MPP hippi ?

Omituiselta tuntuu, että hippiliikkeeseen ja sitä myötä myös sinun näkemyksiisi kuului keskiluokkaisuuden arvostelu. Yläluokkaisuutta ei arvosteltu lainkaan. Kertooko tämä, että suuri osa teistä hippiliikkeen veteraaneista oli itse lähtöisin yläluokkaisista perheistä?

Anonyymi kirjoitti:

Omituiselta tuntuu, että hippiliikkeeseen ja sitä myötä myös sinun näkemyksiisi kuului keskiluokkaisuuden arvostelu. Yläluokkaisuutta ei arvosteltu lainkaan. Kertooko tämä, että suuri osa teistä hippiliikkeen veteraaneista oli itse lähtöisin yläluokkaisista perheistä?

Lue lisää

Kyllä yläluokkaisuuttakin varmaan arvosteltiin. Sehän antoi tavallaan esikuvan ja mallin keskiluokkaiselle elämäntavalle. Sitä nimitettiin pikkuporvarillisuudeksi. Tämä koettiin siis lähinnä materiaalisten arvojen tavoitteluna, kaupallistumisena. Kaupallistumiseen suhtauduttiin jo tuolloin kriittisesti. Keskiluokkaisuuden arvostelu tarkoitti tietysti samalla yläluokan arvojen arvostelua, koska keskiluokkaistumisen siis nähtiin johtavan yläluokan elämänarvoihin.

Uskon, että hippiliikkeen veteraaneissa oli vähän yläluokkaan kuuluvia yksinkertaisesti siitä syystä, että esim. Suomessa yläluokkaan kuuluvaa nuorisoa oli suhteellisen vähän. Mutta hippiliike samoin kuin yleensä muutkin aatteelliset liikkeet olivat koulutetun väen suosiossa. Amiksia ja rasvalettejä kiinnosti enemmän muutaman sävelkulun poljentorock. Se oli enemmän 1950-luvun musiikkia. Eli hippiliike ei ollut mikään duunarien asia vaan minunlaisteni säätykierrossa ylöspäin nousevien nuorten juttu. En osaa sanoa tarkalleen, että erosiko se USAssa ja Englannissa tästä. Englantihan on ollut tunnettu luokkayhteiskunta ja varmaan koko pop-kulttuuri siellä kiinnittyi enemmän työväenluokkaisiin nuoriin. USAssa se saattoi olla lähtöisin korkeasti koulutettujen vanhempien lapsista. Toisaalta hippiliike alkoi myös folk-musiikista eli sillä oli tällainen kansanmusiikkiperimä. Eli eri maissa tämä varmaan vaihteli. Musiikin sävelkulut saattoivat olla mutkikkaita ja keskittymistä vaatia erityisesti silloin, kun mentiin psykedeelisin tai progressiivisen rockin puolelle. Se viittaa asiaan vihkiytymiseen. Meillä tämäntyyppistä musiikkia esittivät Tasavallan Presidentti -yhtye ja Wigwam. Muualla vaikkapa Frank Zappa, King Crimson ja Pink Floyd 70-luvulle siirryttäessä. Monilla näillä muusikoilla oli suuretkin taiteelliset tavoitteet eli ottivat homman tosissaan. Itse sitten hurahdin tämän jatkeeksi myös heviin kuten Led Zeppelin, Black Sabbath, Deep Purple ja Uriah Heep. Ne olivat enemmän hippiliikkeen jälkikaikuja, mutta ulkoinen olemus muistutti hippikulttuurista.

Juuri tätä ajoin takaa, kun kirjoituksistasi paistaa se hippi aikakin. Kapi ei niinkään kun kun armeija olisi siihen pranttu näistä suunnista. Ai ai se oli kultaista aikaa, oli suunta mikä tahansa, jos sen saisi takaisin maksaisin suuren summan nyt kerättyä omaisuudestani, varmaan monet tähän yhtyy. OikeistoieSosDem voi olla jokin yksinkertaisuuskin, heittelee niin kirjoituksensa ilman suuntaavaa logiikkaa, että korjaan senverran että hippinä oleminenkin olisi liian suuri vaade älylleen.

Oma hippi aikani on kyllä ollut muistiinpainuva, se oli varmaan toisenlaista kuin kommunisti hipeillä, ja sitä suuntaahan demarihipitkin oli. Voi sanoa "SAMA PASKA, ERI PAKETTISSA VAIN"
Mutta, hipitkin kasvaa kun MPP sen sanookin, se oli välivaihe vain, kuin murrosikä.
Joka jaksoi siitä erkaantua myös opiskelemaan, se aika sitten jäi nopeastikin taakse, toisaalta myös yliopistoja oli hippi aatteella, kun oikein vasemmistolaisia vetäjiä oli opettajissa. mm joitain jälestäkin tavannut myös lääkäreitä joilla jäi vasemsmitolasisuus päälle. He oli hanakoita jotkut laittamaan eläkkeelle kun toveri potilaita oli. He koki näin että yhteiskunta maksaa ilman työntekoa. Omalla suunnalla taas elettiin päinvastoin, että tulla omillaan toimeen, itse itseä kustantaen, joka pätee tänäkin päivänä.

mielipidepankki kirjoitti:

Kyllä yläluokkaisuuttakin varmaan arvosteltiin. Sehän antoi tavallaan esikuvan ja mallin keskiluokkaiselle elämäntavalle. Sitä nimitettiin pikkuporvarillisuudeksi. Tämä koettiin siis lähinnä materiaalisten arvojen tavoitteluna, kaupallistumisena. Kaupallistumiseen suhtauduttiin jo tuolloin kriittisesti. Keskiluokkaisuuden arvostelu tarkoitti tietysti samalla yläluokan arvojen arvostelua, koska keskiluokkaistumisen siis nähtiin johtavan yläluokan elämänarvoihin.

Uskon, että hippiliikkeen veteraaneissa oli vähän yläluokkaan kuuluvia yksinkertaisesti siitä syystä, että esim. Suomessa yläluokkaan kuuluvaa nuorisoa oli suhteellisen vähän. Mutta hippiliike samoin kuin yleensä muutkin aatteelliset liikkeet olivat koulutetun väen suosiossa. Amiksia ja rasvalettejä kiinnosti enemmän muutaman sävelkulun poljentorock. Se oli enemmän 1950-luvun musiikkia. Eli hippiliike ei ollut mikään duunarien asia vaan minunlaisteni säätykierrossa ylöspäin nousevien nuorten juttu. En osaa sanoa tarkalleen, että erosiko se USAssa ja Englannissa tästä. Englantihan on ollut tunnettu luokkayhteiskunta ja varmaan koko pop-kulttuuri siellä kiinnittyi enemmän työväenluokkaisiin nuoriin. USAssa se saattoi olla lähtöisin korkeasti koulutettujen vanhempien lapsista. Toisaalta hippiliike alkoi myös folk-musiikista eli sillä oli tällainen kansanmusiikkiperimä. Eli eri maissa tämä varmaan vaihteli. Musiikin sävelkulut saattoivat olla mutkikkaita ja keskittymistä vaatia erityisesti silloin, kun mentiin psykedeelisin tai progressiivisen rockin puolelle. Se viittaa asiaan vihkiytymiseen. Meillä tämäntyyppistä musiikkia esittivät Tasavallan Presidentti -yhtye ja Wigwam. Muualla vaikkapa Frank Zappa, King Crimson ja Pink Floyd 70-luvulle siirryttäessä. Monilla näillä muusikoilla oli suuretkin taiteelliset tavoitteet eli ottivat homman tosissaan. Itse sitten hurahdin tämän jatkeeksi myös heviin kuten Led Zeppelin, Black Sabbath, Deep Purple ja Uriah Heep. Ne olivat enemmän hippiliikkeen jälkikaikuja, mutta ulkoinen olemus muistutti hippikulttuurista.

Lue lisää

Eipä tuosta selostuksestasi juuri selvinnyt, miksi kritiikin kohteena oli nimenomaan valtava keskiluokka, eikä ikäluokka. Selvemmin olisi voinut kritisoida, että keskiluokka pyrki jäljittelemään yläluokkaa sen sijaan, että olisivat pysytelleet pelkästään keskiluokkaisina.

Anonyymi kirjoitti:

Eipä tuosta selostuksestasi juuri selvinnyt, miksi kritiikin kohteena oli nimenomaan valtava keskiluokka, eikä ikäluokka. Selvemmin olisi voinut kritisoida, että keskiluokka pyrki jäljittelemään yläluokkaa sen sijaan, että olisivat pysytelleet pelkästään keskiluokkaisina.

Lue lisää

Kritiikin kohteena ei ollut mikään valtava keskiluokka, koska valtavaa keskiluokkaa ei vielä ollut. Se oli vasta kasvamassa. Kritiikin kohteena olivat keskiluokkaiset materialistiset arvot. Se että juostiin vain taloudellisen hyvinvoinnin perässä eikä ymmärretty hyvinvointia laajemmin.

Tästä samasta hippies-sanasta on peräisin myös nykyajan hipster-ilmiö. Hipsterit ovat ilmiönä jotenkin toisenlainen. Se ei ole samaan tapaan vallankumouksellinen kuin hippiliike vaan enemmän lokeroitunut elämäntapa-asenne. Hippiliikkeen suuri yhdistävä voima on nuorison populaarimusiikki. Sen merkitys oli 1960-luvulla valtava, mitä voi olla vaikea käsittää tästä ajasta katsoen.

Olet tuonut tässä ketjussa esiin hienoja asioita nuoruusvuosiltasi. Nyt ymmärrän entistä paremmin laajakatseisuuttasi. Et varmaankaan ole koskaan ollut mikään tiukkapipo ja jos olen oikein ymmärtänyt, osaat nauttia elämästäsi sellaisena, millaiseksi olet sen pitkälti omilla valinnoillasi rakentanut.

Aragoni kirjoitti:

Olet tuonut tässä ketjussa esiin hienoja asioita nuoruusvuosiltasi. Nyt ymmärrän entistä paremmin laajakatseisuuttasi. Et varmaankaan ole koskaan ollut mikään tiukkapipo ja jos olen oikein ymmärtänyt, osaat nauttia elämästäsi sellaisena, millaiseksi olet sen pitkälti omilla valinnoillasi rakentanut.

Lue lisää

Joo, näin näen sen itsekin. Mutta olen niissä valinnoissa ollut myös superonnekas. Olen sattunut syntymään aikana, jona tällainen sosio-ekonomisen aseman nousu on ollut mahdollista. Osaan kyllä nauttia elämästäni, mutta luulen, että minunkin on pakko myöntää, että taloudellinen menestys on mahdollistanut sen.

Demareitahan olen aina kiittänyt siitä, että heidän sotien jälkeinen politikka on tämän monelle mahdollistanut. Arvoliberaali ajattelu taas (tai myös) on osin kotini perintöä. Meillä on aina suhtauduttu eri elämäntyyleihin vapaamielisesti. Jos se ei vahingoita itseä, niin miksi paheksua toisten tapaa elää. Tämän takia suhtaudun itse vihamielisesti kaikenlaiseen fasismiin, jota edustavat uskonnolliset vouhottajat ja persujen tapaiset yhtenäiskulttuurin vaalijat. 1960-luvulla vallitsi vapautumisen henki menneestä, mikä innosti minuakin. Toki laineet löivät välillä yli, mitä aina murroksissa tapahtuu. Näistä muista vähättelevän suhtautumisen sotaveteraaneihin, mikä oli näin jälkikäteen katsottuna suuri virhe. Onneksi mielet ovat siinä suhteessa muuttuneet. Tosin tuollainenkin konflikti oli ymmärrettävää, kun toiset halusivat muistella sotien sankariaikoja ja toiset korostivat sitä, että maailmassa olisi rauha.

Kun itse olen lähtöisin köyhistä oloista, minulle on jäänyt siitä muistona arvostus ja tietämys elämän siitäkin puolesta. Ei tule sellaisia lipsahduksia kuin välillä tulee näille Kokoomus-kansanedustajille, jotka ovat aina olleet hyväosaisia.

Mutta kiitos huomiostasi. Olenkin aina pitänyt sinua avarakatseisena kansalaisena, joka arvostaa myös yksilöllistä vapautta toteuttaa itseään.

Aragoni kirjoitti:

Olet tuonut tässä ketjussa esiin hienoja asioita nuoruusvuosiltasi. Nyt ymmärrän entistä paremmin laajakatseisuuttasi. Et varmaankaan ole koskaan ollut mikään tiukkapipo ja jos olen oikein ymmärtänyt, osaat nauttia elämästäsi sellaisena, millaiseksi olet sen pitkälti omilla valinnoillasi rakentanut.

Lue lisää

Martti on kommunisti,laiska sellainen,kuten anaristit on. Sama mitä puhuu.