Jos mielenkiinto herää johonkin ihmiseen niin minulla tulee heti sellainen hyvin nolo tunne etten voi tuntea sellaista, en missään tapauksessa. Koska tiedän ettei kehenkään ole minkäänlaisia mahdollisuuksia ja soimaan itseäni siitä. Jos tunnen ikävääkin niin sekin on todella häpeällistä. Mietin mielessäni ja sanon itselleni että älä unta näe ja sitten jatkan elämääni ihan tavalliseen tapaan. Jos joku ihminen sattumoisin joskus osoittaa kiinnostusta niin ajattelen että se on tietysti vain sen tietyn asian perässä ja kieltäydyn kohteliaasti. Ajattelen että ihmiset eivät ole tosissaan kanssani. Elämän kokemukset ovat sitten hyvin vaikuttava asia ja jotkut koetut asiat voivat vaikuttaa paljonkin. Vaikka sitä haluaa niin luottoa ei ole ja siksi on parempi pysyä turvallisessa käteisessä.
En häiritse enempiä en
Anonyymi-ap
284
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ehkä se on hyvä oma pääty putsata ensin, jos ei luotto riitä muuten.
Kiitos sanoistasi. Vaikka ikävältä kuulostaakin. Ihan kun omasta elämästä :( vaikeus ihmissuheissa ja uusien luomisessa koska ei uskalla luottaa ihmisiin, että joku aidosti pitäisi tai haluaisi olla tekemisissä. Siinä itsekkin pilaa hyviä alkuja kun on niin pelkuri :/ menneisyys tehnyt tehtävänsä, vaikka luotankin tulevaan ja että ehkä nämä asiat korjaantuisivat.