Keskeisen inflaatio-ongelman ydinhän ei ole siinä, että yleinen inflaatio johtuisi ylikuumenneesta taloudesta vaan pakotteiden kuristaman energiatarjonnan supistumisesta suhteessa vallitsevaan energiankulutukseen. Tämä siirtää hintapaineita nousevina energiakuluina jokaiselle sektorille luoden laajenevaa ja kohoavaa inflaatiota sitä mukaa, kuinka energian tarve kasvaa. Talven kynnyksellä kasvu on itsestään selvä asia.
Onko keskuspankin korkopolitiikalla todellista vaikutusta hillitä kulutusta, joka kasvaa ihan luonnollisesta syystä eli talven tulosta? EU:ssa ollaan oltu tavattoman hitaita suurten energialinjausten kanssa ja Saksa näyttäisi olevan se hankalin kanto kaskessa. Tilanteeseen olisi pitänyt reagoida nopeasti siinä vaiheessa, kun pakotteita alettiin asettamaan Venäjälle. Ongelmaa on osin saatu ratkottua täyttämällä Euroopan kaasuvarastot ja solmittua uusia öljyntoimitussopimuksia, mutta sähköenergian puolella tämän ongelman kanssa ollaan yhä varpaillaan toivoen, että talvesta tulisi tavanomaista lauhempi ja siten myös tuulisempi. Jos tuulimyllyt pyörivät, niin sähköenergian vaje vähenee. Tuleva talvi menee Suomessakin fossiilienergian maksimaalisena hyödyntämisenä aina, kun vihreän siirtymän energia ei riitä kattamaan kulutusta.
Pahoin pelkään, että tässä tilanteessa tyypillinen EKP:n inflaationtorjunta tulee aiheuttamaan vain pahan talouden ylös ja alas pompahtelun, koska itse inflaation keskeisintä ongelmanaiheuttajaa eli alitarjontaa ei saada nostettua riittävän paljon. Eli samanaikaisesti niin inflaatio kuin korkomenot syöksyvät ylöspäin toinen toistaan ruokkien ja talouksilta loppuvat voimavarat. Syntyy tarpeettomia konkursseja sekä ennustamaton työttömyyskehitys. Tämän mahdollisuutta pitää ehdottomasti taklata, koska romahduksesta syntyvä lasku olisi todennäköisesti niin suuri, että sen estämiseksi vaadittavat panostukset olisivat pienempi harmi yhteiskunnalle. Miksi pudottaa talous syvimpään kuoppaan, koska sieltä nousu on paljon hitaampi ja vaativampi taival kuin se tilanne, jossa taantumaa kyettäisiin jarruttamaan ja löytämään parempaa ponnahduspintaa uudelle, nopeavaikutteisemmalle kasvulle.
Pääministeri Sanna Marinin kommentti (lainaus Helsingin yliopiston tutkijan Antti Ronkaisen kirjoituksesta):
”Vallitsevissa rahapolitiikan ideoissa on jotain pahasti vialla, kun keskuspankit suojelevat uskottavuuttaan ajamalla taloudet taantumaan.”
Tämä kommentti herätti paheksuntaa useissa talouden asiantuntijoissa. Kuitenkin kun ajattelemme tämän kyseisen inflaation erikoista luonnetta, niin Marinin puheessa löytyy myös tolkkua. Samasta asiasta on esittänyt huolensa myös Ranskan presidentti Emmanuel Macron. Nämä kriitikot ohittivat tässä inflaatiossa tyystin sen seikan, että mikäli energiaongelmaa ei kollektiivisesti saada ratkaistua Euroopassa, niin EKP:n periaatteellisen inflaationtorjunnan toimintamalli ajaa vääjäämättä koko Euroopan syvään taloustaantumaan ja inflaation synnyttäjä jää yhä olemaan.
Kuinka paljon energiankulutusta pitäisi siis vähentää koko Euroopan alueella, jotta kysyntä ja tarjonta alkaisivat vastaamaan toisiaan? Siitä voi miettiä, kuinka syvä sukellus saattaa olla edessämme. Ymmärrän hyvin myös elinkeinoministeri Mika Lintilän toteamuksen siitä, ettei sähköverkkoyhteyttä pidä missään nimessä katkaista Keski-Eurooppaan vaikka sillä saataisiinkin ehkä hintakuohunta sähkönhinnoissa pohjoismaiden alueella taitetuksi. Sillä olisi pelkästään polarisoiva vaikutus Euroopan sisällä.
"Sanna Marinin twiitti keskuspankeista nostettiin esiin brittiläislehti FT:ssa – pääministerin arvostelijat tyrmätään"
https://www.is.fi/politiikka/art-2000009156490.html
Nostan hattua Marinille siitä, että hän uskalsi rohkeasti esittää ajatuksen, joka kyseenalaisuudessaan saattaakin olla se ratkaisun siemen, joka pakottaa EU-maat pohtimaan yhdessä, millä saataisiin energiainflaation kuolemankierre katkaistuksi.
Onko keskuspankin korkopolitiikalla todellista vaikutusta hillitä kulutusta, joka kasvaa ihan luonnollisesta syystä eli talven tulosta? EU:ssa ollaan oltu tavattoman hitaita suurten energialinjausten kanssa ja Saksa näyttäisi olevan se hankalin kanto kaskessa. Tilanteeseen olisi pitänyt reagoida nopeasti siinä vaiheessa, kun pakotteita alettiin asettamaan Venäjälle. Ongelmaa on osin saatu ratkottua täyttämällä Euroopan kaasuvarastot ja solmittua uusia öljyntoimitussopimuksia, mutta sähköenergian puolella tämän ongelman kanssa ollaan yhä varpaillaan toivoen, että talvesta tulisi tavanomaista lauhempi ja siten myös tuulisempi. Jos tuulimyllyt pyörivät, niin sähköenergian vaje vähenee. Tuleva talvi menee Suomessakin fossiilienergian maksimaalisena hyödyntämisenä aina, kun vihreän siirtymän energia ei riitä kattamaan kulutusta.
Pahoin pelkään, että tässä tilanteessa tyypillinen EKP:n inflaationtorjunta tulee aiheuttamaan vain pahan talouden ylös ja alas pompahtelun, koska itse inflaation keskeisintä ongelmanaiheuttajaa eli alitarjontaa ei saada nostettua riittävän paljon. Eli samanaikaisesti niin inflaatio kuin korkomenot syöksyvät ylöspäin toinen toistaan ruokkien ja talouksilta loppuvat voimavarat. Syntyy tarpeettomia konkursseja sekä ennustamaton työttömyyskehitys. Tämän mahdollisuutta pitää ehdottomasti taklata, koska romahduksesta syntyvä lasku olisi todennäköisesti niin suuri, että sen estämiseksi vaadittavat panostukset olisivat pienempi harmi yhteiskunnalle. Miksi pudottaa talous syvimpään kuoppaan, koska sieltä nousu on paljon hitaampi ja vaativampi taival kuin se tilanne, jossa taantumaa kyettäisiin jarruttamaan ja löytämään parempaa ponnahduspintaa uudelle, nopeavaikutteisemmalle kasvulle.
Pääministeri Sanna Marinin kommentti (lainaus Helsingin yliopiston tutkijan Antti Ronkaisen kirjoituksesta):
”Vallitsevissa rahapolitiikan ideoissa on jotain pahasti vialla, kun keskuspankit suojelevat uskottavuuttaan ajamalla taloudet taantumaan.”
Tämä kommentti herätti paheksuntaa useissa talouden asiantuntijoissa. Kuitenkin kun ajattelemme tämän kyseisen inflaation erikoista luonnetta, niin Marinin puheessa löytyy myös tolkkua. Samasta asiasta on esittänyt huolensa myös Ranskan presidentti Emmanuel Macron. Nämä kriitikot ohittivat tässä inflaatiossa tyystin sen seikan, että mikäli energiaongelmaa ei kollektiivisesti saada ratkaistua Euroopassa, niin EKP:n periaatteellisen inflaationtorjunnan toimintamalli ajaa vääjäämättä koko Euroopan syvään taloustaantumaan ja inflaation synnyttäjä jää yhä olemaan.
Kuinka paljon energiankulutusta pitäisi siis vähentää koko Euroopan alueella, jotta kysyntä ja tarjonta alkaisivat vastaamaan toisiaan? Siitä voi miettiä, kuinka syvä sukellus saattaa olla edessämme. Ymmärrän hyvin myös elinkeinoministeri Mika Lintilän toteamuksen siitä, ettei sähköverkkoyhteyttä pidä missään nimessä katkaista Keski-Eurooppaan vaikka sillä saataisiinkin ehkä hintakuohunta sähkönhinnoissa pohjoismaiden alueella taitetuksi. Sillä olisi pelkästään polarisoiva vaikutus Euroopan sisällä.
"Sanna Marinin twiitti keskuspankeista nostettiin esiin brittiläislehti FT:ssa – pääministerin arvostelijat tyrmätään"
https://www.is.fi/politiikka/art-2000009156490.html
Nostan hattua Marinille siitä, että hän uskalsi rohkeasti esittää ajatuksen, joka kyseenalaisuudessaan saattaakin olla se ratkaisun siemen, joka pakottaa EU-maat pohtimaan yhdessä, millä saataisiin energiainflaation kuolemankierre katkaistuksi.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Totuudenpuhuja ei saa yösijaa.
Eli ihminen ei muutu vaikka maailma ympärillä muuttuu.
Näinhän se valitettavasti tuppaa nykyään olemaan. Tässä näkyy myös se valitettava tosiasia ajatellen tätä Keskusta-palstaa, kuinka vähän palstalla pyörii sellaista porukkaa, joka aidosti olisi kiinnostunut politiikasta. Suurin osa aloituksista kun on lähinnä propagandistista riidanhakuisuutta, mikä ilmeisesti johtuu siitä ettei kyseisillä henkilöillä löydy riittävää kompetenssia asiakeskusteluun vaan lähinnä aatteelliseen nokitteluun sekä pilkantekoon.
Marin on kyllä oikeassa siinä, että keskuspankin itsenäisyys voi olla ongelma. Hallitusten on vaikea ja jopa mahdotonta koordinoida finanssipolitiikkaansa keskuspankin politiikkaan. Niinpä keskuspankin itsenäinen toiminta voi vesittää hallitusten finanssipoliittisia toimia. Sitä onko järjestelmässä tämän vuoksi valuvika tulisi pohtia. Keskuspankkia asiasta on ehkä turha syyttää, koska se toimii sen mukaan kuin mikä rooli sille on aikoinaan säädetty.
Inflaatio ei ole vain energiakriisin aiheuttamaa kustannusinflaatiota. Inflaatiokehitys alkoi jo ennen Venäjän sotaa. Itse asiassa silloin alkanut energian hinnan nousu saattaa olla osa yleistä inflaatioseurasta eikä niinkään inflaation syy. Mutta epäilemättä hintojen nousu kyllä kiihtyi energian hinnan nousun myötä.
Yhdysvalloissa, missä ei olla Venäjän sodan keskiössä samalla tapaa kuin Euroopassa, on voitu paremmin nähdä inflatorisen kehityksen juurisyy. Ja se on heidän keskuspankkinsa FEDin useita vuosia kestänyt elvytyspolitiikka. Lisää rahaa pumpattiin markkinoille minkä ehdittiin ja koko ajan varoitettiin, että sen seurauksena tulee olemaan jossain vaiheessa inflaatio. Keskuspankki joutuu nyt paikkaamaan sitä, minkä se on itse aiheuttanut. Ja oikeastaan voisi kysyä, ovatko keskuspankit liukuneet oman päätehtävänsä ulkopuolella harjoittaessaan niin massiivista elvytyspolitikkaa. Sitähän pääministerimme ei ole tainnut kritisoida.
Kun rahaa virtaa kaikista ovista ja ikkunoista, se ruokkii tietysti kysyntää. Sen seurauksena talousylikuumeni ja ensimmäisenä tarjontarajoituksena näkyi öljyn ja kaasun saatavuus. OPEC on pyrkinyt rajoittamaan tarjontaa. Venäjän sota vähensi edelleen tarjontaa. Sen jälkeen kysyntä alkoi ylittää tarjonnan myös muissa tuotteissa kuten lannoitteissa ja joissakin elintarvikkeissa. Mutta perussyy näyttäisi edelleen olevan rahan määrän kysyntä- ja tarjontatilanne sekä rahan kiertonopeus. Nämä ovat inflaation ikiaikaisia syitä, jotka ovat nyt jääneet täällä Euroopassa Venäjän aloittaman sodan ja energiakriisin varjoon inflaation perussyynä.
Edelleenkin perustavanlaatuisena kysymyksenä voidaan kuitenkin pitää, että onko keskuspankin korkopolitiikka järkevä ajatellen sitä, ettei se ratkaise energiaongelmaa? Inflaatio ei taitu ellei energian kysynnän ja tarjonnan suhde tasapainotu. Yhdistettynä molemmat voivat ajaa koko Euroopan talouden tilanteeseen, jossa taloudelliset vahingot niin yrityselämässä kuin kotitalouksissakin nousevat ruokkimaan negatiiviseen suuntaan lähtenyttä oravanpyörää. EU:n kokonaistalouden mahdollisesti raju supistuminen voi viedä velkaiset maat todellisiin vaikeuksiin. Toivotaan, että EU:n johtavissa elimissä ollaan asian kanssa kartalla.
Energian hinnannousussa on jo nyt nähtävissä taittumista. Raakaöljyn hinta on pudonnut aika selvästi huipusta alaspäin. Taantumapelko vetää raakaöljyn hintaa alaspäin. Korkopolitiikka on osa taantumaskenaariota. Korkojen nousun tiedetään laskevan kysyntää eli se on siis taantuman yksi merkittävä ajuri.
Muussa mielessä energiapolitiikkaan haetaan koko ajan muutoksia. Siinä on kaksi keskeistä muutostekijää. Ensimmäinen oli ja on edelleen tarve päästä eroon fossiilisista polttoaineista ja korvata ne uusiutuvalla fossiilivapaalla energialla. Muutos näkyy esim. Suomessa tuulivoiman kovana kasvuna. Toinen tekijä on halu irtaantua Venäjältä tuotavasta energiasta, joka on fossiilienergiaa. Nämä ovat politiikkamuutoksia, ei Keskuspankin toimintaa, koska asia ei sille kuulu. Fossiilisesta energiasta vapautuminen nostaa energiaomavaraisuutta kaikkialla maailmassa paitsi tietysti niissä maissa, jotka tuottavat suuret määrät fossiilista energiaa. Pitkässä juoksussa fossiilienergian varassa olevat taloudet kuten Venäjän talous syöksyy pitkäkestoiseen lamaan. Onneksi Suomen Venäjän kauppa on hiipunut olemattomiin, koska siitä ei tule enää pitkiin aikoihin olemaan minkään toisen maan talousveturiksi. Luuseritalouksien varaan ei kannata rakentaa.
EUn velkaisia talouksia uhkaavat vaikeat ajat. Pelastuksena olisi globalismin paluu, sillä se panisi talouskasvuun vauhtia ja antaisi heikoillekin talouksille vipuvartta. Vapaakaupan suuria häiriötekijöitä ovat Kiinan ja USAn heikentynyt suhde sekä nationalismin/protektionismin kasvu. Ne ovat myrkkyä talouskasvulle. Energiakriisiä en pitäisi vähänkään pitemmällä aikavälillä uhkana vaan mahdollisuutena. Yleensä uudet innovaatiot ja muutokset aiheuttavat positiivisia sysäyksiä talouskasvuun enkä näkisi energiamurroksen olevan tästä mikään poikkeus. Huomattavan paljon suurempi uhka on nationalismi ja protektionismi.
Yhtenä ongelmatekijänä on tietenkin myös se, että yleinen energian hinnoittelu määräytyy aina sen kulloinkin kalliimman energiamuodon mukaan. Vaikka raakaöljyn hinta onkin vahvasti laskenut, niin korkea kaasun hinta taas on pitänyt öljytuotteidenkin ja myös sähkön vähittäishinnat todella korkealla. Pitäisikö siis väliaikainen windfall-vero laajentaa koskemaan kaikkia energiantuotantomuotoja? Sillä leikattaisiin kaikkien energiantuottajien Ukrainan sodan seurauksena saaduista hyödyistä. Koskisi luonnollisesti silloin myös kivihiiltä sekä turvetta.
On totta, että nationalismi ja protektionismi luovat valtaisaa epävakauden tilaa maailmassa ja läntisissä maissa niiden ihmisten, jotka eivät tunnista tätä uhkaa, olisi todellakin syytä avata silmänsä ja korvansa, ettei länsi itse sotke omaa pakkaansa, johon Venäjä propagandallaan pyrkii jatkuvasti lyömään kiilaa väliin. Niin kauan kun länsi seisoo selkä suorana ja tukee Ukrainaa, se vie Venäjältä mahdollisuuden määritellä pelin sääntöjä ja pitää Kiinan ulkona konfliktista. Presidentti Xi Jinpingin valinta kolmannelle presidenttikaudelle ja hänen uusi, itselleen lojaali hallituksensa voisi katsoa lännen mahdollisesta hajautumisesta löytyvän tilaisuuden itselleen, jossa Kiina olisi valmis toteuttamaan omia laajenemispyrkimyksiään. Taiwanin tilannehan on ollut viime aikoina taas vahvasti tapetilla. On myös heitetty skenaario siitä, että Kiina saattaisi seurata Venäjän heikentymistä ja kaapata itselleen Uralin itäpuolisen osan Venäjää, joka aiemmin on kuulunut vanhalle Kiinalle.
Us. eu. velkakupla taloudet tarvitsee pelastavaa kriisiä. Kähmäisiä tulonsiirtoja ja inflaatiota.
Jotta köyhät maksaa pakolla rikkaiden pelivelat. Markkinatalous tarvitsee puhdistavaa kriisi.
Länsi propaganda syöttää yksipuolisia uutisia. Ollaan uutiskuplassa. jopa bbc suoltaa rankkaa propagandaa..
Jää kertomatta mm, että tämä Lännen ristiretki itään on ahneus globalismin ja kapitalismin pyrkyä kiinnin Venäjän Suuriin luonnonvaroihin !
Etupiirisota Us. raha - Venäjä.
Oikeastaan tämä energian hinnan nousun aiheuttama kustannusten nousu ei ole "oikeaa" inflaatiota koska se on tahallaan ja täysin tarkoituksella aiheutettu. Sen hoitaminen perinteisillä inflaation torjuntakeinoilla vie tilanteen vain ojasta allikkoon!
Oikea inflaatio joka tosiaan tarkoittaa rahan arvon alentumista tarkoittaa käytännössä sitä että markkinoilla on ja sinne tulee enemmän ostovoimaa kuin siellä on ostettavaa, eli markkinoilla on "liikaa" rahaa jolloin yksikköhinnat kohoavat!
No mitä nyt tapahtuu jos energian hinnan noususta aiheutunutta "inflaatiota" aletaan kompensoimaan tulevissa palkkaneuvotteluissa niin että vaaditaan kasvanutta tuottavuutta suurempia palkankorotuksia?
Tällaisessa tilanteessa on todellinen vaara että tämän keinotekoisen inflaation lisäksi saame myös todellisen inflaation!
Suurin möhläys palkkapolitiikassa on ollut se, että on ajettu hyvin pitkään liki nollalinjan palkankorotuksia. Tämä lähes neljä hallituskautta kestänyt "kikyily" on johtanut siihen, että kotitalouksiemme ostovoiman kehitys on ollut varsin heikkoa. Taloudellinen stressinsietokyky ei ole päässyt vahvistumaan yleisesti. Olemme selvästi perässä keskeisten kilpailijamaidemme palkoista ja surkeintahan tässä tilanteessa on katsoa nykyhetkestä taaksepäin, jolloin huomaamme, miten yritykset ovat takoneet tämän pitkän "kikyttelyn" aikana huipputuloksia sekä ennästysosinkoja. Elämisen kulut ovat sen sijaa jatkuvasti nousseet, mikä onkin syönyt lähes kaikki maltillisen linjan palkankorotukset ja työntekijöiden ansiokehitys onkin ollut vain pienimpien epätasaisuuksien peittelyä.
Nyt siten ollaan siinä tilanteessa, jossa tämä heikko palkkakehitys alkaa todella maksamaan kotitalouksille. Voidaankin perustellusti kysyä, että onko viimeisen vajaan viidentoista vuoden aikana harrastettu palkkapolitiikka ollut ihan loppuunasti ajateltua? Tässä hetkessä se ei ainakaan näytä siltä vaan se näyttää juuri siltä, että niistä huipputuotoista maksavat nyt kalliisti juurikin kotitaloudet. Ymmärrän hyvin senkin puolen, että nykyisessä tilanteessa yrityssektori ja oppositiopuolue Kokoomus vetoavat palkkainflaation uhkaan ja sellainen mahdollisuus kimurantista tilanteesta johtuen on olemassa. Toisaalta milloin yrityssektorille mahtaisikaan löytyä sellainen hetki, jossa palkkakehitystä ymmärrettäisiin ajatella hieman pidemmällekin kuin vain oman talouskatsauksen vuosikirjan takakanteen asti? Siinäkin leirissä kuitenkin nautitaan vuosittain noin 8 miljardin euron edestä valtion yritystukien muodossa.
Veikkaanpa vaan, että kun talouden seuraava nousukausi pääsee kunnolla vauhtiin (milloin sellainen nyt mahtaa tullakaan), niin viimeistään silloin työntekijäpuoli tulee vaatimaan korjausta pitkään jatkuneeseen kituutteluun. Kokoomuksenkin on mahdoton jatkaa samojen selittelyjen tiellä, koska nyt meillä on pitkä kausi takana, josta selvästi näemme, ettei kituuttelu ole johtanut yhteiskuntamme kannalta sellaiseen tulokseen, joka olisi kestävällä pohjalla. Kasvavan vanhusväestön ja sen tuoma hoivatarpeen kasvu tulee olemaan kova haaste pariksi vuosikymmeneksi. Rahan tarve tulee olemaan merkittävä.
Ansioiden on siis noustava, sillä veroleikkurilla potkaisemme jakkaran pois mm. vanhustenhoidon alta. Myös veropohjaa on pakosta laajennettava, koska ei ole enää varaa verovapaisiin ilmaisiin lounaisiin. Lähdeveroa on esitetty, mutta sekään ei ole edennyt, koska poliittista yhteisymmärrystä ei ole löytynyt. Ei vaikka osa näitä verovapauksia nauttivasta tahosta on itsekin ollut valmis siihen. Suurin kanto kaskessa tässäkin on ollut ja on yhä edelleen Kokoomus. Heidän mielestään meidän pitäisi yhä edelleen jatkaa suurituloisia hellivällä verolinjalla. Hallintarekisterilaki oli todellinen kölinaltaveto, mikä tässä oikeusvaltiossa on nähty samaan aikaan, kun osalta suomalaisista työntekijöistä vietiin samanaikaisesti lomarahat.
Palkansaajien ansioiden on tietenkin mieluusti noustava, mutta eivät ne voi nousta nopeammin kuin talouskasvu, koska se heikentäisi kilpailukykyämme. Palkkojen nousun lääkkeeksi kelpaa vain työn tuottavuuden kasvu. Silloin palkkasummakin alkaa automaattisesti kasvaa. Meidän tulisi suosia toimialoja, joissa oman/vieraan pääoman tuotto on suuri, mieluusti vähintään 15 %. Silloin talous lähtee kyllä kasvamaan.
Talous ei kasva kannattamattoman liiketoiminnan kautta, vaikka meillä olisi täystyöllisyys. Kaikenlaista tukitaloutta pitäisi kroonisena tukemisena välttää. Tyypillinen esimerkki on maatalous, joka on kroonisesti kannattamatonta. Se tuottaa siis joka vuosi vain julkisten menojen kasvua. Koulutuksen, tutkimuksen ja tuotekehityksen keinot ovat niitä, joilla talouskasvu mahdollistetaan. Toinen hyvä tapa on muokata suotuisaa investointiympäristöä niin ulkomaiselle kuin kotimaisellekin yritystoiminnalle. Tässä kohdin Suomella on kyllä paljon houkutustekijöitä kuten korruptoitumaton oikeusvaltio, joka luo taloudelle ennustettavan ja vakaan toimintaympäristön.
Jos muistellaan, niin tuossa vajaat kymmenen vuotta sitten ja etenkin Sipilän hallituksen aikoihin yrityselämä takoi huipputuloksia samaan aikaan, kun työntekijät joutuivat kikyttelyn kohteeksi. Yrityksillä siis löytyi kassavirtaa, mutta siitä ei haluttu jakaa työntekijöille palkankorotuksina. Jos koko viime vuosikymmen mentiin lähes nollalinjalla ja samaan aikaan kilpailijamaissa palkkoja korotettiin enemmän, niin kysymys kuuluukin, että tehtiinkö tämä Suomen kohdalla vain poliittisista syistä? Jos tässä matkan varrella olisi tehty hieman reippaampia korotuksia, niin nyt ei oltaisi sellaisessa tilanteessa, jossa ansiotaso on reippaasti alle kilpailijamaiden. Korotuspaineet ovat siis kasvaneet, kun korotuksia on aina lykätty syystä taikka toisesta. Ja tästä ajasta hyvin suuri osa on ollut talouskasvun aikaa. Itse väitän, että nykytilanne johtuu vain ja ainoastaan palkanmaksuhaluttomuudesta.
Keskuspankki ei tee vääriä päätöksiä, ei ole ikinä tehnyt eikä tule koskaan tekemään.
Ihmiset sitäkin johtavat, joten virheen mahdollisuus on aina olemassa. Vai johdetaanko EKP:tä kuin NKP:tä aikoinaan?
Kunnallisten sähkölaitosten sähkön hinnan korotukset menevät yli tuotantokustannusten nousun. Katto sähkön hinnoille https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/11121