Toivoisin asiallisia vastauksia: onko tosi tosi tosi paha olo ja tunne siitä että tulee tappamaan itsensä syy mennä päivystykseen? En tiedä haluanko kuolla kuolla, ehkä haluan, en tiedä haluanko apua vai en, jaksanko, oon aivan kujan päässä. Kerran on jo päädytty lanssilla päivystykseen kun oli mennyt jo teon puolelle, sen jälkeen neuvottu että mene päivystykseen jos on tälläinen olo. Haluankin vain kysyä että onko siitä mitään hyötyä, miten pärjäätte itse sen ihan kaikisya paskimman olon kanssa kun se menee tähän suuntaan? Haluaisin vain repiä ihon irti ja päästä tästä jotenkin eroon, apua
Kehtaako päivystykseen
Anonyymi-ap
2142
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
No täällä on yhden mt- kuntoutujan neuvo..........Oon meinaan itekkii aiemmin ollu Itsetuhoinen nuorempana......... Soita Valtakunnalliseen kriisipuhelimeen, numero löytyy netistä tai sit soita hätäkeskukseen, jos olo on kerran niin sietämätön, että pitää itselleen jotai tehhä tai sit mee sinne päivystykseen. Onko sulla ystäviä? Soita niille tai mene niiden luokse yökylään.........Itsemurhaa ei kannata heti tehhä, koska olo voi jossain vaiheessa taas helpottua ja muuttua paremmaks.........🙂
Mä oon itekin ottanu aikaisemmin yliannostuksia lääkkeitä, viimeks viis vuotta sitte ahdistukseen, mutta nykyään en ole masentunu ja mieliala on ok, joo, käytän mielialalääkkeitä ja on pakko-oireita ja oon eläkkeellä myös, no onpahan ainaki paljon vapaa-aikaa......... 😉😁😝
Mutta voin vakuuttaa, että kun alat toipua masennuksesta ja ahdistuksesta, ni sitä oppii nauttimaan niistä pienistä asioista, mitä arjessa ja elämässä on - ite nautin parista kupista tuoretta pikakahvia, pannukahvia en enää juo, ei maistu niin hyvältä, hyvästä ruuasta jne.
Kannattaa varmaan käydä siellä päivystyksessä ja varata aika lääkärille, että saisit helpotusta ja apua tuohon oloos, keskusteluapua ja joku lääkitys varmaan auttaisi -
voin kertoo omasta kokemuksesta, että ku mulla aloitettiin tuo Citalopram sillo 17-vuotiaana, mun olo tosiaan parani ja koheni ja mä toivuin vakavasta masennuksesta - aikansa se tietysti otti, mutta onko sillä väliä.......
Mutta ku oon ollu koulukiusattu yllä-asteella ja se pilas mun itsetunnon, ni sit rupesin viiltelemään ja satuttamaan itteäni ja ottamaan lääkkeitä yliannostuksia ja sit osastolla mulla aloitettiin tuo Seroquel illalla otettavana, 20-vuotiaana ja sain diagnoosiks Vakava masennus psykoottisin oirein sen takia, ku yritin suikkaria veren ohennuslääkkeillä.......
Myöhemmin tuli myös diagnoosiks skitsoaffektiivinen häiriö ja pakko-oireet, joihin menee myös lääke Anafranil..........
Mutta no, mieliala on hyvä, vaikka nyt on välillä huonoja päiviä ja kiukuttaa, mutta kuuluu normaaliin elämään........😏🙂
Mulla on senioriikäinen vanha sekarotuinen koira, joka karvoo asuntoa ja sotkua tulee ja se ärsyttää, lisäks oon nyt vielä kipeenä, ni ei oo ollu voimia oikein mihinkään, siivota kyllä pitää ja suihkussa pitäis käydä, ku ei oo nyt kipeenä vielä jaksanu.........
Että se omasta hygieniasta huolehtiminen ei oo aina niin helppo, ku ei vaan jaksa, mutta sit huolehdin, ku rupee ärsyttää oma olotila.......
Mutta joo, suosittelen varaamaan lääkärille ajan ja kertomaan siellä näistä oloistas, ni saat niihin joko keskusteluapua ja sit ehkä jonku lääkityksen, ainakin mun oma vointi parantu noilla mun lääkkeillä........ 🤗😶
Rauhallisesti, sä oot arvokas, älä väheksy itseäsi.
Oon varma, et pärjäät. Äķkiä ohjeet: liiku, terveeĺinen ravinto, lepo . tietty helppo sanoa, itte selvisin