Kun puristaa sieltä? Kyllä, just sieltä. Aivan kuin nyt. Yksin ei vain enää jaksa silleen kiinnostaa toisin kuin aiemmin. Olisipa olemassa kumppani rinnallani helpottamassa paineitani jotta voisin selviytyä hengissä tästä elämästä 😕. Vaikka hän olisi minulle pelkkä käytössäni oleva väline akuuttiin hätään ja kuitenkin olisimme molemmat sujut sen asian kanssa, niin sekin kohottaisi elämänhalua radikaalisti ylöspäin. Se olisi parempi kuin ei mitään.
Tiedättekö sen tunteen
Anonyymi-ap
19103
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Osuit asian villakoiraan.
Oon itse mietiskellyt samaa, ja kompastunut joka kerta siihen, että pelkkänä astiana oleminen puolin ja toisin maistuu pitkän päälle ns. kotitekoiselle munajuustolle, jos mitään muuta yhteistä ei oo.
Oishan se kauheeta että puksutellessa pitäs teipata toisen suu ettei lauo typeryyksiä ja pitää sieniämpäriä sängyn laidalla että voi sen sitten asetella toisen päähän ku ei jaksa kattella sitä pärstää.
Oletpa kauhealla tavalla osannut asetella sanasi.
Se oli ikäänkuin tarkoituskin
Ilman sahaa ja kirvestä omatekoinen pommikin käy.
Laske rimaasi naisten suhteen niin saatat saadakin.
Niin pitää siihen rokkinorsuun tyytyä?
Rintzi, mä suosittelen että meet pesee suusi saippualla ettei mun tartte vaivautua.
Toinen vaihtoehto on toki se että sua kutsutaan jatkossa Pikkupiliksi.
Ruma saa olla muttei tyhmä.
No sori nyt taas.
Suus kii ku mulle puhut ja syömään sitä saippuaa ny
Koko ajan mutustan soappia 🧼
Alatomia treffejä katsellessa tuntuu, että aika on ajanut kaikista ohi.
Kyllä. Puristaa kyllä myös sydämestä, joskus ihan rytmihäiriöihin asti, kun haluaisi myös ihan vaan läheisyyttä. Ei tee erakoituminen hyvää minulle pitkällä aikavälillä.
Miten kukaan voi olla tollaisen tilanteen kanssa sujut?
Ymmärrän aloittajan tuskaa. Ainut vaan, että kuka sitten haluaa olla alisteisessa suhteessa? Onnea etsintään!
Tota alemmas ei elämässä pääse.
Minusta selibaatti lisää elinvoimaa. Niinhän huippujoogitkin ajattelevat.
Teillä on ihan väärä asenne koko asiaan.
Tämä.
Muutama viikko vierähti pää jumissa ja sen jälkeen alkoi yllättäen ajatus kulkea.
Pitkällisen fornikaatioputken päätteeksi 52 viikon selibaatti vei aivan uudelle tasolle, ikäänkuin ois tapahtunut jonkinlaista henkistymistä... no, en tiedä mitä mutta aloin aivan uudella tavalla arvostaa läheisyyttä ja lähentymistä sekä arvostavaa ja hellää rakkaudenosoitusta fyysisin ja henkisin keinoin.
Jos ei muuten ymmärrä läheisyydestä ja toisen arvostamisesta mitään niin silloin tarvitsee noita ääripään tempauksia tehdä.
Tosin en usko että sellainen ihminen voi täysin oppia.
Mutta onnea yrittämiseen.
Kyllä mä jotain jostain ymmärsin ja sen jälkeen ymmärsin huomattavasti enemmän.
Ihan peruskauraa, kun kahdenvälinen fyysinen toiminta on liian paljon mielessä ja tekemisissä, kierre on vaikea katkaista muutoin kuin lopettamalla kokonaan.
Vähän kuin oluttuopin perässä juoksevat kanssaihmiset; kaikki toiminta tähtää siihen että pääsee tuopposelle ja mitä siinä sivussa sit tehdäänkään.
En mä halua lopun elämääni olla sellainen joka silmän välttäessä on jossain roskiksen takana kukertelemassa jotain aikuisten treffisivustolta bongattua runkoa.