Maailmanhistoria määrittyi vuosikymmeniä sen perusteella, mitä Saksassa tapahtui 1930-luvun alussa ja sitä edeltäneellä vuosikymmenellä. Stalinin 1929 maanpakoon ajama Trotski näki natsismin jonain paljon vaarallisempana kuin vain hassun viiksiniekan koomisena ärjymisenä naurettavan pompööseillä puhujalavoilla. Trotski kirjoitti kirjoittamasta päästyään natsismin uhasta ja vaati vasemmistoa yhdistymään sitä vastaan. Ei Trotskikaan, vallankumouksellinen kun oli, nähnyt sosiaalidemokraatteja oikeina vasemmistolaisina ja hän ehdottikin, että puolueet eivät sinänsä lakkaisi kilpailemasta keskenään, eivätkä vastustamassa toisiaan asioissa, joista todella olivat eri mieltä, mutta että ne toimisivat yhteisen suunnitelman mukaan ja auttaisivat toisiaan natsismin pysäyttämisessä. Että sosiaalidemokraatit tulisivat avuksi, jos natsit hyökkäävät kommunistien tilaisuuksiin, kuten natsit tapasivat tehdä. Ja toisinpäin, jota tuolloin ei tosin tapahtunut, koska natsien uusi linja oli kunnioittaa hallintoa ja hyökätä vain kommunisteja vastaan ja sosiaalidemokraatit suurimpana puolueena edustivat hallintoa enemmän kuin kukaan muu, joten heidät jätettiin rauhaan.
Sosiaalidemokraatit eivät suhtautuneet kovin lämpimästi kommunisteihin, joita he nimittivät "punaisiksi natseiksi". Kuten täällä Suomessakin, vielä nykyäänkin, myös Weimarin tasavallan pystyttäneet sosiaalidemokraatit käsittivät puolueensa nimen siten, että se velvoitti aina toimimaan demokratian pelisääntöjen mukaisesti. Kommunistien pyrkimys vallankumoukseen oli aivan jotain muuta, kuten oli kommunistien taistelujoukot ja terrorisisolut, joiden tarkoitus oli paitsi iskeä poliittisiin vastustajiin kuten natseihin, myös horjuttaa demokraattista valtaa. Sosiaalidemokraattienkin oli vaikea ottaa natseja tosissaan ennen kuin vuoden 1929 pörssiromahdus muutti maailman käytännöllisesti katsoen yhdessä yössä. Natsien kannatus kasvoi räjähdysmäisesti ja heistä tuli suurin puolue, jota ei enää voinutkaan pysäyttää, eikä moni vielä siinäkään vaiheessa edes tosissaan yrittånyt, kun ei ollut varma, kuinka tosissaan natsit puheissaan olivat olleet ja mikä heidän todellinen tavoitteensa oli.
Suurempi este yhteiselle rintamalle natseja vastaan oli kuitenkin kommunistinen puolue. Aluksi siellä kannatusta Trotskin ajatuksille muidenkin trotskistien parissa. mutta sitten linja muuttui. Miksi se muuttui? Koska Trotskin Neuvostoliitosta karkottanut Josef Stalin määräsi uuden linjan. Stalinille demarit olivat kapitalistien lakeijoita, Hitler mitätön klovni ja Trotski älykköpelle, joka on aina väärässä. Siltä pohjalta Stalin luki suoraan Marxin (pyhistä) kirjoituksista, mitä pitää tehdä: pitää taktikoida häikäilemättä. Koska päävastustaja olivat sosiaalidemokraatit, joiden lyömisen jälkeen massat siirtyisivät kommunistien taakse, tuli liittoutua enemmin natsien kanssa ja auttaa heidät valtaan. Siitä seuraava repressio radikalisoisi ihmisiä demareita kommunisteiksi ja se järkyttäisi oikeiston maltillista enemmistöä jakaen myös oikeiston useammaksi heikoksi osaseksi, jotka eivät enää pystyisi yhteistyöhön. Saksalaisten kommunistien hokema: "natsien jälkeen tulemme me!" oli sekin luultavasti Moskovasta saneltu.
Me tiedämme, kuinka kävi. Natsit saatiin pois vallasta vasta hirvittävän verisen maailmansodan jälkeen. Sitä ennen natsit tuhosivat lähes kokonaan Saksan kommunistit ja melkoisen osa sosiaalidemokraateistakin, joista suuri osa pakeni maasta. Ja natsit olivat lähellä tuhota myös koko Neuvostoliiton ja siten ehkä myös Stalinin itsensä. Stalin vieläpä toisti virheensä 1939 liittoutumalla natsi-Saksan kanssa ja antamalla Saksan hyökkäyksen yllättää itsensä 1941, vaikka hänen sotilaansa varoittivat siitä, länsivaltojen ohella, jo reilusti etukäteen. Siinä välissä Stalin surmautti vuonna 1940 Trotskin, joka ei siis ehtinyt nähdä poliittisen vastustajansa kaikkein synkintä hetkeä kesäkuussa-marraskuussa 1941.
Hullunt tiedemiehen näköisestä Trostkista voi esittää monia mielipiteitä, eikä kukaan tiedä, olisiko Neuvostoliitto ollut sen kukoistavampi onnella, tai edes vähemmän verinen paikka, jos hän olisi voittanut kisan jättiläisvaltion johdossa Stalinin sijaan. Mutta se on totta, että jonkin sortin poliittinen nero hän jossain mitassa oli. Pidetään pitkälti Trostkin ansiona, että punaiset ylipäätään voittivat sisällissodan kapinan 1917 jälkeen, sillä juuri Trotski loi Puna-armeijan. Kukaan ei tiedä, olisiko Trotskin talouspolitiikassa kannattama linja, joka johti hänet ratkaisemattomaan riitaan Stalinin kanssa, ollut parempi vai huonompi kuin se tie, jota Neuvostoliitto sitten kulki. Mutta se on selvää, että lukuisissa kirjoituksissaan Saksan tilanteesta ja natseista Trotski oli täysin oikeassa.
Voimme vain kuvitella, millainen maailma olisi tänä päivänä, jos Saksan kommunistien enemmistö olisi kuunnellut Trostskia Stalinin sijaan. Toista maailmansotaa ei ehkä koskaan olisi käyty ja miljoonat eivät olisi kuolleet. Eikä Berllinin muuria olisi koskaan rakennettu. Kuka tietää.
Sosiaalidemokraatit eivät suhtautuneet kovin lämpimästi kommunisteihin, joita he nimittivät "punaisiksi natseiksi". Kuten täällä Suomessakin, vielä nykyäänkin, myös Weimarin tasavallan pystyttäneet sosiaalidemokraatit käsittivät puolueensa nimen siten, että se velvoitti aina toimimaan demokratian pelisääntöjen mukaisesti. Kommunistien pyrkimys vallankumoukseen oli aivan jotain muuta, kuten oli kommunistien taistelujoukot ja terrorisisolut, joiden tarkoitus oli paitsi iskeä poliittisiin vastustajiin kuten natseihin, myös horjuttaa demokraattista valtaa. Sosiaalidemokraattienkin oli vaikea ottaa natseja tosissaan ennen kuin vuoden 1929 pörssiromahdus muutti maailman käytännöllisesti katsoen yhdessä yössä. Natsien kannatus kasvoi räjähdysmäisesti ja heistä tuli suurin puolue, jota ei enää voinutkaan pysäyttää, eikä moni vielä siinäkään vaiheessa edes tosissaan yrittånyt, kun ei ollut varma, kuinka tosissaan natsit puheissaan olivat olleet ja mikä heidän todellinen tavoitteensa oli.
Suurempi este yhteiselle rintamalle natseja vastaan oli kuitenkin kommunistinen puolue. Aluksi siellä kannatusta Trotskin ajatuksille muidenkin trotskistien parissa. mutta sitten linja muuttui. Miksi se muuttui? Koska Trotskin Neuvostoliitosta karkottanut Josef Stalin määräsi uuden linjan. Stalinille demarit olivat kapitalistien lakeijoita, Hitler mitätön klovni ja Trotski älykköpelle, joka on aina väärässä. Siltä pohjalta Stalin luki suoraan Marxin (pyhistä) kirjoituksista, mitä pitää tehdä: pitää taktikoida häikäilemättä. Koska päävastustaja olivat sosiaalidemokraatit, joiden lyömisen jälkeen massat siirtyisivät kommunistien taakse, tuli liittoutua enemmin natsien kanssa ja auttaa heidät valtaan. Siitä seuraava repressio radikalisoisi ihmisiä demareita kommunisteiksi ja se järkyttäisi oikeiston maltillista enemmistöä jakaen myös oikeiston useammaksi heikoksi osaseksi, jotka eivät enää pystyisi yhteistyöhön. Saksalaisten kommunistien hokema: "natsien jälkeen tulemme me!" oli sekin luultavasti Moskovasta saneltu.
Me tiedämme, kuinka kävi. Natsit saatiin pois vallasta vasta hirvittävän verisen maailmansodan jälkeen. Sitä ennen natsit tuhosivat lähes kokonaan Saksan kommunistit ja melkoisen osa sosiaalidemokraateistakin, joista suuri osa pakeni maasta. Ja natsit olivat lähellä tuhota myös koko Neuvostoliiton ja siten ehkä myös Stalinin itsensä. Stalin vieläpä toisti virheensä 1939 liittoutumalla natsi-Saksan kanssa ja antamalla Saksan hyökkäyksen yllättää itsensä 1941, vaikka hänen sotilaansa varoittivat siitä, länsivaltojen ohella, jo reilusti etukäteen. Siinä välissä Stalin surmautti vuonna 1940 Trotskin, joka ei siis ehtinyt nähdä poliittisen vastustajansa kaikkein synkintä hetkeä kesäkuussa-marraskuussa 1941.
Hullunt tiedemiehen näköisestä Trostkista voi esittää monia mielipiteitä, eikä kukaan tiedä, olisiko Neuvostoliitto ollut sen kukoistavampi onnella, tai edes vähemmän verinen paikka, jos hän olisi voittanut kisan jättiläisvaltion johdossa Stalinin sijaan. Mutta se on totta, että jonkin sortin poliittinen nero hän jossain mitassa oli. Pidetään pitkälti Trostkin ansiona, että punaiset ylipäätään voittivat sisällissodan kapinan 1917 jälkeen, sillä juuri Trotski loi Puna-armeijan. Kukaan ei tiedä, olisiko Trotskin talouspolitiikassa kannattama linja, joka johti hänet ratkaisemattomaan riitaan Stalinin kanssa, ollut parempi vai huonompi kuin se tie, jota Neuvostoliitto sitten kulki. Mutta se on selvää, että lukuisissa kirjoituksissaan Saksan tilanteesta ja natseista Trotski oli täysin oikeassa.
Voimme vain kuvitella, millainen maailma olisi tänä päivänä, jos Saksan kommunistien enemmistö olisi kuunnellut Trostskia Stalinin sijaan. Toista maailmansotaa ei ehkä koskaan olisi käyty ja miljoonat eivät olisi kuolleet. Eikä Berllinin muuria olisi koskaan rakennettu. Kuka tietää.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Propagandalla ja aivopesulla on venäläiset aina pidetty uskollisina Kremlin eliitille.