Vuosia vanha kirjeeni Ritvalle. Laitan tänne, että tekin voitte lukea ja todeta, ettei Jumala jätä omiaan yksin isonkaan eriseuran pyyhkistessä yli uskovien. Jumala näin puhdistaa seurakuntansa, etteivät kaikki tulisi eksytetyiksi.
Jumalan rauhan terveiset täältä Annalantieltä! Kyllä minä ymmärrän, että haluaisit maksaa Maaritille tulevan kirjan, mutta lupaa et saa. Jos sinä maksaisit kirjan, kirja ei enää olisikaan minun lahja ja voithan sinä ostaa joskus lisää minun kirjojani, kun olet lahjoitellut nämä ihmisille.
Minä vähän selitän, niin sinä ymmärrät, miksi olen niin iloinen, että olen saanut tutustua Vuokkoon ja Maaritiin. Minä pidän heitä Jumalan ihmeenä ja olen Vuokolle tätä joskus ihmetellyt. Siksi, että he ovat nuoria ja tuskin oikeaa saarnaa monesti kuulleetkaan, mutta tästä huolimatta kumpaisellekin on avautunut oikea uskon ymmärrys.
Tänä vuonna on tullut 38 vuotta siitä kun minut asetettiin puhekieltoon. Tästä puhekiellosta kului kolme vuotta, niin minut, vaimoni, äitini ja veljeni erotettiin rauhanyhdistyksestä väärähenkisenä. Tätä seurasi taisteluni, eli puhuin ja yritin ihmisille selittää, että oli tullut suuri eksytys – mikään ei auttanut. Kukaan ei piitannut, kunhan vain saivat olla laumassa. Menivät jonossa tekemään väärähenkiparannusta. Kun puhuin heille uskosta, juoksivat pakoon ja jotka eivät juosseet, totesivat; ”sinä olet eksynyt, seurakunta on erehtymätön.”
Minulle tuli samanlainen olo, kuin Elialle, hänkin luuli, että kaikki olivat eksyneet:
1Kun. 19: 9 ”Siellä hän asettui yöksi luolaan. Yöllä Elia kuuli Herran äänen: "Miksi olet täällä, Elia?"
10 Hän vastasi: "Hellittämättä olen taistellut puolestasi, Herra, kaikkivaltias Jumala, kun israelilaiset ovat hylänneet sinun liittosi. He ovat hajottaneet alttarisi ja tappaneet profeettasi, niin että vain minä olen jäänyt jäljelle. Nyt he etsivät minua riistääkseen minultakin hengen."
Mutta kun Jumala näytti Elialle, missä Jumala vaikuttaa: ”Maanjäristystä seurasi tulenlieska, mutta Herra ei ollut tulessakaan. Tulen jälkeen kuului hiljaista huminaa.” Kun Elia kuuli rauhoittavan huminan, hän tunnisti, että nyt puhuu Jumala. Mitä Jumala hänelle kertoi:
”Mutta minä jätän seitsemäntuhatta Israeliin: kaikki polvet, jotka ei kumartaneet Baalia, ja kaikki suut, jotka ei hänen suuta antaneet.”
Kun minä löysin Vuokon, sinut ja Maaritin, ymmärsin, että Jumala nyt näyttää minulle. Että hän on varjellut uskovia niin, että eivät kaikki ole kumartaneet SRK:n rakentamaa seurakuntajumalaa. Annoin kummatkin kirjani Vuokolle ja nyt haluan antaa runokirjani Maaritille. Eihän nämä mitään arvokkaita lahjoja ole.
Varmaankin Amerikassa on käynnissä samat taistelut, raamattu toteaa, että ”tämä aika tulee koko maanpiirin päälle.” Miten meidän siis tulee toimia, sanoisin, että ihan niin kuin Jumala neuvoi Eliasta: ” Miksi olet täällä, Elia?" Eli ei pidäkään paeta piiloon. Tulee tehdä niin kuin Eliasta Jumala neuvoi – ulos vain luolasta! Näin mekin, ei meidän tule heitä pelätä, jos erottavat – antaa erottaa, jos kutsuvat puhutteluun, ei kannata mennä yksin susilauman keskelle. Sudet raatelevat ja vaikka ne matkivat lampaan ääntä, niillä on raateluhampaat, joita ei oikeilla lampailla ole. Meidän pitää muistaa, minkälaisessa äänessä Elia löysi Jumalan: ”Tulen jälkeen kuului hiljaista huminaa.”
Jumala voimallaan meitä varjelee, kun me vain kuulemme hänen ääntänsä ja seuraamme häntä vaikeanakin aikana. Vääränlaista ääntä meidän tulee pelätäkin, eikä antaakaan itseämme heidän raadeltavaksi. Jumala siunatkoon sinua perheesi kanssa. Jeesus sanoi, että tämä aika on lyhennetty valittujen tähden, että me jaksaisimme loppuun asti. Luotetaan me Jumalaan ja uskotaan, että hän ei anna meidän joutua hukkaan. Jää Jumalan rauhaan. Heino
Jumalan rauhan terveiset täältä Annalantieltä! Kyllä minä ymmärrän, että haluaisit maksaa Maaritille tulevan kirjan, mutta lupaa et saa. Jos sinä maksaisit kirjan, kirja ei enää olisikaan minun lahja ja voithan sinä ostaa joskus lisää minun kirjojani, kun olet lahjoitellut nämä ihmisille.
Minä vähän selitän, niin sinä ymmärrät, miksi olen niin iloinen, että olen saanut tutustua Vuokkoon ja Maaritiin. Minä pidän heitä Jumalan ihmeenä ja olen Vuokolle tätä joskus ihmetellyt. Siksi, että he ovat nuoria ja tuskin oikeaa saarnaa monesti kuulleetkaan, mutta tästä huolimatta kumpaisellekin on avautunut oikea uskon ymmärrys.
Tänä vuonna on tullut 38 vuotta siitä kun minut asetettiin puhekieltoon. Tästä puhekiellosta kului kolme vuotta, niin minut, vaimoni, äitini ja veljeni erotettiin rauhanyhdistyksestä väärähenkisenä. Tätä seurasi taisteluni, eli puhuin ja yritin ihmisille selittää, että oli tullut suuri eksytys – mikään ei auttanut. Kukaan ei piitannut, kunhan vain saivat olla laumassa. Menivät jonossa tekemään väärähenkiparannusta. Kun puhuin heille uskosta, juoksivat pakoon ja jotka eivät juosseet, totesivat; ”sinä olet eksynyt, seurakunta on erehtymätön.”
Minulle tuli samanlainen olo, kuin Elialle, hänkin luuli, että kaikki olivat eksyneet:
1Kun. 19: 9 ”Siellä hän asettui yöksi luolaan. Yöllä Elia kuuli Herran äänen: "Miksi olet täällä, Elia?"
10 Hän vastasi: "Hellittämättä olen taistellut puolestasi, Herra, kaikkivaltias Jumala, kun israelilaiset ovat hylänneet sinun liittosi. He ovat hajottaneet alttarisi ja tappaneet profeettasi, niin että vain minä olen jäänyt jäljelle. Nyt he etsivät minua riistääkseen minultakin hengen."
Mutta kun Jumala näytti Elialle, missä Jumala vaikuttaa: ”Maanjäristystä seurasi tulenlieska, mutta Herra ei ollut tulessakaan. Tulen jälkeen kuului hiljaista huminaa.” Kun Elia kuuli rauhoittavan huminan, hän tunnisti, että nyt puhuu Jumala. Mitä Jumala hänelle kertoi:
”Mutta minä jätän seitsemäntuhatta Israeliin: kaikki polvet, jotka ei kumartaneet Baalia, ja kaikki suut, jotka ei hänen suuta antaneet.”
Kun minä löysin Vuokon, sinut ja Maaritin, ymmärsin, että Jumala nyt näyttää minulle. Että hän on varjellut uskovia niin, että eivät kaikki ole kumartaneet SRK:n rakentamaa seurakuntajumalaa. Annoin kummatkin kirjani Vuokolle ja nyt haluan antaa runokirjani Maaritille. Eihän nämä mitään arvokkaita lahjoja ole.
Varmaankin Amerikassa on käynnissä samat taistelut, raamattu toteaa, että ”tämä aika tulee koko maanpiirin päälle.” Miten meidän siis tulee toimia, sanoisin, että ihan niin kuin Jumala neuvoi Eliasta: ” Miksi olet täällä, Elia?" Eli ei pidäkään paeta piiloon. Tulee tehdä niin kuin Eliasta Jumala neuvoi – ulos vain luolasta! Näin mekin, ei meidän tule heitä pelätä, jos erottavat – antaa erottaa, jos kutsuvat puhutteluun, ei kannata mennä yksin susilauman keskelle. Sudet raatelevat ja vaikka ne matkivat lampaan ääntä, niillä on raateluhampaat, joita ei oikeilla lampailla ole. Meidän pitää muistaa, minkälaisessa äänessä Elia löysi Jumalan: ”Tulen jälkeen kuului hiljaista huminaa.”
Jumala voimallaan meitä varjelee, kun me vain kuulemme hänen ääntänsä ja seuraamme häntä vaikeanakin aikana. Vääränlaista ääntä meidän tulee pelätäkin, eikä antaakaan itseämme heidän raadeltavaksi. Jumala siunatkoon sinua perheesi kanssa. Jeesus sanoi, että tämä aika on lyhennetty valittujen tähden, että me jaksaisimme loppuun asti. Luotetaan me Jumalaan ja uskotaan, että hän ei anna meidän joutua hukkaan. Jää Jumalan rauhaan. Heino
Vastaukset 4
Vanhimmat
En ole vuosiin käynyt tällä palstalla, nyt tulin käväisemään. Täytyy todeta, että olen ikävöinyt uskovien seuraa, siis sellaisten kanssa keskustelua, jotka haluavat puhua niin kuin ennen sanottiin: ”tiestä ja matkasta”. Onhan kirjoitettu:
”Onnellisia ne ihmiset, joiden voima on sinussa, joilla on sydämellään pyhät matkat!” (Ps. 84:6)
Kun eriseura pyyhkäisee läpi uskovien joukon niin se tuntuu uskomattomalta, että näin Jumala täytyy tehdä, koska Jumala näin puhdistaa laumansa, eli on niin kuin Paavali toteaa:
”Täytyyhän teillä ollakin keskuudessanne ryhmäkuntia, jotta nähtäisiin, ketkä teistä osoittautuvat luotettaviksi.” (1.Kor.11:19)
Biblia samasta kohdasta: ”Sillä teidän seassanne pitää myös eriseurat oleman, että ne, jotka koetellut ovat, teidän seassanne ilmoitettaisiin.”
Tuntuuko vaikealta ymmärtää, että itse Jumala sallii uskovien keskuuteen pesiytyvän väärän opin, joka johdattaa kaikki ne uskovat, jotka eivät jaksa pysyä valveilla, he lähtevät seuraamaan väärää opetusta ja näin eksyvät Jeesuksen laumasta. Kun lauma on saatu hajoitettua sieluinvihllisen toimesta, sitä ei ihminen kykene kokoamaan. Muistammehan kirjoituksen:
”Salomon veisu korkeimmassa Kuorissa. Jos ei Herra huonetta rakenna, niin hukkaan työtä tekevät, jotka sitä rakentavat: jos ei Herra kaupunkia varjele, niin vartiat hukkaan valvovat
Se on turha, että te varhain nousette ja hiljain maata menette, ja syötte leipänne surulla; sillä hän antaa ystävillensä heidän maatessansa.” (Ps.127:1,2)
Heino Korpela
Minäkin olen ottanut etäisyyttä lestatiolaisuuteen.
Kiitos sinulle, kun uskalsit tunnustaa uskosi kirjoittamalla, vaikkakin lyhyesti. Kuitenkin Jumala näkee sydämeesi ja tunnistaa sinut lapsekseen. Käy myös niin kuin Davidille, kun hän joutui vihollisten piirittämäksi, hän kirjoittaa:
”Sinä katat minulle pöydän minun vihollisteni nähden. Sinä voitelet minun pääni öljyllä, minun maljani on ylitsevuotava.” (Ps.35:5)
Mitä se sitten tarkoittaa, kun David sanoo, että Jumala voitelee hänen päänsä öljyllä? Raamatussa kerrotaan tästä öljystä myös kielikuvalla ”iloöljyllä” ja tämän takia David kertoo, että kun Jumala on hänen päänsä voidellut, hän tuntee sydämessään suurta iloa ”maljani on ylitsevuotava.”
Näin mekin saamme iloita, ettei Jumala ole jättänyt meitä yksin vaan lupaustensa mukaa asuu meissä uskon kautta – sydämissämme. Tästä me saamme iloita tänäkin aamuna, eli tunnemme niin kuin Daavid, miten Jumala taaskin on kattanut meille pöydän, joka on täynnä uskovalle valmistettua ruokaa. Muistammehan, miten tuhlaajapoika muisti:”Minun isäni palkkalaisilla on kaikilla yllin kyllin ruokaa, mutta minä näännyn täällä nälkään.”
Näin ”Isän kodissa” ravitaan palkkalaisetkin, saati sitten lapset. Iloitaan me tästä, että Jumala rakastaa tänäkin aamuna meitä ja haluaa meitä ravita sanallaan niin, että saamme iloiten alkaa päivämme – Jumala on luvannut:
”Vanhuuteenne asti minä olen sama, vielä harmaantuneinakin minä teitä kannan. Niin minä olen tehnyt, ja vastedeskin minä nostan, minä kannan ja pelastan.” (Jes. 46:4)
Hyvää huomenta teille kirjoittavat ystävät. On valjennut uusi aamu, uusi armonpäivä on alkamassa. Toivotaan tästä päivästä hyvää armorikasta päivää. Ylös noustessani muistin minulle rakkaan virren sanat: ”Ah herää sydämeni uskomaan toivomaan, kun uusi aamu jälleen valaisee valollaan.”
Tämä aika on kummallinen. Daniel ennustaa:
”Monet seulotaan, sulatetaan ja puhdistetaan, mutta jumalattomat elävät jumalattomina, eikä kukaan jumalattomista ole tätä ymmärtävä.”
Nyt mieleemme herää kysymys, mistä meidät täytyy puhdistaa? On kuitenkin niin, että kukaan ”hoitajista” ei tule ymmärtämään, että itse Jumala on meitä puhdistanut näitten hoitokokousten kautta ja näin auttanut meitä näkemään ihmisten keksimän opin hulluuden.
Melkein jokaisena aamuna nousee mieleen kiitos Jumalalle, ettei hän antanut minun eksyä, vaan varjeli kaikkien epäilysten alla säilyttämään uskon Jumalan ohjaukseen. Daavid kiittää Jumalaa:
”Ja hän nosti minut ylös turmion kuopasta, lokaisesta liejusta, ja asetti minun jalkani kalliolle, hän vahvisti minun askeleeni.” (Ps.40:3)
Vaikka nuo hoitokokoukset ovat kaukana takanapäin, niin vieläkin nousee mieleen kiitollisuus Jumalaa kohti, että hän on lahjoittanut uskonymmärryksen ja näin antanut varmuuden siihen ketä uskovan tulee seurata. Nyt kun minun aikani on jo loppusuoralla, muistuu mieleeni laulun sanat:
”Ei siellä enää muisteta, et ompi oltu sodassa”
Paavali kirjoittaa:
”Me tiedämme, että kaikki koituu niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa ja jotka hän on suunnitelmansa mukaisesti kutsunut omikseen.
Ne, jotka hän edeltäkäsin on valinnut, hän on myös edeltä määrännyt oman Poikansa kaltaisiksi, niin että hänen Poikansa olisi esikoinen suuressa veljesjoukossa.” (Room.8:28,29)
Näin itse Jumala on meille ilmoittanut, minkälaisen ruumiin tulemme ylösnousemuksessa saamaan. Erkki Antti sanoi viimeiseksi sanoikseen: ”Hyvästi musta maailma”. (Nuoremmat eivät taida tietää kuka Erkki Annti on ollut. Hän eli ja saarnasi samaan aikaan kun Lestadiolaisuus syntyi
Näin Daavid ihastelee:
"Arpa lankesi minulle ihanasta maasta, ja kaunis on minun perintöosa” (16:6)