Sulle kaiken melkein mä kirjoitin/
kun tuntojani sulle availin.
Maalasin mieleni maisemaa/
kohti valoa kulkevaa.
Taivasta purppuraa väritin,
kohti pilviä leijuvaa.
Sumussa kukkia ympärilläin/
terälehtien kiiltävän näin/
kauneutta karheaa hehkuvaa/
luoksesi lämpöä etsivää/
silti kylmään yksin vain jäin.
Olit kuurankukkaseni vain.
Sinulle mä lisää kirjoitan/
jos maailmaasi kaipaat sanojain.
Sanoilla sua vain silittelisin/
lämmöllä ain varoen kutittelisin.
Jos avaisit sydäntäis/
sen ehjäksi sitoisin/
omaani iäksi liittäisin.
M 2.0
kun tuntojani sulle availin.
Maalasin mieleni maisemaa/
kohti valoa kulkevaa.
Taivasta purppuraa väritin,
kohti pilviä leijuvaa.
Sumussa kukkia ympärilläin/
terälehtien kiiltävän näin/
kauneutta karheaa hehkuvaa/
luoksesi lämpöä etsivää/
silti kylmään yksin vain jäin.
Olit kuurankukkaseni vain.
Sinulle mä lisää kirjoitan/
jos maailmaasi kaipaat sanojain.
Sanoilla sua vain silittelisin/
lämmöllä ain varoen kutittelisin.
Jos avaisit sydäntäis/
sen ehjäksi sitoisin/
omaani iäksi liittäisin.
M 2.0
Vastaukset 43
Vanhimmat
❤️❤️
Kuurankukkaseni sydäntään vain piilottaa/
se piilostaan hehkuu, kun tuuli puhaltaa.
Villahuopaan meidät vain käärisin/
sen lämmössä hehkuun sulaisin.
Nämä on kivoja!
Taivaanrannan maalari sydämmiä availi.❤😄
Maalarilla pensseli vain lavea/
paletilla vivahteita on monia,
Niistä oikeita valitsi/
naiselle maisemaa maalaili/
sanojensa kontrastin muotoili.
M 2.0
❤️❤️❤️🥲
Kertoisin jos osaisin,
sanoja oikeita kirjoittaisin.
Mitä tietää tahtoisit,
ajatuksia avaavia kaipaisit...
Häneltä kuulla mä tahtoisin,
dialogia syvää toivoisin.
Merkitystä miehen kertoman/
tuuleenko turhaan huutaman?
Osuiko jokin sydämeen/
kuurankukkasen siroon ytimeen?
Jos annan aivojen yön yli levätä,
huomiselle voimia kerätä.
Ei enää oikein ajatus kulje,
vaikkei se miestä ajatuksista pois sulje.
Unia mukavia sulle sydämestäni toivon,
ja lähetän myös matkaan lentosuukon.
Ei se Oulun tyttö näitä lue. 🥱
Minkälainen on tämä kuurankukka
Määrätietoinen vai eksynyt tyttörukka
Jäänyt kommentti huomiotta/
mielenkiintoinen kysymys totta:
Ole ei eksynyt tyttörukka,
vaan nainen tunnon tarkka/
määrätietoinen ja erilainen,
välil' vaikea, silti suloinen.
Ei tusinatyttö, ei rivintäyttö/
vaan aito nainen, konkreettinen.
M 2.0
Miksi vaikea?
Nainen näyttävä, enempi pukuihminen
Katselet etäältä muttet häntä lähestyen?
Ei kulje puvussa, ehkä välillä hameessa.
Häntä usein saan lähestyä,
puhetta ja asioiden ihmettelyä.
Silti palstalla kirjoitat
Hänen torjunnat ohitat
Sanaton, äänetön,
näkymätön,
mikä sellainen
torjunta on?
Palstalle kirjailen,
kaikkea purkailen.
Voisi aina sanoa:
Jaksa enää lukea,
jorinoita kuunnella.
Voiko torjua jos kukaan ei yritä
Kyllästynyt häneen vai palstaan
Ehkä olen lähestynyt myös irl, en vain palstalle kirjoittamalla. Saa sanoa jos ei jaksa lukea tai kuulla enempää.
Sydän lukee jos lukee.
Yön tunteina ei tahdo uni silmään tulla,
Pohtii, oliko huumori tuo palstalla kuin kaivatulla.
Onko hän se, joka hei!
naisen löysi.
Kauniisti ainakin rakastaan kaipasi, hellästi sanaili.
Aamuin illoin hyvää toivotti.
Olisiko hänellä samoin mieleen jäänyt, täältä häntä etsinyt.
Pohtinut erilaisuutta, vaikea tietää nykyisyyttä.
Näkemättä on kasvonsa ihanat.
Sydämen sopukoista löydän kuvansa, still-kuvan silmillä otetun, pitkään zoomatun, silmistä silmiin otetun.
Aikaa paljon välillämme.
Epävarmaa on täällä kaikki, meni hetkeen henkeen pastilli ;)
Ei di laila laulanut, katsoi vain ja hiljaa rakasti.
Aamulla on herätys armoton, noustava jälleen on. Kuljettava unessa.
Keväällä sitten herään runon taikaan. Valkovuokot ja pikkulinnut saavat sen aikaan ja täyttymätön on rakkaus.
Ei tullut runoa tästä, mutta tietää niin käyvän keväästä 😘
☕❤🌧
Kiitti 😀
Heikki lopeta jo se leikki !! Lailalla ei kiinnostusta . Välitä ei susta,.
oletko tyhmä kuin Teemu tai hullu-He3ikki huittisistqa
Melkosta soopaa:)) No treeniä kyllä ne runot siitä lähtee paraneen. T.Nalle luppakorva
Ranta - aho taitaa tervehtyä vaikeimman kautta
Mutta
Loppu hyvin jne
😂😂😂
????????
Illan tullen runoilen,
tuntojani riimittelen.
Tuloksena loppusointu tai riimi,
ajatusten taulu tai paha mieli.
Hänelle lauluni laulan,
riimini riipustan,
ja tarinani kirjoitan.
Luki nainen niitä tai ei,
sydäntäni niissä vain purin.
M 2.0
Työssäni hiljaa hyräilin,
Kuurankukkaa laulaen.
Ei kuullu sitä nainen,
lasin takana touhuten,
työnsä parissa liikkuen.
Lähellä vaan kaukana,
seinä kylmä lasinen,
välissämme ain kohoten,
kosketuksen aidon erottaen.
Kylki kyljessä töitä on tehty,
sanottu ja juteltu,
silmiin myös tuijoteltu.
Silti palstalle vain runoilen,
naista suloista aatellen.
On rankkaa olla ihminen,
mies aito ja tuntevainen.
M 2.0
Samasta tiimistä?
Aikalailla noin. Erilaiset tehtävät, mutta sama tavoite.
Kuurankukkaselle hyvää toivon vaan/
sanomatta sydäntä liikaa sekoittaen.
Häntä hellästi aina kohdellen/
välillä vieressä vain katsellen.
Katseeni usein nainen kohtaa/
hymynsä siihen vienosti vastaa.
Rohkeutta puutu naiselta ei/
silti sanoi mulle vain hei.
"Kuurankukkasia ikkunaasi vain jäi,
kuurankukkasia kannan sisälläin.
Lämpö päivänkään ei niitä sieltä pois voi sulattaa,
ne kukkii mihin varjo lankeaa."
Omat sanat kun riitä ei,
lainata voi Hallikaista kai?
M 2.0
Lämpö sydämen jo kuuran voisi sulattaa,
jos nainen sille oveaan vain raottaa.
Kuurankukkasesta ruusu huurteinen,
hehkulla loisin vuokon valkoisen.
Mut arvosta ei nainen kukkia,
hoidettavia vain turhia riesoja.
Siksi kuurankukkasena pysyy,
jää sydämeeni vain kylmyys.
Häntä silti sydämellä aattelen,
mitä muuta mies tuntevainen.
Lukisi joskus rivien välitkin,
näkisi joskus tämänkin.
M 2.0
Sanojani hänelle taas kelailen/
muotoilinko väärin mä kaiken?
Ymmärsikö ajatukset syvät/
merkitykset takaa keveiden,
hiottujen miehen sanojen?
Rouheampi teksti mielessä käy/
suorempaa tulitusta,
halujen sanoitusta,
otetta sanoin vartalosta/
häneltä sitäkin haluan/
epäileekö sitä musta?
Herrasmiehenä lähestyn,
hänestä liiaksi pidän,
ollakseni röyhkeä,
sanoiltani töykeä,
arrogantti sikailija.
Luehan nainen tekstini,
ajatuksella vaikka iltaisin.
Ehkä niistä kaikki avautuu,
miehen tunteet kirkastuu.
Sano niistä jotain.
M 2.0
Voi vitun purppurat
Ei millään pahalla, mutta luulen, ettei hän noilla tunnisteilla tunnista.
Ei ehkä, varsinkaan jos ei käy täällä.
On ainakin joskus käynyt, jopa aktiivisesti. Kertonut sen itse minulle. Tietää minunkin täällä kirjoittelevan, välillä.
Palstalta kaipauksesta tunteista luen/
tuttua sielun kipua vain näen.
Kaipausta ehkä ne feikkiä/
sanojen julmaa vain leikkiä.
Silti tunnen hehkun kipinän/
miehen mielessä kytevän:
Hänelle samaa kirjoittaa voisin/
läheltä silmiin kaiken lukien.
Toisten sanat turha on ottaa/
sydämensä niistä vain pahoittaa.
Tunnista tunteesi omat/
älä toisten sanoittamat.
Ne hänelle itse kirjoita/
puhu tunteiden sanoilla.
Varoen liikaa vyöryttämästä/
ylettömyydellä säikyttämästä/
sydäntä rinnastasi repimästä.
Aitoudella sydämesi kuullaan/
tunteesi silloin myös tulkitaan.
Toisen tilaa myös kunnioita/
varo liian lähelle tunkemasta,
sydänvainoojaksi muuttumasta.
Ole toiselle aito lämmin ihminen/
sydämensä silloin huomaa sen/
kuka hänestä sydämellä tykkäilee,
viereensä suuresti jo haaveilee.
M 2.0
Kiusaat vain.
Kuinka niin voisin/
tehdä pahaa kiusaten,
hänelle jolla palanen/
sydäntä tämän miehen?
Tietää sen tuo nainen.
Voiko elämässä kaiken unohtaa, jos kaiken aikaa sydän muistaa.
Elämä kuljettaa ja takaisin johdattaa.
Askel välillä laahaa ja painaa, vaan sekin matkani kulkua ohjaa.
Välillä tuntuu on askel jo vakaa, kunnes taas hetkisen mietteisiin palaa.
Onko nää mietteet vain yksistää mulla, pohdin taas millaista mietettä sulla.
Elämä eteenpäin kulkee/
sydän sisäänsä sulkee/
ihmisen johon ihastuu,
kenties hiukan rakastuu.
Suunta sama eteenpäin/
katse sivulle taaksepäin,
luokse naisen ihanaisen/
kerran päästä voisi,
siihen jäädä jos soisi.