Persuilun perimmäisten kysymysten äärellä

Valtiollistuminen alkoi Westfalenin rauhasta 1648. Kansallisvaltioita alkoi syntyä vasta 1800-luvulla. Rajoihin perustuva identiteetti on siis historian mittakaavassa varsin tuore ilmiö. Esim. Max Weber määritteli valtion väkivaltamonopolin kautta. Valtion hyvänä puolena voidaankin ainakin demokratioissa pitää juuri sitä eli väkivaltamonopolia. Se vähensi radikaalisti alueiden sisäistä väkivaltaa. Toinen valtion etu on hallintomonopoli eli yhteiskunta voidaan järjestää rationaalisesti ja ennustettavasti.

Nationalismi, kansallisuusaate rajoja asettavana aatteena johti sekä ensimmäiseen että toiseen maailmansotaan. Näistä otettiin varsinkin Euroopassa opiksi alkamalla häivyttämään rajoja. Ensimmäinen (1952) ja menestykkäin esimerkki tästä oli aluksi pohjoismaat, joissa sovittiin vapaasta liikkumisesta rajojen yli sekä monista yhteensovittamiskäytännöistä. Sen jälkeen vuonna 1967 perustettiin EY, joka oli aluksi ensisijaisesti talousliitto, mutta laajeni myöhemmin useammalle alalle. Sitten 1990- ja 2000-luvuilla EU laajeni nykyiseen muotoonsa.

EUn etuna on pidetty sitä, että sodat tällä alueella loppuivat, liikkuvuus rajojen yli vapautui. Liikkuvuuden vapaus koski niin tavaroita, palveluja kuin ihmisiäkin. Tätä toi talouteen erittäin vahvan boostin. Rajojen poistaminen ja liikkumisen rajoittamisesta luopuminen mahdollisti paljon kevyempiä käytäntöjä, mikä oli mahdollista vielä 1800-luvulla vain varakkaille ihmisille. Tämä johti myös ns. globalisaatiokehitykseen, joka edelleen vahvisti talouksia maailmanlaajuisesti. Globalisaatio mahdollisti sen, että Kiina nousi talousmahdiksi. Länsimaiden väestön vanhetessa rajattomuudesta uskotaan olevan apua työvoiman puutteen korjaamiseksi.

Persut ovat puhuneet mm. väestön vaihdosta. Tämä puhe on mitä suurimmassa määrin etnonationalistista. Väestöhän nimittäin vaihtuu viimeistään noiden sadan vuoden sykleissä joka tapauksessa, kun uudet sukupolvet korvaavat vanhat. Ajatuksena on siis se, että jonkun rajatun alueen sisällä pitäisi asua vain etnisesti ja kulttuurihistoriallisesti samanlaista väkeä. Tästä huolimatta persut eivät ole nostaneet esille kysymystä siitä, että saamelaisten kuuluisi itsenäistyä ja Lapin alue luovuttaa heille kansallisvaltioksi.

Persut on puolueistamme eniten sitoutuneet kansallisvaltioon ja sen elämistä rajoittaviin säädöksiin. Se on paluuta maailmansotien ja sotien aikaan, mikä nyt näkyy Euroopassa Venäjän nationalismin tuotoksena. Tämän sodan seurauksena persujen pasmat ovat menneet jossain määrin sekaisin. Nyt EUn yhtenäisyys kelpaakin, samoin ylikansallinen Nato-jäsenyys kelpaa. Ei yhtään kriittistä sanaa Suomeen tulleista turvapaikanhakijoista. Onko niin, että persujen kanta näissä rajoissa alkaa horjua. Tärkeät rajat ovatkin siirtymässä EUn rajoille, kun aiemmin haluttiin tiukka rajalinja Suomen valtion rajoille. Nyt se koskee enää Venäjää. Rajattomuus tarkoittaa parempaa yhteen kuuluvuutta. Onko niin, että hädän hetkellä myös persut alkavat ymmärtämään ainakin osin tämän eurooppalaisen rajattomuuden etuja?