Myötätunto narsistia kohtaan

Anonyymi-ap

Mikä oli sulle se kohta jolloin lakkasit tuntemasta myötätuntoa tai sääliä narsistin kaltaisesti käyttäytyvää ihmistä kohtaan?

Oon jo pitkän aikaa kamppaillut sen kanssa tunteako myötätuntoa narsistista ihmistä kohtaan, vai lyödäkö viimeinenkin naula arkkuun kaikessa yhteydenpidossa. Kun toisen puolesta tuntuu niin pahalta, miettiä mikä on muovannut hänestä sellaisen, erityisesti kun osittain tiedän hänen lapsuutensa ja kenenkään lapsen ei kuuluisi kokea mitään sellaista. Kuinka suuri hätä ihmisellä täytyy olla.
Uskon näkeneeni joltain pieniltä osin jopa aitoa paranemista (myöskin niiden teeskennellyiden vannoutusten ym lisäksi). Mutta en todellakaan silti osta sitä että narsistinen voisi parantua täysin ja olenkin kääntynyt ajatukseen etten ehkä pysty sittenkään antamaan anteeksi menneitä asioita.

16

346

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      No, siitä on jo aikaa muutama vuosi. Narsistin kanssa täytyy olla koko ajan varuillaan, ettei luota liikaa, ei kerro, ilmaise svempiä tunteitaan, ei avaudu, luota jne. koska aina tulee pettymään. On pakko ottaa etäisyyttä monella tavoin. Jos ilkeyksiä ladataan päin näköä on aina muistettava; ai niin tämähän olikin tätä, kauampa kesti ennen kuin taas läväytys tuli.
      Etäisyyden ottaminen on avainsana. Jos on parisuhteessa, ainoa neuvo on; pysy kaukana ja todella kaukana, mitä etäisempi suhde on; ei kontaktin ottamista, tapaamisia, yhteisiä illanistujaisia, ei mitään, sitä parempi. . Täydellinen ero.

      • Anonyymi

        Juu tää on kyllä totta, on tottunut jo odottamaan just noita läväytyksiä kuten sanoit - tosin omalla kohalla ennen niitä oli huomattavasti useammin mutta siihen myös varmasti vaikutti silloisen parisuhteen intensiteetti, onhan se ihan eri dynamiikka sillon ihmissuhteessa 🤔 Muistan tuolloisen kunnollisen/oikean eron päivän, tuntu alkuun siltä ku olis vihdoin päässyt hengittämään happea, olo oli hyvin outo. Sen jälkeen hiipi innostusta siitä, että mullahan on mahdollisuuksia tehä nyt mitä vaan haluan ilman että tarvihtee miettiä suuttuuko tai jopa raivostuuko joku. Mutta tosiaan tuo raikkaan ilman tunne 👌🏼 oli kyllä kokemuksena edelleenkin herättävä kun sitä muistelee!

        Tosin sen jälkeen ei kauaa ihan sellaista intoa kestänytkään, mutta olenkin kuullut että narsistinen ihminen aiheuttaa hämmennyksen/shokin tilan toiseen, jolloin kestää aikaa alkaa tiedostetummin käsittelemään asioita. Ja varmasti jonkin verran alaspäin veti/vetää yhteydenpito sen jälkeen.


      • Anonyymi

        Hintalappu tälle on kohdillaan.


    • Anonyymi

      Siis teoriassa varmaan jo aika nuorena esiteininä. Mutta sen asian syvällinen ymmärtäminen on mennyt pitkälle aikuisuuteen. Sitä mukaa kun on aidosti itsenäistynyt, joka tietenkin narskun ikeestä on ollut pidempi prosessi kuin tavan kasvaminen.

    • Anonyymi

      Itsellä oli pitkään ajatus, kunhan olen riittävän kauan hyvä ihminen narskulle, kyllä se siitä se raju ja rujo kuori sulaa ja hän muuttuu ihmiseksi. Ei, ei se vaan mene niin. Teot ja puheet, kaikki narsismin toimintatavat vaan paheni koko ajan. Kauan kesti lopullinen irtiotto ja sen pyrin tekeen ihan oman mielenrauhani säilyttäen kaukaa ja etäältä, mahdollisimman kevyillä ja hyvillä sanoilla. ETTEI tule taas vastaan narsistinen raivokohtaus ja repivä riita, joka jättää itselle huonon omantunnon ja jopa "tarpeen" olla taas yhteydessä ja pyytää anteeksi. vaikea sanoa kauanko kelläkin menee, että pystyy lopulta irtaantuun? En tiedä, älkää kuitenkaan loppuelämäänne antako narskun tuhota itseänne hitaasti.. ei sitä en suosittele

    • Anonyymi

      En ole koskaan tuntenut mitään sääliä tai myötätuntoa narsistia kohtaan, mikä varmaan johtuu siitä että en ollut niin läheisessä suhteessa että sellaisia olisi ehtinyt tulla. Se varmaan onkin iso haaste irrottautumisessa jos suhde on niin läheinen, että on ehtinyt tulla säälin/myötätunnon tunteita.

      Narsisti hyväksikäyttää toisten tunteita, myös sääliä ja myötätuntoa. Vaikka narsisti ei sinällään halua sääliä, se kun on heikkoja varten, säälintunteesi kautta hän pystyy manipuloimaan sinua.

      Omalla kohdalla en keksinyt mitään syytä sääliä tai tuntea myötätuntoa, ei niistä ole narsistin kohdalla mitään hyötyä. Narsisti ei tee säälilläni tai myötätunnollani yhtään mitään, korkeintaan käyttää hyväksi. Ei silti tarvitse olla narsistille julma. Enköhän tuon nostaisi ojasta jos siellä näkisin, mutta en myötätunnosta vaan pelkästä inhimillisyydestä. Itselleni on parempi mitä vähemmän yhtään mitään tunteita narsisti herättää.

    • Anonyymi

      Luin eilen netistä eräästä blogista kauniin ajatuksen, joka puhutteli. Ei ehkä auta siinä vaiheessa vielä, kun on narsismia sairastavan ihmisen kanssa tekemisissä tai heti irtaantumisen jälkeen. toivottavasti joku tavoittaa tästä lohtua omiin tuskaisiin hetkiin ja ajatuksiin:

      "Maybe the greatest test is how you silently handle those who mishandled you"

      Tämä ei tarkoita mitään hiljaista kostoa narsismia sairastavaa kohtaan, vaan sellainen hiljainen ja mahdollisimman omaa ja sitä toistakin kunniottava irtaantuminen, se lopullinen irtiotto, jonka jälkeen hetken päästä helpottaa.

    • Anonyymi

      Kriittinen kohta oli väkivallan raaistuminen. Viimeinen raja toisen kaltoinkohtelussa. Hyvä miettiä metaforaa, että kuinka kauan juokset yliajajan perässä koettaen selvittää mikä hän on miehiään, sen sijaan että koettaisit auttaa yliajettua itseäsi. Siirrä fokus itseesi. Pääset eteenpäin. Tsemppiä!

      • Anonyymi

        Tämä on hyvä! Pitkästä aikaa jotain oikein viisasta.


    • Anonyymi

      Se iänikuinen sosiaalinen puljaaminen.

      Jos sanot tai keksit jotakin sellaisen läsnäollessa, se sanoo myöhemmin suuremmalle ihmisjoukolle läsnäolostasi piittaamatta: "MINÄ keksin", "MINÄ sanoin".... eli toisten ideat ja jutut kyllä mielellään varastetaan omiksi, milloin joku voisi kenties mieltää ne myönteisiksi. Ehkä siihen voisikin joskus sanoa jotakin kovalla äänellä, ajatuksella että ehkä se ei muista tai hahmota, mutta sekin tulkittaisiin kuitenkin kielteiseksi.

      Omat virheet ja kömpelöinnit kyllä mielellään kipataan muiden päälle. "Sä rikoit", "mä annoin sen sulle, sä veit sen sinne ja se katosi" - silloin, kun hän on taas kerran onnistunut hukkaamaan oman tavaransa! Muille ihmisille esitettyinä tällaiset tarinoinnit aiheuttavat jopa sisäistä raivoa, koska samalla kun päästään omasta sähläyksestä tarinan tasolla eroon, samalla onnistutaan antamaan ikiomasta inhokista negatiivinen kuva ulkomaailmalle - "sellainen henkilö, joka ahneesti ottaa toisen tavaran mukanaan, vie toiseen kaupunkiin ja hukkaa sen sinne" - eli onnistutaan maalaamaan negatiivista kuvaa ikiomasta inhokista, joka taas kerran ei liity toisen hukkaamistaipumukseen yhtään mitenkään.

      Se, miten maailma jaetaan hyvin mustavalkoisesti omiin suosikkeihin ja inhokkeihin, joilta ensimmäisiltä sallitaan tyytyväisenä kaikki sellainen, mikä jälkimmäisten kohdalla perustellaan perustelluiksi syiksi vihata häntä koko maailman voimin. Niin tai näin, aina väärinpäin. Favorisoitujen henkilöiden tai kansojen kohdalla kaikki on aina oikein päin; jos joku sanoo jotakin poikkipuolista, se on aina sanojan itsensä huonommuutta. Inhokki on aina inhokki, suosikki on aina suosikki. Mustavalkoiseen jakoon vaikuttavat milloin ulkoiset asiat, milloin mielikuvitus.

      Se hetki, kun ymmärtää, että mikään ei tule ikinä muuttumaan. Lyhyt vastaus kysymykseen.

      • Anonyymi

        toki se, että henkilön OMAT, kielteiset, huonot ominaisuudet käsitellään vuosikymmenestä toiseen niin, että ne ovatkin inhokki-ihmisten ominaisuuksia. Ei niin, että henkilöllä on omat huonot ominaisuutensa ja inhokilla jotkut aivan muut, kuten asia oikeasti on --- vaan aina niin, että henkilö syyttelee inhokkejaan omista ominaisuuksistaan. Tämän voinee havaita jokainen, joka tuntee jonkun persoonallisuushäiriöisen. Jatkuva projisointi, roskakoritus, oman paska uloskierrätys.

        Sillä tavallako ihminen kasvaa henkisesti, että sijoittaa oman paskansa vuosikymmenestä toiseen ihmisiin, joita inhoaa? Milloin se henkinen kehitys oikein mahtaa tapahtua?

        Se hetki, kun ymmärtää olevansa toiselle ikuisesti roskakori, mutta toinen on niin täynnä itseään, ettei edes tunne vierasta ihmistä, jota kehtaa röyhkeästi käyttää roskakorinaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        toki se, että henkilön OMAT, kielteiset, huonot ominaisuudet käsitellään vuosikymmenestä toiseen niin, että ne ovatkin inhokki-ihmisten ominaisuuksia. Ei niin, että henkilöllä on omat huonot ominaisuutensa ja inhokilla jotkut aivan muut, kuten asia oikeasti on --- vaan aina niin, että henkilö syyttelee inhokkejaan omista ominaisuuksistaan. Tämän voinee havaita jokainen, joka tuntee jonkun persoonallisuushäiriöisen. Jatkuva projisointi, roskakoritus, oman paska uloskierrätys.

        Sillä tavallako ihminen kasvaa henkisesti, että sijoittaa oman paskansa vuosikymmenestä toiseen ihmisiin, joita inhoaa? Milloin se henkinen kehitys oikein mahtaa tapahtua?

        Se hetki, kun ymmärtää olevansa toiselle ikuisesti roskakori, mutta toinen on niin täynnä itseään, ettei edes tunne vierasta ihmistä, jota kehtaa röyhkeästi käyttää roskakorinaan.

        Tämähän se juuri onkin ja vaikka narsismia tutkittu onkin, ei vieläkään tiedetä, onko se geneettisesti perinnöllistä vai sitten lapsuudessa opittu malli lähisuhteista, omat vanhemmat, joka sitten sosiaalisena perintönä siirtyy seuraaville polville jäykkänä käyttäytymismallina, josta toki voi pyrkiä reflektion tai jopa terapian keinoin pois tai ainakin lieventään sitä. Suomalaiseen luterilais-sosialistiseen yhteiskuntaan on kuulunut vuosisatoja mitätöinti, joten narsismi ja muiden lyttääminen ei välttämättä jokaisessa tilanteessa kerrokaan narsismista mielisairautena. Mitätöintiä esiintyy myös monissa organisaatioissa, joiden kulttuuri perustuu pelolla johtamiseen. No yhtä haitallista se on, johtui sitten mielisairaasta narsismista tai epäterveestä johtamiskulttuurista.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tämähän se juuri onkin ja vaikka narsismia tutkittu onkin, ei vieläkään tiedetä, onko se geneettisesti perinnöllistä vai sitten lapsuudessa opittu malli lähisuhteista, omat vanhemmat, joka sitten sosiaalisena perintönä siirtyy seuraaville polville jäykkänä käyttäytymismallina, josta toki voi pyrkiä reflektion tai jopa terapian keinoin pois tai ainakin lieventään sitä. Suomalaiseen luterilais-sosialistiseen yhteiskuntaan on kuulunut vuosisatoja mitätöinti, joten narsismi ja muiden lyttääminen ei välttämättä jokaisessa tilanteessa kerrokaan narsismista mielisairautena. Mitätöintiä esiintyy myös monissa organisaatioissa, joiden kulttuuri perustuu pelolla johtamiseen. No yhtä haitallista se on, johtui sitten mielisairaasta narsismista tai epäterveestä johtamiskulttuurista.

        Narsismi on persoonallisuushäiriö.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Narsismi on persoonallisuushäiriö.

        Kirjoittaja, jolle vastasit, varmasti tietää, että on olemassa NPH.

        Mutta aivan asiallista aina muistaa tuo, että toisaalta voi olla muitakin selittäviä tekijöitä, kuten mainitut kulttuuriset, ja toki muitakin psyykentiloja, joista voi seurata ihmisten pahoinvointia aiheuttavia käytösmalleja eri ihmisyhteisöissä. Ainahan se ei ole NPH, vaikka henkilön käytös voisi siltäkin vaikuttaa. Pelolla johtamista löytyy varmasti monestakin maailmankolkasta, omin paikallismaustein, kuten myös sellaista käytöstä, minkä joku voisi tulkita "narsistiseksi". Onhan rikollisuuskin jo itsessään muille epäempaattista, itselleen sallivaa, ja sitäkin tapahtuu joka puolella.

        (kirjoittaja 14:13:44)


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kirjoittaja, jolle vastasit, varmasti tietää, että on olemassa NPH.

        Mutta aivan asiallista aina muistaa tuo, että toisaalta voi olla muitakin selittäviä tekijöitä, kuten mainitut kulttuuriset, ja toki muitakin psyykentiloja, joista voi seurata ihmisten pahoinvointia aiheuttavia käytösmalleja eri ihmisyhteisöissä. Ainahan se ei ole NPH, vaikka henkilön käytös voisi siltäkin vaikuttaa. Pelolla johtamista löytyy varmasti monestakin maailmankolkasta, omin paikallismaustein, kuten myös sellaista käytöstä, minkä joku voisi tulkita "narsistiseksi". Onhan rikollisuuskin jo itsessään muille epäempaattista, itselleen sallivaa, ja sitäkin tapahtuu joka puolella.

        (kirjoittaja 14:13:44)

        Nykyaikana työelämässä, tehokkuuden vuoksi, suositaan juurikin mahdollisimman psykopaattisia johtajia, valkokauluspsykopaatteja, jotka voivat ihan ilman yhtäkään omantunnontuskaa tehostaa organisaation toimintaa vähentämällä työvoimaa, vaikka varsinaista taloudellista tai tuotannollista syytä ei olisikaan. Kannattaa tutustua taylorismiin, joka nykyään on management by excel -johtamista, siinä työvoima nähdään numeroina, jotka voidaan optimoida haluttuun lopputulokseen.

        Toki on yrityksiä, jotka ammentavat organisaatiokulttuurin syväjohtajuudesta, ne ovat harvinaisen hyviä yrityksiä. Niissä yrityksissä pidetään yt-neuvotteluita kylläkin "puhdistuksiin", joissa kaikki laiskat ja juorukerhoja pyörittävät narsistiverkostot irtisanotaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Narsismi on persoonallisuushäiriö.

        Huono käytös läheisiä tai muitakin kohtaan ei välttämättä ole narsismia persoonallisuushäiriönä. Liian suuri kuormitus työssä ja taloudellisesti, se paha olo ja stressi kaiken kattavasti, mitä jokainen kokee ja menee läpi varsinkin ruuhkavuosien aikana harmittavasti saattaa purkautua todella ilkeällä käyttäytymisellä läheisiä tai ihan ventovieraita kohtaan olematta narsismia. Jonnekin se paha olo aina purkaantuu, jos sitä liialti tulee esiin. Toki se ei ole mitenkään hyväksyttävä syy kohdella muita huonosti, jos itse voi pahoin. Tässä pitää vaan itse tehdä päätös, voiko kuinka paljon ottaa läheisen pahaa oloa vastaan, vai onko se läheinen kuitenkin narsismia sairastava ja täten kohtelee aina läheisiään huonosti.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Mikäs muutos Marttiinalla nyt tuli

      On niin salaperäknen päivitys et enteileekö muuttoa johkin?
      Kotimaiset julkkisjuorut
      276
      2387
    2. Martina naimisiin.

      Etsimässä täydellistä hääpukua Roomassa.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      256
      1901
    3. Ymmärrän jos tää oli nyt tässä

      Mä mokasin ja toivon sulle pelkkää hyvää.
      Ikävä
      95
      1578
    4. Lapulais poika.

      Onko tämä Lapualais poika jäänyt naisiin, kun hyvin pidellään ei malta lähtiä kotia. Tavataan sanoa. Mitä sitä äiteelle soittelemaan, kun naiset pite
      Lapua
      24
      1331
    5. Hyvää iltaa miehelle

      Mukavalle. Jäi eilen kesken tuo keskustelu.:)
      Ikävä
      174
      1205
    6. Perheen äidin kohtalo surettaa Iisalmessa

      Kolmekymppinen mies käynnisti auton keskellä yötä kotonaan Iisalmessa keskiviikkona 16. marraskuuta. Kyydissä oli samaan ikäluokkaan kuuluva nainen. M
      Iisalmi
      29
      1164
    7. Haluaisin kertoa sulle

      Kuinka paljon susta tykkään. Oisko se paha tilanne?
      Tunteet
      84
      928
    8. Sofia ei tee enää lomareissuja

      Jostain syystä häntä ei enää kiinnosta Dubain ja Espanjan lomat eikä edes Leville vaivaudu. Mitä lie tapahtunut?
      Kotimaiset julkkisjuorut
      80
      902
    9. En voi edes kirjoittaa siitä.

      Se olis liian lapsellista. Kun on yhteys tosielämän puolella ja selvät sävelet. Älykäs se on, todennäköisesti älykkäämpi kuin kukaan, ketä olen tavann
      Ikävä
      58
      898
    10. Etsin sinua vakavissani

      Täältä tai ihan mistä tahansa. Meillä jäi asioita selvittämättä, ja minun sydän on sanonut painavan sanansa, että meillä jäi juttu pahasti kesken. Syd
      Ikävä
      54
      837
    Aihe