kuollut, en tunne mitään muuta kuin kipua ja tuskaa. Liian kauan jauhettiin itsestäänselvyyksia paikassa kuin paikassa. Unelmani lytättiin johonkin pois. enkä ymmärrä miksi niin tehtiin. Enää ei ole varaa esityksen kuulemiseen eikä näkemiseen missään missä on pieniä hoidettavia, Se saa voimaan äärettömän pahoin ja tuntuu, että elämä ei ole enää elämisen arvoista millään tavalla. Näin huonosti en ole voinut koskaan aikaisemmin, Kun ihminen on henkisesti kuollut jaksaako silloin välittää sellaisesta ihmisestä, joka on ollut mukana elämän rankimmissa vuosissa. Ehkä tarvitaan työ jossa autetaan yhtä ihmistä, sellaista joka ei ole millään tavalla tuttu, jotta sisin rauhoittuu ja löytää tasapainon uudelleen. Ehkä tarvitaan muutto, jotta nämä seinät eivät muistuttaisi kaikesta siitä mitä tapahtui. Kun ihminen ajetaan tarkoituksellisesti, siltä se on tuntunut, nurkkaan monella tapaa, miten kukaan voi vaatia häntä olemaan ystävällinen ja huomioiva, Pitää tapahtua hyviä asioita, ennen kuin luottamus tulee takaisin.
Olen henkisesti
Anonyymi-ap
0<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.