Moi oon 13v tyttö ( ei kyllä liity aiheeseen eikä mun tietääkseni vaikuta mut ihan sama) eli musta tuntuu et mul saattaisi olla joku ahdistuneisuushäiriö tai muu vastaava. Eli oon alkanu saamaan sellaisia ”kohtauksia” ja ne vaihtelee mut yleensä tulee ns ”kuuma” , en pysty hengittämään kunnolla, korvassa saattaa alkaa tinnittää, sydän lyö liian nopeasti, saatan ruveta itkemään, kädet hikoilee sekä tärisee, jalat tärisee, vaikee pysyä paikoillee et on pakko vaik räplää käsillä jotain koruu yms ja siis nää on siis kestänyt kohta vuoden. Muutenkin en nykyään saa mitään aikaiseksi mikä stressaa/ ahdistaa koska en oo siivonnu huonetta varmaa 3kk kun yleensä siivosin huoneeni 1-3 kertaa viikossa, nukun joko liian vähän tai liian paljon esim koulusta tullessa saatan ottaa parin tunnin päikkärit vaikka oisin nukkunu yöllä yli 8h yö unet, joko syön liikaa/ ahmin tai liian vähän, mieliala heittelee vähän väliä, saatan olla koko päivän tekemättä melkein yhtää mitään ( päivittäiset asiat tuntuu välillä erittäin vaikeilta esim suihkussa käynti, hampaitten pesu yms ) , mul on vaikee keskittyy mihinkää (tän takia koulussa menee suhteellisen huonosti.) Sit mul tulee välillä sellasia ”masennuskausia” jolloin mul on mieli ihan maassa ja sit välillä tuntuu et elämä ei vois olla yhtää paremmin. Tätä kaikkee on nyt kestäny noin vuoden ja toivoisin ettei kukaa laittaisi kommentteihin vaa et ”koita vaa syödä ja nukkua hyvin kyl se siitä” koska oon yrittänyt sekä kamppailu tän sain kanssa suht pitkään. Varmaa vaa liiottelen kokoasian mut haluun silti tietää mielipiteitä et onko normaali vai voiko olla joku ”sairaus” ja kiitos etukäteen avusta.
Mielenterveys ongelma vai joku muu?
Anonyymi-ap
659
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Voi johtua tällä hetkellä käynnissä olevasta transformaatiosta, minulla ollut samanlaista.
Teet itsellesi suuren palveluksen elämässä jos et automaattisesti näe itseäsi jonkun häiriön läpi miettien kokoajan mikä on normaalia ja mikä epänormaalia käytöstä. Nykyään nuoret puhuu itsestään häiriömerkintöjensä kautta.
Vaan mietit myös sitä, mitä sulle on sattunut ja miksi koet niinkuin koet sen sijaan että mietit mikä sussa on vialla. Näin voit oppia tuntemaan itseäsi paremmin. Esim viimeaikoina ollut koronakriisi on vaikuttanut monen hyvinvointiin niin että hoitoon on ollut paljon tulijoita.
Ne häiriömerkinnät on aika puutteellinen ja mekaaninen tapa kuvata ihmiselämän kärsimystä. Niissä niputetaan muutama oire kimpuksi ja siihen on kehitelty oireen pohjalta hoitoa. Ne häiriömerkinnät ei sano mitä sun elämässä on tapahtunut. Ne kuvaa sinun oireita. Ne ei ole luotettavasti tieteellisesti biologisesti todennettuja sairauksia siinä missä diabetes vaikka toki kärsimys varmasti oireiden takia on todellista. Ne on oireyhtymiä, kimppu oireita jotka niputettu listaan. Ihmisiä sitten jaotellaan oireidensa perusteella kuin eläimiä eläintarhassa lajien mukaan erilaisiin karsinoihin johon tarjotaan jotain apua. Erilaisia ihmisiä. Diagnoosimerkinnät voisi nähdä ennenkaikkea tapana toteuttaa hoitoa potilaille. Kaikille ei kuitenkaan välttämättä sovi sama hoitokaan. Jos liikaa tarraa johonkin diagnoosiin itsensä selittäjänä voi olla näkemättä monia asioita elämässä mitkä on syvemmältä vaikuttaneet omaan vointiin ja estää oivalluksia omasta elämästä jos käyttää itsensä määrittelykeinona toisen tekemää laatikkoa. Moni tosin ottaa vahvasti diagnoosit osaksi omaa identiteettiään ja näkee kuin se diagnoosi olisi kaiken kärsimyksen elämässä laukaissut.
Lisäksi koulu ja teini-ikä ynnä muu voi olla monelle kuormittavaa henkisesti. Myös yhteiskunta laittaa erilaisia vaatimuksia niskaan. Kannattaa tiedostaa näitä arvoja mitä sun päässä on ja mitkä esim yhteiskunta päähäsi on laittanut. Esim millainen sun pitäisi olla tai millälailla pitäisi suoriutua asioista aina. Että aina pitäisi olla iskussa. Se mitä arvoja yhteiskunta laittaa ei aina linjassa hyvinvoinnin kanssa. Myös itse voi laittaa päähänsä arvoja mitkä ei lisää hyvinvointia esim että pitää kokoajan saada huippuarvosanoja vaikka on väsynyt olo tai pitää olla sitä pitää olla tätä. Pitää pitää pitää.
Pitääkö? Voisiko joskus olla itselleen armollinen ja sanoa että nyt mulla on raskaampaa että nyt on ihan ok että en selviä kaikesta kuten silloin kun oli enemmän energiaa. Että nyt otan vähän iisimmin. Laitan vaatimustasoa alemmas. Annan itselleni aikaa, ehkä yritän vähän vähentää vaatimusmäärää itselleni.
Onko se ihan normaalia aina olla yhtä tehokas? Onko se epänormaalia vai normaalia kärsiäkin elämässä? Voisiko se olla normaaliakin että jos on tosi paljon erilaisia velvollisuuksia aina ei jaksa?
Elämään kuuluu myös kärsimys. Se voi olla aika hurjaakin muodoiltaan välillä ja yksi ihmiselämän vaikeimpia asioita on oppia diilaamaan kärsimyksen kanssa. On menetyksiä ynnä muuta jonka kanssa joudumme diilaamaan vaikka tuntuisi tosi pahalta.
Teini-iässä ihminen menee hiljalleen kohti aikuisuutta. Kehossa tapahtuu muutoksia, vastuu kasvaa, tunne-elämä kokee muutoksia. Sinä aikana opitaan myös säätelemään tunteita. Osa ei opi vielä aikuisenakaan sitä, se ei ole helppoa, etenkin negatiivisten tunteiden tunteminen. Opitaan elämänhallintaan hektisessä maailmassa missä ihmiselämän velvollisuuksien lista on pitkä ja joskus tuntuu että vuorokauden tunnit lyhyitä. Joskus näidenkin palikkojen yhteensovittaminen voi olla oma haasteensa ja elämänhallintakin voi vaatia opettelua.
On hienoa että yrität pitää itsestäsi huolta. Hyvinvoinnissa loppupeleissä yksinkertaiset asiat korostuu. Että on riittävästi unta ja lepoa(lepoa voi kirjoittaa ihan kalenteriinkin jolloin on ok levätä). Esim osastoilla aluksi masennuksen hoidossa satsataan päivärytmiin ja säännölliseen syömiseen. Terveellisestä riittävästä ruoasta saa rakennusaineita ja ravinteita koko kroppa aivoja myöten. Ilman riittäviä ravinteita kroppa ja aivot ei välttämättä toimi optimaalisesti jos on vaikka ravintoaineiden puutoksia. Liikunta ja tämmöiset asiat on myös tärkeitä.
Jos ihminen on pitkään stressissä, keho voi alkaa käydä ylikierroksilla. Tämä voi yliaktivoida myös kehon flight or fight mekanismia joka voi oireilla paniikkioireina. Paniikkiin voi olla monenlaisia keinoja sen hallitsemiseen myös ja niitä voi opetella myös esim terapiassa. Esim huomion saaminen ympäristöön kehon tuntemusten sijaan vaikka yrittää suunnata huomion tuntoaistiin esim hypistelemällä jotain käsissään, hermoston rauhoittamiskeinot ahdistuksen hallinnassa esim syvähengitys. Itselleen rauhoittavasti puhuminen jne.
Jos sinusta tuntuu että tarvitset apua etkä selviydy elämästäsi, hae sitä.
liittyykä noi sun kohtaukset johonkin tilanteeseen?
Aloittajalla saattaa olla murrosikä ja hormonit voi aiheuttaa kaikenlaista pääkopan sisällä.
Ihan selvä paniikkikohtaus,terveydenhoitajalle vois käydä puhumassa.