Uuninpankkopojan blogin kommenteissa Asko Jylhä kysyy:
"mitä keskusta luulee saavuttavansa vastustaessaan esimerkiksi arvonnousuveroa, keiltä se kuvittelee saavansa lisää ääniä kun se vastustaa yli 500000€ omaisuuksia koskevaa veroa ja jotka koskevat vain maasta muuttavia"
Jarmo Korhonen, Keskustan entinen puoluesihteeri, on aika suorapuheinen mies puolueen asioista, vaikka on kai edelleen Keskustan jäsen. Hänen tiiliskivenpaksuisia kirjojaan lukemalla saa käsityksen, että monessakin asiassa Keskusta saattaakin ajaa rahoittajiensa asiaa. Kuten muuten tekee Kokoomuskin. Tavallisen äänestäjän kannalta kummalliset asiat selittyvät usein tyhjentävästi kun ajattelee niitä puolueen rahoittajien näkövinkkelistä.
Korhosen kirjoista paljastuu aika sanoisinko mielenkiintoinen kuva Keskustasta. Sen mukaan Vanhanen tuhlasi puolueen rahaa aika surutta ja kuten muistamme uutisoinnistakin, puolue oli konkurssin partaalla ennen Sipilää. Sipilä maksoi puolueen velat miljoonistaan, hänestä tuli puheenjohtaja heittämällä ja puolueen linja muuttui tåysin kokoomuslaiseksi. Korhosen kertoman mukaan puolueen rahoituskuvioihin liittyy paitsi julkisuudessakin viihtyneitä omalaatuisia rahamiehiä, myös heidän ja muidenkin keskustalaisten yhteyksiä venäläiseen rahaan. Nykypäivän valossa herää kysymys, mitä yhteyksiä Keskustaa rahoittaneilla onkaan ollut syvälle Kremliin ja Venäjän tiedusteluelimiin. Korhosen kirjat on kirjoitettu jo vuosia sitten, joten niissä venäläisten toimijoiden taustoja ei tarkemmin pengota, kuvataan vain heidän toimintaansa ja vaikutusta puolueeseen.
Korhosen kirjat ovat saatavissa myös sähköisinä ja ovat nykyään todella halpoja. Luettavaa on kuin Raamatussa, osin Korhonen hieman toistaa samaa, mutta mielenkiintoista tietoa niissä on lähihistoriastamme ja paljon.
"mitä keskusta luulee saavuttavansa vastustaessaan esimerkiksi arvonnousuveroa, keiltä se kuvittelee saavansa lisää ääniä kun se vastustaa yli 500000€ omaisuuksia koskevaa veroa ja jotka koskevat vain maasta muuttavia"
Jarmo Korhonen, Keskustan entinen puoluesihteeri, on aika suorapuheinen mies puolueen asioista, vaikka on kai edelleen Keskustan jäsen. Hänen tiiliskivenpaksuisia kirjojaan lukemalla saa käsityksen, että monessakin asiassa Keskusta saattaakin ajaa rahoittajiensa asiaa. Kuten muuten tekee Kokoomuskin. Tavallisen äänestäjän kannalta kummalliset asiat selittyvät usein tyhjentävästi kun ajattelee niitä puolueen rahoittajien näkövinkkelistä.
Korhosen kirjoista paljastuu aika sanoisinko mielenkiintoinen kuva Keskustasta. Sen mukaan Vanhanen tuhlasi puolueen rahaa aika surutta ja kuten muistamme uutisoinnistakin, puolue oli konkurssin partaalla ennen Sipilää. Sipilä maksoi puolueen velat miljoonistaan, hänestä tuli puheenjohtaja heittämällä ja puolueen linja muuttui tåysin kokoomuslaiseksi. Korhosen kertoman mukaan puolueen rahoituskuvioihin liittyy paitsi julkisuudessakin viihtyneitä omalaatuisia rahamiehiä, myös heidän ja muidenkin keskustalaisten yhteyksiä venäläiseen rahaan. Nykypäivän valossa herää kysymys, mitä yhteyksiä Keskustaa rahoittaneilla onkaan ollut syvälle Kremliin ja Venäjän tiedusteluelimiin. Korhosen kirjat on kirjoitettu jo vuosia sitten, joten niissä venäläisten toimijoiden taustoja ei tarkemmin pengota, kuvataan vain heidän toimintaansa ja vaikutusta puolueeseen.
Korhosen kirjat ovat saatavissa myös sähköisinä ja ovat nykyään todella halpoja. Luettavaa on kuin Raamatussa, osin Korhonen hieman toistaa samaa, mutta mielenkiintoista tietoa niissä on lähihistoriastamme ja paljon.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tuon näkökulman kun ottaa mukaan, selittyy nykyhetken poliittinen kenttä paremmin.
SDP toimii käsittääkseni pitkälti AY-pääoman turvin, joka on pitkälti sijoitettu Suomeen ja nimenomaan asuntomarkkinoillemme. Alunperin kai idea oli nimenomaan tarjota asuntoja työväelle, nyt ehkä toimitaan enemmän liiketoiminnan periaattein.
Niinpä SDP:a on vaikea vallata rahoittajien kautta. Aivan kuten lujasti sementoituun ruotsinkieliseen pääomaan ankkuroitua RKP:kin. Sen sijaan Keskusta ja Kokoomus saavat rahoitusta piireiltä, joilla on ollut hyvinkin tiiviitä ja rahakkaita suhteita Venäjälle. Ja on osin edelleenkin, pakotteet eivät koske kaikkea toimintaa Venäjän kanssa.
Siltä kannalta kuvio on siis yllättävän samanlainen kuin oli myöhemmin Kylmän sodan aikana. Silloin SDP tiettävästi sai jonkin verran rahaa lännestä ja se sai sitä tietenkin siksi, että sen laskettiin muutenkin olevan idästä riippumattomin toimija.
Saattoi olla suuri onni, että maamme johdossa on nyt Venäjän muututtua vaarallisen aggressiiviseksi juuri SDP ja vieläpä SDP johdossa Sanna Marinin johtama uusi sukupolvi, jolla ei juuri ole edes poliittisia siteitä Venäjään. Käännös länteen oli poliittisesti helppo, sillä lännessä jotkut toimijat saattavat vieläkin muistaa Kylmän sodan aikaisenkin yhteistyön puolueen kanssa.
Joka tapauksessa näyttää sille, että koko kansakunnan on syytä olla kiitollinen AY-pääomasta, ja monien muiden puolueiden äänestäjien miettiä, miten heidän puolueidensa rahoitus voisi olla varmemmin käsissä, jotka eivät ainakaan vaaranna kansallisia etujamme. Lieneekö SDP:n talousjärjestelyjen takana itse ikoninen Väinö Tanner?
Kun asiaa ajattelee tuolta kantilta, selittyy sekin, miksi AY-pääomaa vastaan on juuri äskettäisinä vuosina hyökätty niin ankarasti tiettyjen tahojen suunnilta. Talo kun sortuu, jos kivijalka räjäytetään. Tai jos kivijalka on hyllyvällä suolla, kuten joillakin muilla puolueilla.
Onneksi uuninpankkovalehtelija lopetti bloginsa.