Saavatko päiväkoti-ihmiset huutaa ja raivota lapsille. Vanhempia kun aina valistetaan kasvatusmielessä että pitäisi asiat keskustelemalla saada sujumaan. Miksi siis vieraat henkilöt saavat huutaa. Eikö se sitten, jos kyseessä on vieras henkilö, aiheuta lapselle mitään vaivaa tai vaaraa esimerkiksi itsetunnolle.
Saako lapselle huutaa/ raivota?
Paljon havainnut.
8709
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
lissää, missä ja kuka on huutanut, oliko sun oma lapsi? Mitä teit, puutuitko huutamiseen ja raivoamiseen, kelle kerroit?
Ja kerro ihmeessä, miten tämä liittyy Tampereen kaupunkiin? Eikö sopivampaa aluetta löytynyt?
Itse aiheesta en sen isommin tiedä. Kyllä minulle lapsena on huudettu, pidän silti itseäni ihan onnellisena ja tasapainoisena. Itselläni ei lapsia ole, mutta uskoisin että pinnan palaessa voisin ääntäni korottaa. Eläinlapsia on talo täynnä ja niillekin huutamisesta tulee kuitenkin jälkeenpäin paha mieli. Tuskin siitä huutamisesta pahaa haittaa on, mutta onko hyötyäkään? Tärkeintä lienee että lapsi voi luottaa aikuiseen ja tuntee olonsa turvalliseksi. Tuo luottamus varmaankin ansaitaan helpommin jos lapselle ei huudeta.
Lapselle ei saa huutaa ja raivota, siitä tulee huonon itsetunnon omaava ja koko elämä on pilalla. Päiväkodeista en tiedä mitään mutta asian ytimestä kylläkin.
Jos lapsi tekee jotain väärää niin kyllä mun mielestä saa huutaa,jopa näpäyttää luunapin otsalle.Toi vapaakasvatus juttu on alkanut tuottaa hedelmää,jo ala-asteikäiset lapset on alkanu käydä koulussa opettajien kimppuun, koska mitään ei saisi tehdä. Lapsia ei muka saisi rankaista jos tehään jotain väärin.Kukakohan tonki on keksiny, tottakai saa jos on aihetta. Enkä nyt tarkoita mitään silmitöntä väkivaltaa lasta kohtaan mutta kyllä kuri täytyy olla. Meillä on kotona ainakin huudettu, saatettu antaa jopa se luunappi jos on tehny jotain tyhmää.Silti oon työssäkäyvä,onnellinen eikä ole mitään itsetunto yms. ongelmia.
Kun viran toimituksessa jotain tekee, se ei lasta vahingoita !
Huuda/raivoa lapselle kotona, johan on sosiaalitanttoja nurkan takana ja vattupensaissa lymyämässä ja hakemassa todistusaineistoa huostaanotolle.
Täällä helsingin seudulla on tuo aihe ollut esillä, mutta kyllä on mölyävät hoitajat hiljentyneet, ei enää raivota lapsille, ainakaan ulkona. Mitä sitten tapahtuu päiväkotien seinien sisällä, sitä voi jokainen vain kuvitella. Mutta kyllähän siellä tapahtuu !
Meidän lapset ovat niin vilkkaita, etteivät ylipainoiset tädit saa heitä juoksemalla kiinni, joten heidän ainoa keinonsa on (yrittää) pitää lapset karjumalla kurissa. Lapset eivät enää ota tosissaan noita karjujia, joiden paikka, mielestäni, on jossakin muualla kuin päiväkodissa.
"Vanhempia kun aina valistetaan kasvatusmielessä että pitäisi asiat keskustelemalla saada sujumaan."
Pitäisi ja pitäisi. Kun tuo ei toimi aikuistenkaan kanssa, niin seuraavaksi pitää sitten tehdä jotain muuta.
Riippuu ihan lapsen persoonallisuudesta, miten se sen feedbackin tarvitsee. Sitten riippuu vanhemman persoonallisuudesta, miten se sen feedbackin osaa antaa.
"Miksi siis vieraat henkilöt saavat huutaa. Eikö se sitten, jos kyseessä on vieras henkilö, aiheuta lapselle mitään vaivaa tai vaaraa esimerkiksi itsetunnolle."
Ei ne nyt niin vieraita henkilöitä ole. Itsetuntoa tärkeämpää on, ettei lapsi opi häiriökäyttäytymään.
Jos häiriökäyttäytyminen on jatkuvaa niin syy on todennäköisesti epäonnistuvassa kotikasvatuksessa ja vanhempien syytä. Ei ole mitenkään tavatonta, että vanhemmat haluavat laiskuuttaan itsepäisesti jatkaa lapsen kasvattamista vinoon. Kun lapsen häiriintyneisyys tulee esille kodin ulkopuolella niin se on sitten muka aina jonkun muun syy.
Lasta rankaistaessa (esimerkiksi huutamalla) lapsen on ymmärrettävä rankaisun logiikka. Rankaisu ei saa perustua esimerkiksi vanhemman epävakaaseen mielentilaan ja rankaisun on oltava kohtuullinen määrältään ja kestoltaan.
Katsokaa miten eläimet kasvattavat pentujaan ja luottakaa vaistoihinne. Usein kissaemokin ymmärtää enemmän kasvatuksesta kuin huonoimmat nykyajan äidit.
lapselle saa ja pitää näyttää erilaisia tunteita,myös päiväkodissa, ja vihaisena oleminen on yksi niistä.Kaikkkea ei voi opettaa puhumalla, lapsihan oppii mallien avulla. Sellaista äitiä ei löydy, joka ei joskus menettäisi hermojaan lapsensa kanssa, ja se on sallittua. on turha ihanoida ja luoda jotain mallia, mikä ei ole todellista. On olemassa tilanteita, jolloin lapsen toimintaan ei tehoa muu, kuin äänen korottaminen.Jokainen aikuinen arvioi itse tilanteen, jolloin suuttumus näytetään. Uhkaava ja hallitsematon tilanne aikuisen taholta on kuitenkin eri asia, kuin normaali suuttuminen ja huutaminen lapselle.Päiväkodissa syyt huutamiselle ja suuttumiselle käydään läpi lapsen kanssa yksilöllisesti, Jolloin näistä ei jää lapselle pahaa mieltä.
päiväkoti maailma on toisenlainen kuin kotihoidossa olevilla ja lapsi käyttäytyy eritavoin. Tällöin moni asia näyttää erilaiselta kuin kotona toimiessa. Päiväkodin kulttuuria ei ymmärrä kuin siellä työskennellyt ihminen, jolloin syntyy juuri näitä kummallisa irrallisia kommentteja. Henkilökunta on kuitenkin koulutettua ja motivoitunutta työskentelemään lasten kanssa, ei siis kadulta tulleita ihmisiä omine mielipiteineen ja kasvatusmetodeineen.
Bussissa oli malliesimerkki liian sivistyneestä huonosta kasvattajaäidistä, joka yritti karsia poikansa huonoa kielenkäyttöä. Nauratti kun se selitti pojalleen, että kirosanan sijaan voi sanoa 'voihan kielo'.
Haloo ! Se oli poikalapsi ja sille pitää opettaa kielenkäytön sosiaalisia normeja (rumia sanoja ei käytetä turhaan ja turhasta käytöstä rangaistaan) eikä kasvattaa siitä pojasta tyttöä ihme sekojutuilla. Naisille sukupuolierojen tunnustaminen on sitten niin vaikeaa.