tässä sängyn pohjalla kipeänä maatessani...ikävä oikein tulvii ja hukuttaa, kun ei ole arkea ja rutiinia mihin sitä kadottaa😔. Taidanpa nukahtaa ja nähdä unta siitä, miten asiat voisivat olla toisin..
Selailen vanhoja viestejä
Anonyymi-ap
5<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ei ole hyväksi vaipua syviin ja epäolennaisiin, jotka ovat elettyä elämää.
Niin tein joskus minäkin. Vuosien verran ikävöin ja surin sitä minkä menetin, eläen muistoilla ja haavekuvilla siitä mitä olisi voinut olla. Lähes päivittäin luin vanhoja viestejä, kuuntelin meidän biisejämme ja säilytin valokuvia hänestä. Vatvoin muistoja. Mietin mitä olisi voinut tehdä toisin. Sillä tavalla eläessä meni vuosia elämästä ohi, minkä tajusin vasta kun olin muutenkin pohjalla elämässä ja solmussa itseni kanssa. Hävitin kaiken, poistin viestit ja kuvat ja päätin että ansaitsen parempaa kuin jäädä menneeseeen kiinni.
Mitä opin. Surra ja ikävöidä saa ja sille on aikansa, mutta ikuisesti ei kanna jäädä kiinni sillä teet itsellesi vaan karhunpalveluksen!. Tuhoat itsesi pala palalta jos jäät siihen ikävään ja menneeseen rakkauteen. Vaikka se radikaalilta teolta tuntuukin kannattaa poistaa viestit ja lakata murehtimasta mitä on ollut ja olisi voinut olla. Ei tarvitse unohtaa kokonaan, ei kieltää itseltään koska menneet on aina menneitä ja muistot seuraavat mukana, mutta eteenpäin on päästävä. Itsensä vuoksi.
Kaikkea hyvää ja älkää hyvät ihmiset jääkö vuosiksi kiinni saavuttamattomaan tai menneeseen, se suo vetää syvälle. Elämä on liian lyhyt.
Kannattaa varoa, ettei vahingossa paina sitä luuria viestejä lukiessa....
Kokemuksen syvärintaääni puhuu?
Kiva piehtaroida vissiin