Tunneyhteys on tärkein.

Anonyymi-ap

84

549

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Ei ole kaivattua, mutta pystyn kyllä puhumaan tunteista

      • Anonyymi

        Se katsotaan eduksi kyllä hakemuksen käsittelyssä.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Se katsotaan eduksi kyllä hakemuksen käsittelyssä.

        Jaahans, mihin positioon hakeuduin (tietämättäni)?


      • Anonyymi
        randombypasser kirjoitti:

        Jaahans, mihin positioon hakeuduin (tietämättäni)?

        Johtajan paikka on haussa. Hakuaika ei ole vielä päättynyt.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Johtajan paikka on haussa. Hakuaika ei ole vielä päättynyt.

        Jaa. Mikäs siinä on toi korvauspuoli?
        Oli meillä tunneyhteys, exän kanssa, mutta sitten meni asioita rikki eikä pelkkä puhe siinä enää auttanut.


      • Anonyymi
        randombypasser kirjoitti:

        Jaa. Mikäs siinä on toi korvauspuoli?
        Oli meillä tunneyhteys, exän kanssa, mutta sitten meni asioita rikki eikä pelkkä puhe siinä enää auttanut.

        Palkka ja työtehtävät neuvotellaan erikseen.
        Näinhän siinä joskus käy. Kun puhe ei auta tai sitä ei oteta vastaan, se on paras lähteä.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Palkka ja työtehtävät neuvotellaan erikseen.
        Näinhän siinä joskus käy. Kun puhe ei auta tai sitä ei oteta vastaan, se on paras lähteä.

        Check, laita hakemus muitten mukaan, niin katotaan pääsenkö jatkoon 👍


      • Anonyymi
        randombypasser kirjoitti:

        Check, laita hakemus muitten mukaan, niin katotaan pääsenkö jatkoon 👍

        Ehdottomasti. Pinoon päällimmäiseksi👍.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Ehdottomasti. Pinoon päällimmäiseksi👍.

        Joo, se on hyvä, siitä se hakemus on sitten heittää mappi-Ö:hön 👍


      • Anonyymi
        randombypasser kirjoitti:

        Joo, se on hyvä, siitä se hakemus on sitten heittää mappi-Ö:hön 👍

        Eipä hättäillä. Tutkitaan. 8 metrin säännön mukaan.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Eipä hättäillä. Tutkitaan. 8 metrin säännön mukaan.

        8 metrin säännön... Toi sääntö nyt sitten kummittelee joka paikassa, vainoaa mua...


      • Anonyymi
        randombypasser kirjoitti:

        8 metrin säännön... Toi sääntö nyt sitten kummittelee joka paikassa, vainoaa mua...

        Haku-toiminnolla ehkä löytyy. Ei murheita. Tutkitaan asiaa.


    • Anonyymi

      Tunneyhteyden pariksi lisäisin tunteiden näyttämisen ja koskettelun.

    • Maaret on oikeassa, tunneyhteys tarvitaan.

      • Anonyymi

        Näin. Ja puheyhteys. Kun sitä ei ole, aika paha pitää yllä tunneyhteyttäkään.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Näin. Ja puheyhteys. Kun sitä ei ole, aika paha pitää yllä tunneyhteyttäkään.

        Näin on. Itse koen myös, että läheisyys liittyy myös läheisesti tunneyhteyteen. Ihmisen, jonka kanssa halataan tai ollaan sylikkäin, on paljon helpompi avautua ja olla haavoittuva. Ja ilman uskallusta päästää lähelle, ei tunneyhteys synny.


      • Anonyymi
        Citrinella kirjoitti:

        Näin on. Itse koen myös, että läheisyys liittyy myös läheisesti tunneyhteyteen. Ihmisen, jonka kanssa halataan tai ollaan sylikkäin, on paljon helpompi avautua ja olla haavoittuva. Ja ilman uskallusta päästää lähelle, ei tunneyhteys synny.

        Hyvin puhuttu! Tai kirjoitettu.


    • Anonyymi

      Pystyn puhumaan tunteista, oli kaivattua tai ei. Minulle ehkä helpoin puheenaihe onkin ihmisen tunnemaailma. Harmi vaan kun moni jolle niistä yrittää puhua, ei ole kiinnostunut kuulemaan eikä puhumaan. Menee vähän yksin puheluksi.

      Jasu

      • Anonyymi

        Vaikea aihe. Voithan puhua vaikka säästä. Sillä saa toiset kyllä lämpenemään.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Vaikea aihe. Voithan puhua vaikka säästä. Sillä saa toiset kyllä lämpenemään.

        Säässä ei paljon ole puhuttavaa. Meteorologi on tietysti toista mieltä. :)

        On tainnut käydä niin, että olen todennut helpommaksi vaan luovuttaa kun yrittää lämmitellä ketään mikä ei aika itsenäisesti lämpene.

        Jasu


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Säässä ei paljon ole puhuttavaa. Meteorologi on tietysti toista mieltä. :)

        On tainnut käydä niin, että olen todennut helpommaksi vaan luovuttaa kun yrittää lämmitellä ketään mikä ei aika itsenäisesti lämpene.

        Jasu

        No semmoista se on meteorologin elämä. Niin se varmaan Pekka Poutakin ajattelee.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No semmoista se on meteorologin elämä. Niin se varmaan Pekka Poutakin ajattelee.

        Siksihän Pekallakin on koira, on edes jotain puhuttavaa. :)

        Jasu


    • Anonyymi

      Ihan älyttömiä viestejä täällä. Vttuako minä täällä kävisin jos tuo olisi.

      • Anonyymi

        Haha, tämä oli hyvä :D


    • Anonyymi
    • Anonyymi

      Höpölöpöä ajattelin kun kanavahyppelin, ainankin esillä ollut esimerkiksi tunneyhteyden hakemisesta oli kaksipiippuinen juttu. Esimerkki siis oli että toinen sanoo että seurassasi ahdistaa? Ja katsoo miten toinen pystyy tulemaan vastaan, ottamaan vakavasti ja purkamaan asiaa?

      Tuohan on toisen mielentila, mikä voi alkaa mistä vain ja liittyy henkilöön itseensä. Mieleen tuli että sellaisilla ihmisillä jotka haluavat jonkun ja sitten yrittävät sopeutua parisuhteessa ja kun se ei tapahdu itsestään, alkaa loputon tunneyhteyden hakeminen, milloin syyttelemällä omista tunne-tai mielentiloistaan tai uppoutumalla niihin, pyrkien sitä kautta olematta näkemästä muuta.

      Tuollainen tunneyhteys ei ole tärkeintä, tärkeintä on arvostus sekä itseään että toista kohtaan, hyvin samanlainen maailmankuva, ihmiskuva, mitä arvot ovat, miten niitä elää todeksi, sen myötä kun luottaa miten toinen ns makaa, tunneyhteydet kohtaavat.

      Puhutte luottamuksesta kapeasti, siltä tasolta miltä epävarmuus tuntuu, miltä loukkaus tuntuu. Kysehän täytyy olla isommasta asiasta, arvostuksesta, petturuudesta ihmistasolla, minkä mahdollistaa vaikka erilainen maailmankuva, mikä luo kyseenalaistamisen, vähättelyn jne

      Kyse ei silloin ole tunneyhteyden katoaminen, vaan perustavanlaatuinen näköalattomuus toisten suhteen.

      • Anonyymi

        Tuollaiset tunneyhteyden eivät oikeasti ole tärkeimpiä, tuollaiset minä tunnen nyt näin, sinun täytyy reagoida oikein niihin? (Vaade)

        Tärkeintä on mitä sydän sanoo,
        ähä kutti et uskonut tätä lausetta tulevaksi..

        Ja kun sydän puhuu, taustalla on ihmisen maailmankatsomus, oikeudenmukaisuuden ja oman arvon tunto, se mikä ihmisenä on, mikä on aina enemmän kuin tunne ja niiden ulos purkaminen.

        Kun sanotaan että petät (petturuus) ihmisen ihmisenä, kyse ei ole suhde pettämisestä, vaan isommasta asiasta.


      • Anonyymi

        Kyseenalaistamisesta ja vähättelystä. Vedän tähän esimerkin viime päivien tapahtumista, missä kulttuurialan tekijät kokivat (taiteen/itsensä) vähättelyksi sen että heräsi polemiikkia siitä että haettiin kyseenalaisin perustein tukia.

        Kun maailmankuvat noin eroaa siitä miten yleisesti ajatellaan tuilla tarkoittavan ettei niillä ollut tarkoitus paikata sen enempää "tähtiartistien" kuin sivukeikkailijoiden tuloja, vaan mahdollistaa tarvitsijoille elantonsa jossain määrin.

        Onko väärin kyseenalaistaa jos näkemykset jostakin toimesta eroavat? Miten tuollaiseen tilanteeseen on tultu, kulttuuriala näyttäytyy kuin ydin olisi vaikutelmissa, massin saamisessa, pakonomaisen tason saavuttamisen ylläpidossa, ei sisällössä, mitä se ihmisiin vaikuttaa jne eivät pystyneetkään tarjoamaan ns taiteen tehtävää ja siitä tietystä pääomasta on huolehtineet muut.

        Onko kyseenalaistaminen aina vain yhteyden puutetta vai vakavan keskustelun paikka.

        Miten arvot eroaa ja mihin toimiin se ihmiset saa, näkemättä että sorrutaanko petturuuteen?

        Luottaisitko sinä kulttuurialan pystyvän ymmärtämään ko valossa taiteen tekemisen ydin tarkoitusta? Entä vastaavissa ihmissuhde kohtaloissa?

        Mitä olisi tehtävissä, vai jäisikö petturuus kalvamaan, jos näkemykset suuresti eroavat?


      • Anonyymi

        Luulen että tuollaiset tunneyhteyden hakemiset on niille suhteille jotka on perustettu sen maailmankuvan, jopa raamatullisen vaikutuksen pohjalta, että mies/nainen (kaunisteltu versio kesytetyt himot) eläkööt yhdessä lapsia tehden. Kun muita ongelmia ei elämässä ole voi keskittyä pohtimaan tunneyhteyksien puutetta, ennen suoraviivaisesti hoidettiin yhdessä olo perinne tapahtumana ja nyt perinteet muuttuvat sisällön osalta siihen että hakevat perusteita tunnehallinoilla noudattaa raamatullisia perinteitä parisuhteen pakonomaisuudesta.

        Laajemminkin voisi asiaa ajatella.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tuollaiset tunneyhteyden eivät oikeasti ole tärkeimpiä, tuollaiset minä tunnen nyt näin, sinun täytyy reagoida oikein niihin? (Vaade)

        Tärkeintä on mitä sydän sanoo,
        ähä kutti et uskonut tätä lausetta tulevaksi..

        Ja kun sydän puhuu, taustalla on ihmisen maailmankatsomus, oikeudenmukaisuuden ja oman arvon tunto, se mikä ihmisenä on, mikä on aina enemmän kuin tunne ja niiden ulos purkaminen.

        Kun sanotaan että petät (petturuus) ihmisen ihmisenä, kyse ei ole suhde pettämisestä, vaan isommasta asiasta.

        Suhde pettämisestä, mikä ei kaikkien kohdalla johda kokemukseen missä heidät olisi ihmisenä petetty, petturuutta heitä kohtaan, jos parisuhde ei ole perustunut sellaiselle syvemmälle luottamukselle toiseen ihmisenä mikä tietenkin pohjautuu omaan ihmiskuvaan mitä vaalii sydämessään, jos se on hapero, mitään väliä ole muuta kuin loukkauksen, loukkaantumisen tasolla jos arvottaa itsensä sen kautta miten toisen ryvettyminen, teot saa itsensä näyttämään tai jos on itsekin hapero muuttuu aihe tapahtumaksi millä ei ole mittapuuta jos ei sellaista pysty sellaista toisen suhteen asettamaan (oman arvon tunto, muut syyt). Jokainen kuitenkin kantaa itsensä.

        Petturuus on aina syvempi tapahtuma. Ja sitä sopiikin pohtia.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Luulen että tuollaiset tunneyhteyden hakemiset on niille suhteille jotka on perustettu sen maailmankuvan, jopa raamatullisen vaikutuksen pohjalta, että mies/nainen (kaunisteltu versio kesytetyt himot) eläkööt yhdessä lapsia tehden. Kun muita ongelmia ei elämässä ole voi keskittyä pohtimaan tunneyhteyksien puutetta, ennen suoraviivaisesti hoidettiin yhdessä olo perinne tapahtumana ja nyt perinteet muuttuvat sisällön osalta siihen että hakevat perusteita tunnehallinoilla noudattaa raamatullisia perinteitä parisuhteen pakonomaisuudesta.

        Laajemminkin voisi asiaa ajatella.

        Kyllä joillekin ihmisille sopii tunnekylmä kumppani. Tämä on ihan fakta. Ei siinä mitään. Tai parisuhteesta haetaan hyötyä. Kulujen jakamista, työvoimaa, statusta jne. Joku voi lukea listaan seksin, osana hyötyjä. Ei kai se ole tuomittavaa. Minä en sellaista suhdetta kaipaa. Jos joku kaipaa, siitä vain.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä joillekin ihmisille sopii tunnekylmä kumppani. Tämä on ihan fakta. Ei siinä mitään. Tai parisuhteesta haetaan hyötyä. Kulujen jakamista, työvoimaa, statusta jne. Joku voi lukea listaan seksin, osana hyötyjä. Ei kai se ole tuomittavaa. Minä en sellaista suhdetta kaipaa. Jos joku kaipaa, siitä vain.

        Niin, tarkoitus oli tuoda esille että nuo jotka vakuuttelevat miten tärkeää on saada tunneyhteys ovat pohjimmiltaan suhteessa luettelemiesi asioiden takia ja sen jälkeen kun sen haluavat säilyttää alkaa muokkaus tunneyhteyden hakemiseen. Ei siten että se yhteys ihmisinä olisi jo ollut olemassa (jota vain jatkojalostettaisiin)


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niin, tarkoitus oli tuoda esille että nuo jotka vakuuttelevat miten tärkeää on saada tunneyhteys ovat pohjimmiltaan suhteessa luettelemiesi asioiden takia ja sen jälkeen kun sen haluavat säilyttää alkaa muokkaus tunneyhteyden hakemiseen. Ei siten että se yhteys ihmisinä olisi jo ollut olemassa (jota vain jatkojalostettaisiin)

        Aika kyyninen näkemys!


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kyseenalaistamisesta ja vähättelystä. Vedän tähän esimerkin viime päivien tapahtumista, missä kulttuurialan tekijät kokivat (taiteen/itsensä) vähättelyksi sen että heräsi polemiikkia siitä että haettiin kyseenalaisin perustein tukia.

        Kun maailmankuvat noin eroaa siitä miten yleisesti ajatellaan tuilla tarkoittavan ettei niillä ollut tarkoitus paikata sen enempää "tähtiartistien" kuin sivukeikkailijoiden tuloja, vaan mahdollistaa tarvitsijoille elantonsa jossain määrin.

        Onko väärin kyseenalaistaa jos näkemykset jostakin toimesta eroavat? Miten tuollaiseen tilanteeseen on tultu, kulttuuriala näyttäytyy kuin ydin olisi vaikutelmissa, massin saamisessa, pakonomaisen tason saavuttamisen ylläpidossa, ei sisällössä, mitä se ihmisiin vaikuttaa jne eivät pystyneetkään tarjoamaan ns taiteen tehtävää ja siitä tietystä pääomasta on huolehtineet muut.

        Onko kyseenalaistaminen aina vain yhteyden puutetta vai vakavan keskustelun paikka.

        Miten arvot eroaa ja mihin toimiin se ihmiset saa, näkemättä että sorrutaanko petturuuteen?

        Luottaisitko sinä kulttuurialan pystyvän ymmärtämään ko valossa taiteen tekemisen ydin tarkoitusta? Entä vastaavissa ihmissuhde kohtaloissa?

        Mitä olisi tehtävissä, vai jäisikö petturuus kalvamaan, jos näkemykset suuresti eroavat?

        Tuolla tavalla toimimalla heistä tulee vaikutelma kylmän maailmankuvan omaavista (jotka jääneet kuin äärikapitalistit kasvun pakonomaisuuteen ympäristö tms haitoista huolimatta) , joille joistakin näkökulmista "kuuluu" muiden kautta saada sellaista, mikä pitäisi heidät tyytyväisinä, miettimättä olosuhteita ja mistä tyytyväisenä pito mahdollistuu. Jossain välissä ajattelu tippuu kärryiltä.

        Rajallisesta kakusta jaettaessa pitää ymmärtää pysyä kohtuudessa.

        Miten tämä liittyy parisuhteisiin, missä on näkemyseron ja petturuuden raja? Missä näkemyksiä toimista, tapahtumista voi jakaa, löytyykö ymmärrystä (tässä en tarkoita "ymmärryksellä" sitä että ymmärtää tunteen (mitä voi tuntea tapahtumien pohjalta) mutta jättää näkemyksensä tapahtumista, teosta sanomatta) vai vähätteleekö sitä mitä mittapuita voi olla, tarvitaan sen ylläpitämiseksi mitä ihmisenä kantaa?

        Toimitko toista kohtaan sen pohjalta mitä arvotat tietyt ihmiset, luoko se yhtenäisyyttä vai petturuutta?

        Mitä petturuuden jälkeen, ihmiset toisilleen ihmisinä?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tuolla tavalla toimimalla heistä tulee vaikutelma kylmän maailmankuvan omaavista (jotka jääneet kuin äärikapitalistit kasvun pakonomaisuuteen ympäristö tms haitoista huolimatta) , joille joistakin näkökulmista "kuuluu" muiden kautta saada sellaista, mikä pitäisi heidät tyytyväisinä, miettimättä olosuhteita ja mistä tyytyväisenä pito mahdollistuu. Jossain välissä ajattelu tippuu kärryiltä.

        Rajallisesta kakusta jaettaessa pitää ymmärtää pysyä kohtuudessa.

        Miten tämä liittyy parisuhteisiin, missä on näkemyseron ja petturuuden raja? Missä näkemyksiä toimista, tapahtumista voi jakaa, löytyykö ymmärrystä (tässä en tarkoita "ymmärryksellä" sitä että ymmärtää tunteen (mitä voi tuntea tapahtumien pohjalta) mutta jättää näkemyksensä tapahtumista, teosta sanomatta) vai vähätteleekö sitä mitä mittapuita voi olla, tarvitaan sen ylläpitämiseksi mitä ihmisenä kantaa?

        Toimitko toista kohtaan sen pohjalta mitä arvotat tietyt ihmiset, luoko se yhtenäisyyttä vai petturuutta?

        Mitä petturuuden jälkeen, ihmiset toisilleen ihmisinä?

        Välillä punainen lanka hukkui lukiessa. Viimeiseen kysymykseen vastaan: eksiä.
        Tuossa ohjelmassa puhuttiin pettämisestä. Haastateltu mies sanoi, ettei hän tiennyt kenet parisuhteeseen tuo. Puhui itsestään. Hän oli vain yrittänyt miellyttää kaikkia ja antaa näille sitä, mitä haluavat. Minusta se oli hyvä oivallus. Hän oli ymmärtänyt itsestään jotain. Pelkään ihmisiä, jotka yrittävät miellyttää kaikkia. Ihmisiä, jotka eivät arvosta itseään, vaan hakevat sitä arvostusta muilta. Viime kädessä suhteen ulkopuolelta. Se on pirun pelottavaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Aika kyyninen näkemys!

        Mihin sinä sitten uskot? Rakastumiseen?
        Ns rakastuminen juontuu siihen että luulee miten toinen ihminen on arvostukseltaan samantyylinen (kokee yhteyttä). Sitähän moni ihminen pohjimmiltaan kaipaa, ei suhdetta suhteen itsensä vuoksi, mikä toisi tai oletuksena voisi tuoda korvaavuutta elämään.

        Kun arvostuksen kokemus kuolee, pettyy tai joutuu petturuuden kohteeksi (ihmisenä ei tunteena).


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mihin sinä sitten uskot? Rakastumiseen?
        Ns rakastuminen juontuu siihen että luulee miten toinen ihminen on arvostukseltaan samantyylinen (kokee yhteyttä). Sitähän moni ihminen pohjimmiltaan kaipaa, ei suhdetta suhteen itsensä vuoksi, mikä toisi tai oletuksena voisi tuoda korvaavuutta elämään.

        Kun arvostuksen kokemus kuolee, pettyy tai joutuu petturuuden kohteeksi (ihmisenä ei tunteena).

        En ole koskaan ollut rakastunut. Siis puhtaasti, olen kyllä halunnut omistaa. Olen rakastanut, mutta siinä on ollut enemmän hellyyttä ja huolenpitoa kuin jotain kiihkeämpää, kaiken nielevää. Uskon silti rakastumiseen. En vain usko kokeneeni sitä. Tunneyhteyttä kyllä. Mutta että se toinen olisi koko maailma. Niin että unohtaisin kaiken muun ja seuraisin tunteitani. Ei, sitä en ole kokenut.
        https://youtu.be/qEv4mQGIyiw


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mihin sinä sitten uskot? Rakastumiseen?
        Ns rakastuminen juontuu siihen että luulee miten toinen ihminen on arvostukseltaan samantyylinen (kokee yhteyttä). Sitähän moni ihminen pohjimmiltaan kaipaa, ei suhdetta suhteen itsensä vuoksi, mikä toisi tai oletuksena voisi tuoda korvaavuutta elämään.

        Kun arvostuksen kokemus kuolee, pettyy tai joutuu petturuuden kohteeksi (ihmisenä ei tunteena).

        Silloin kun on yhteys toiseen ihmisenä, aaltopituus, näkemys maailmasta, ihmisten mittapuista missä seisoo ja kenen rinnalla, jokaista heittoa ei käsitellä itsetarkoituksellisen loukkaantumisen kautta, jossa haluaa korostaa asemaansa, vastakohtana. Haluamatta nähdä mikä on toisen maailma tai tilanne. Cancelit, woket ja muut jotka tunkeutuu toisten elämään etsimään pilkkuja, väkisin vääntämistä samaan näkemykseen, pohtimatta suhteellisuuksia, oikeaa ja väärää jne

        Näkemyseroja pitääkin tuoda esille nehän ovat asianlaitoja, jotka pohjautuvat siihen mitä arvottaa.

        Kyseenalaistamista yhtä typeristä toimista kuin valheellisuudessa elävät kulttuurialan spessut.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Silloin kun on yhteys toiseen ihmisenä, aaltopituus, näkemys maailmasta, ihmisten mittapuista missä seisoo ja kenen rinnalla, jokaista heittoa ei käsitellä itsetarkoituksellisen loukkaantumisen kautta, jossa haluaa korostaa asemaansa, vastakohtana. Haluamatta nähdä mikä on toisen maailma tai tilanne. Cancelit, woket ja muut jotka tunkeutuu toisten elämään etsimään pilkkuja, väkisin vääntämistä samaan näkemykseen, pohtimatta suhteellisuuksia, oikeaa ja väärää jne

        Näkemyseroja pitääkin tuoda esille nehän ovat asianlaitoja, jotka pohjautuvat siihen mitä arvottaa.

        Kyseenalaistamista yhtä typeristä toimista kuin valheellisuudessa elävät kulttuurialan spessut.

        No näin. Erilaiset näkemykset pitää sallia, lain ja hyvän tavan rajoissa. Siinä vaiheessa kun ilmoitetaan, että en usko sinua, valehtelet, suu menee kyllä suppuun. Ja pysyy. Vaikemisen kulttuuri tai ikuinen inttäminen siitä, kumpi on oikeassa. Onko tässä vaihtoehdot.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kyseenalaistamisesta ja vähättelystä. Vedän tähän esimerkin viime päivien tapahtumista, missä kulttuurialan tekijät kokivat (taiteen/itsensä) vähättelyksi sen että heräsi polemiikkia siitä että haettiin kyseenalaisin perustein tukia.

        Kun maailmankuvat noin eroaa siitä miten yleisesti ajatellaan tuilla tarkoittavan ettei niillä ollut tarkoitus paikata sen enempää "tähtiartistien" kuin sivukeikkailijoiden tuloja, vaan mahdollistaa tarvitsijoille elantonsa jossain määrin.

        Onko väärin kyseenalaistaa jos näkemykset jostakin toimesta eroavat? Miten tuollaiseen tilanteeseen on tultu, kulttuuriala näyttäytyy kuin ydin olisi vaikutelmissa, massin saamisessa, pakonomaisen tason saavuttamisen ylläpidossa, ei sisällössä, mitä se ihmisiin vaikuttaa jne eivät pystyneetkään tarjoamaan ns taiteen tehtävää ja siitä tietystä pääomasta on huolehtineet muut.

        Onko kyseenalaistaminen aina vain yhteyden puutetta vai vakavan keskustelun paikka.

        Miten arvot eroaa ja mihin toimiin se ihmiset saa, näkemättä että sorrutaanko petturuuteen?

        Luottaisitko sinä kulttuurialan pystyvän ymmärtämään ko valossa taiteen tekemisen ydin tarkoitusta? Entä vastaavissa ihmissuhde kohtaloissa?

        Mitä olisi tehtävissä, vai jäisikö petturuus kalvamaan, jos näkemykset suuresti eroavat?

        Onko viihdetähdet taiteilijoita? Kulttuurialan edustajia vaiko yrittäjiä, jotka toimivat tietyillä mekanismeilla jotta menestyvät? Elävät kuitenkin poroporvarien elämäntyyliä, keskikuokkaisine asenteineen, missä ahkeruus perustuu business maailman lypsy lehmän maksimaaliseen hyödyntämiseen massin pakonomainen kerääminen keikoilla kun rauta on kuumaa?

        Tämä bb-niko samaisti itsensä Loiriin ja ajatteli että hänestäkin kuoltua puhutaan kuinka oli suuri viihdetähti? Onko esilläolijat synonyymi nykyään viihdetaitelijoille ei pelkästään viihdetähdille?

        Riittää että tekee puolivillaista viihdettä, elää poroporvarien elämäntyyliä, viettää kulisseissa pikkujoulu elämää (revitelken kuin kkeskiluokkaiset sovinnaisuuttaan) ja ajattelevat olevansa taiteilijoita?, joita ajaa palo luoda merkityksellisyyttä inhimilliseen elämään, luoda merkityksiä, syvyyttä jota ei tiedetty olevan olemassa, rikkoa kaavamaisuutta, vapauttaa ihmiset totalitarismin kahleista, vallankumousta!

        Vai kevyet viihdepläjäykset, joissa kerrataan miten keskiluokkaiset sovinnaisuudet (mitä elävät) jyllää pitää kerrata ja kerrata.

        Jos ovat yrittäjiä niin erityisesti silloin kulttuurialan viihdekehys ei ole oikea vaan muu viihdetoiminta. Ja tuet eri luukusta työllistämisnäkökulman mukaisesti.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Onko viihdetähdet taiteilijoita? Kulttuurialan edustajia vaiko yrittäjiä, jotka toimivat tietyillä mekanismeilla jotta menestyvät? Elävät kuitenkin poroporvarien elämäntyyliä, keskikuokkaisine asenteineen, missä ahkeruus perustuu business maailman lypsy lehmän maksimaaliseen hyödyntämiseen massin pakonomainen kerääminen keikoilla kun rauta on kuumaa?

        Tämä bb-niko samaisti itsensä Loiriin ja ajatteli että hänestäkin kuoltua puhutaan kuinka oli suuri viihdetähti? Onko esilläolijat synonyymi nykyään viihdetaitelijoille ei pelkästään viihdetähdille?

        Riittää että tekee puolivillaista viihdettä, elää poroporvarien elämäntyyliä, viettää kulisseissa pikkujoulu elämää (revitelken kuin kkeskiluokkaiset sovinnaisuuttaan) ja ajattelevat olevansa taiteilijoita?, joita ajaa palo luoda merkityksellisyyttä inhimilliseen elämään, luoda merkityksiä, syvyyttä jota ei tiedetty olevan olemassa, rikkoa kaavamaisuutta, vapauttaa ihmiset totalitarismin kahleista, vallankumousta!

        Vai kevyet viihdepläjäykset, joissa kerrataan miten keskiluokkaiset sovinnaisuudet (mitä elävät) jyllää pitää kerrata ja kerrata.

        Jos ovat yrittäjiä niin erityisesti silloin kulttuurialan viihdekehys ei ole oikea vaan muu viihdetoiminta. Ja tuet eri luukusta työllistämisnäkökulman mukaisesti.

        Mikä on poroporvarien vastakohta? Originelli, hyväsydäminen, boheemi, vapaa-ajattelija, intellektuelli, onhan noita.

        Se, mikä maailmankuva on, mitä maailmasta ajattelee, mihin itsensä sijoittaa, miten itseään ja muita arvottaa, arvostuksen osoittaminen. Ymmärtääkö edes että ihmisillä on erilaisia arvostuksia ja niillä on merkitystä, että jokaisen arvostukset on teoissa nähtävissä?


    • Anonyymi

      Jaa, kun ei ole tunteita niin mitäpä niistä länkyttämään, huoh!

    • Anonyymi

      Eiköhän tunneyhteyskin synny, jos edellytyksiä sille löytyy. Ei se väkisin synny.

      Jasu

      • Anonyymi

        Näin se menee. Pakolla ei onnistu. Mutta sehän se onkin, että valmiudet pitää löytyä molemmilta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Näin se menee. Pakolla ei onnistu. Mutta sehän se onkin, että valmiudet pitää löytyä molemmilta.

        Totta turiset.

        Jasu


    • Anonyymi

      Minä en kauheasti luottaisi sellaisen ihmisen lausuntoihin, joka aikuisena hoitaa kuvitteellista koiraa.

      • Anonyymi

        Oli mullakin joskus kaverin kanssa yhteinen tamagotchi nimeltään Jurri.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Oli mullakin joskus kaverin kanssa yhteinen tamagotchi nimeltään Jurri.

        Tamagotchi on eri asia kuin laittaa vesiastiaa telkkarissa koiralle jota ei näy.


      • Anonyymi

        Et olekaan älykäs ihminen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Et olekaan älykäs ihminen.

        Tietääkö kukaan tarpeeksi? Onko kallio viihdeterapeutti? Missä ammattitaito sovitetaan itselleen sopivaksi esitys muotoon?

        Glorifioidaako viihdetähtien kulttuurialalla toimimista, vaikka monella samantyyppinen ammattitaito kuin esim myyjillä, tulevat paikalle tekemään työnsä, mikä hyvin sovitettuna johtaa myyntiin.

        Monihan ei tee luovaa työtä, vaan sovittavat muiden luovan osuuden itselleen sopivaksi, jolloin se ns "luovuus" on vain oman ammattitaidon sovittamista haluttuun raamiin, ihan samaan tapaan kuin myyjillä. Pölynimuri myyjiä, jollain hieman paremmat areenat.

        Chisu joskus aikaisemmin ennen soolo uransa lopettamista puhui aiheesta, mikä tarve pysyä näkyvillä, saada myyntiä jotta voi pitää mersunsa, että miten muuttunut asenne, tilanne siitä mitä alunperin musiikin tekeminen on ollut? Nythän ei halunnut jäädä itsensä toistoksi vaan kehittää jotain uutta, tuntematonta. Toivotaan onnea matkaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tietääkö kukaan tarpeeksi? Onko kallio viihdeterapeutti? Missä ammattitaito sovitetaan itselleen sopivaksi esitys muotoon?

        Glorifioidaako viihdetähtien kulttuurialalla toimimista, vaikka monella samantyyppinen ammattitaito kuin esim myyjillä, tulevat paikalle tekemään työnsä, mikä hyvin sovitettuna johtaa myyntiin.

        Monihan ei tee luovaa työtä, vaan sovittavat muiden luovan osuuden itselleen sopivaksi, jolloin se ns "luovuus" on vain oman ammattitaidon sovittamista haluttuun raamiin, ihan samaan tapaan kuin myyjillä. Pölynimuri myyjiä, jollain hieman paremmat areenat.

        Chisu joskus aikaisemmin ennen soolo uransa lopettamista puhui aiheesta, mikä tarve pysyä näkyvillä, saada myyntiä jotta voi pitää mersunsa, että miten muuttunut asenne, tilanne siitä mitä alunperin musiikin tekeminen on ollut? Nythän ei halunnut jäädä itsensä toistoksi vaan kehittää jotain uutta, tuntematonta. Toivotaan onnea matkaan.

        Sen takia pystyvät myös luontevasti esiintymään mainoksissa, tukemaan myyntiä eri tuotteiden osalta. Ja hahmoina ei itsenään suosittelijoina, kun ilmeisesti ei kuitenkaan riitä vetovoima itsenään olla kuin nykyiset someinfluensserit? Tai haluavat vain myydä ammattitaitoon mainoksissa ei itseään, jotta voivat varjella "kulumistaan", halua päästä kunnianhimoisempiin projekteihin? Mikä joko tapahtuu tai sitten ei, osa luovuttaa.

        Tuo kritiikki, että pitääkö uskoa, luottaa jonkun sanomiseen joka tuntuu omassa elämässään noudattavan kuvitteellista elämää kuin pikkulapsi leikkeineen, niin varmastihan jokainen tuo asioita hyvin paljon siitä näkökulmasta mikä sopii itselleen, joten tuskin mitään kannattaa ottaa totena sellaisenaan, mikä tuntuisi soveltuvan itselleen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sen takia pystyvät myös luontevasti esiintymään mainoksissa, tukemaan myyntiä eri tuotteiden osalta. Ja hahmoina ei itsenään suosittelijoina, kun ilmeisesti ei kuitenkaan riitä vetovoima itsenään olla kuin nykyiset someinfluensserit? Tai haluavat vain myydä ammattitaitoon mainoksissa ei itseään, jotta voivat varjella "kulumistaan", halua päästä kunnianhimoisempiin projekteihin? Mikä joko tapahtuu tai sitten ei, osa luovuttaa.

        Tuo kritiikki, että pitääkö uskoa, luottaa jonkun sanomiseen joka tuntuu omassa elämässään noudattavan kuvitteellista elämää kuin pikkulapsi leikkeineen, niin varmastihan jokainen tuo asioita hyvin paljon siitä näkökulmasta mikä sopii itselleen, joten tuskin mitään kannattaa ottaa totena sellaisenaan, mikä tuntuisi soveltuvan itselleen.

        Totta jos puhutaan niin tuosta Kallion esimerkistä tuli mieleen että siinä kuin pikkulapsi puhuu toiselle ikään kuin nyt ei ole kivaa, ei mitään tekemistä, voisitko tehdä oloni paremmaksi, ottaa syliin ja paijata?

        No, en ihan ole pätevöitynyt parisuhde alalla, mutta sehän ei mua estä! Sanomasta mielipidettä, mutta kyllähän varmasti periaatteiltaan kannattaa suhteissa kuunnella ja halailla, se miten luontevasti ja miten ne tilanteet syntyy niin varmasti on ja täytyykin olla variaatioita.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sen takia pystyvät myös luontevasti esiintymään mainoksissa, tukemaan myyntiä eri tuotteiden osalta. Ja hahmoina ei itsenään suosittelijoina, kun ilmeisesti ei kuitenkaan riitä vetovoima itsenään olla kuin nykyiset someinfluensserit? Tai haluavat vain myydä ammattitaitoon mainoksissa ei itseään, jotta voivat varjella "kulumistaan", halua päästä kunnianhimoisempiin projekteihin? Mikä joko tapahtuu tai sitten ei, osa luovuttaa.

        Tuo kritiikki, että pitääkö uskoa, luottaa jonkun sanomiseen joka tuntuu omassa elämässään noudattavan kuvitteellista elämää kuin pikkulapsi leikkeineen, niin varmastihan jokainen tuo asioita hyvin paljon siitä näkökulmasta mikä sopii itselleen, joten tuskin mitään kannattaa ottaa totena sellaisenaan, mikä tuntuisi soveltuvan itselleen.

        Tiedättekös että näin unta, missä lentokoneessa oltiin menossa vuoden mielipidevaikuttajien tms kanssa juhlatilaisuuteen, koneessa mietin miten minä tänne olen joutunut..

        Tiedättekö te kenties aiheesta jotain? Alitajunta kertoi..


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Totta jos puhutaan niin tuosta Kallion esimerkistä tuli mieleen että siinä kuin pikkulapsi puhuu toiselle ikään kuin nyt ei ole kivaa, ei mitään tekemistä, voisitko tehdä oloni paremmaksi, ottaa syliin ja paijata?

        No, en ihan ole pätevöitynyt parisuhde alalla, mutta sehän ei mua estä! Sanomasta mielipidettä, mutta kyllähän varmasti periaatteiltaan kannattaa suhteissa kuunnella ja halailla, se miten luontevasti ja miten ne tilanteet syntyy niin varmasti on ja täytyykin olla variaatioita.

        Kuuntelu ja halailu on ihan must. Siitä se läheisyys alkaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tietääkö kukaan tarpeeksi? Onko kallio viihdeterapeutti? Missä ammattitaito sovitetaan itselleen sopivaksi esitys muotoon?

        Glorifioidaako viihdetähtien kulttuurialalla toimimista, vaikka monella samantyyppinen ammattitaito kuin esim myyjillä, tulevat paikalle tekemään työnsä, mikä hyvin sovitettuna johtaa myyntiin.

        Monihan ei tee luovaa työtä, vaan sovittavat muiden luovan osuuden itselleen sopivaksi, jolloin se ns "luovuus" on vain oman ammattitaidon sovittamista haluttuun raamiin, ihan samaan tapaan kuin myyjillä. Pölynimuri myyjiä, jollain hieman paremmat areenat.

        Chisu joskus aikaisemmin ennen soolo uransa lopettamista puhui aiheesta, mikä tarve pysyä näkyvillä, saada myyntiä jotta voi pitää mersunsa, että miten muuttunut asenne, tilanne siitä mitä alunperin musiikin tekeminen on ollut? Nythän ei halunnut jäädä itsensä toistoksi vaan kehittää jotain uutta, tuntematonta. Toivotaan onnea matkaan.

        Toi esille myös sen näkökulman, haluaako kuuntelijat jotain uutta, tuntematonta, uusia elämyksiä, uudistua artistien kanssa, vaiko kokea biisit vain aikaisempien tunnekokemusten ylläpitämiseksi, muisteloita, uppoutumista tuttuun tunnetilaan.

        Tästä vedetään aasinsilta parisuhteisiin, onko ns uudistumiselle tilaa, pystyykö ajattelemaan mitä nykyhetki vaatii, antaa?, vai halutaanko mallintaa menneitä, uppoutua kertaamaan hetken huippuhetkiä?


    • Anonyymi

      Ei ole kaivattua, mutta kunhan löytyy, niin kaikesta pitää pystyä keskustelemaan ja myös miehen pitää osata näyttää tunteensa.

      • Anonyymi

        No melkein kaikesta. Ei kaikkea tarvitse kertoa, mutta hyvä jos siihen pystyy. Tunteiden näyttäminen- siihen pitää pystyä itsekin.


    • Anonyymi

      Homppelipojat näyttää tunteensa ja suurin on korviin asti auki,ilmeistä on että harjoituksen tulos.

      • Anonyymi

        Jotkut varmaan ilmehtivät avoimemmin, osalla selvästi mallintamista piirinsä myötä kuten toksisemmillakin miehillä, elinpiiri itsessään luo rajaa ilmehtimiselle, sille miten käsitellään ja mitä asioita, ilman että siinä sen syvemmin on tasapainossa sisäistäen miten itsessä on tarve tuoda asioita, tarpeita, tunnekokemuksia esille.

        Haittaisiko se jos ihmiset kokevat olevansa vapautuneempia ilmaisuihin, ilmentämisiin, kykeneviä vastaanottavaisuuteen, niihin jotka kertovat ja luovat kuvaa heistä itsestään, ei pelkästään ulkoisten mallintamisten kautta?


    • Anonyymi

      Tunteet ei ole tehty jatkuvasti näytettäviksi.Tunteita
      esiintyy mutta ne on kärsittävä itse,koska itse on
      siihen suurin syyllinen.Tunteista voi olla tyytyväinen
      ,koska tunteiden vaikutus positiivisessa mielessä
      on hyvä asia.Maaritin esiintyminen tanssii ohjelmassa ei antanut hyvää kuvaa osaamisesta
      Ei edes psygolokisessa mielessä.Maarit on täynnä
      jotain lapsuudessa tapahtuvista asioista,en tarkkaan
      tiedä,mutta ei ole tasapainossa.

      • Anonyymi

        Kalliokin puhui ja paljon puhuu tunteista (tuntemuksista?) ei vaan tai ollenkaan tunteiden näyttämisestä. Mielestäni ne eivät ole sama asia.

        Tunteet, tuntemukset, ajatukset, olotilat, onhan noilla monta nimeä.

        Se että ihmiset haluavat purkaa tunnetilojaan, että nyt tunnen näin, onko se tuntemus, ajatus, olotila.

        Odotan sitä päivää kun miehet ryntäävät Suomen jääkiekon mm voiton jälkeen erittelemään tunteitaan naisystävilleen; alkuun tunsin kihelmöintiä ja jännitystä, rupesin hermostumaan kun jätkiä ei kuulunut ja näkynyt missään, mikseivät voi ottaa toista huomioon ja tulla ajoissa, kun jengi saapui voi sitä jälleennäkemisen riemua vaikka toki eilenkin nähtiin mutta nyt oli kiva heittää yläfemmaa valmiiksi ja tuntea se lämpö keskuudessamme, mikä jatkui koko pelin ajan, tiedätkö sen yhteenkuuluvuuden tunteen, sitä ei voita mikään, kun olisi ollut ite ja porukka pukukopissa hengessä mukana. Jumaluta sitä jännitystä, piti huutaa pahin ulos, parasta thrilleriä pitkästä aikaa, kun se kiekko viimein lipui viime sekunnilla maaliin, niin arvaa mä itkin mä en tienny mikä tuli, itkinkö mä poikien puolesta, isänmaan vai itteni, ny me se saavutettiin, se tunne tuli jostain, jotain suurempaa, anna mun nyt vähän jäähtyä, tuu tähän anna mä rutistaa

        Naisystävä: joo joo mä näin ja kuulin kaiken, ihan itsestään selvää!


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kalliokin puhui ja paljon puhuu tunteista (tuntemuksista?) ei vaan tai ollenkaan tunteiden näyttämisestä. Mielestäni ne eivät ole sama asia.

        Tunteet, tuntemukset, ajatukset, olotilat, onhan noilla monta nimeä.

        Se että ihmiset haluavat purkaa tunnetilojaan, että nyt tunnen näin, onko se tuntemus, ajatus, olotila.

        Odotan sitä päivää kun miehet ryntäävät Suomen jääkiekon mm voiton jälkeen erittelemään tunteitaan naisystävilleen; alkuun tunsin kihelmöintiä ja jännitystä, rupesin hermostumaan kun jätkiä ei kuulunut ja näkynyt missään, mikseivät voi ottaa toista huomioon ja tulla ajoissa, kun jengi saapui voi sitä jälleennäkemisen riemua vaikka toki eilenkin nähtiin mutta nyt oli kiva heittää yläfemmaa valmiiksi ja tuntea se lämpö keskuudessamme, mikä jatkui koko pelin ajan, tiedätkö sen yhteenkuuluvuuden tunteen, sitä ei voita mikään, kun olisi ollut ite ja porukka pukukopissa hengessä mukana. Jumaluta sitä jännitystä, piti huutaa pahin ulos, parasta thrilleriä pitkästä aikaa, kun se kiekko viimein lipui viime sekunnilla maaliin, niin arvaa mä itkin mä en tienny mikä tuli, itkinkö mä poikien puolesta, isänmaan vai itteni, ny me se saavutettiin, se tunne tuli jostain, jotain suurempaa, anna mun nyt vähän jäähtyä, tuu tähän anna mä rutistaa

        Naisystävä: joo joo mä näin ja kuulin kaiken, ihan itsestään selvää!

        Kanadassa NHL-matsissa kyllä näytetään tunteita hyvin avoimesti. Ja kyllä, on ihan normaalia itkeä, jos oma joukkue häviää finaalissa naapurikaupungin joukkueelle. Luultavasti trauma jota puretaan kuukausia, jollei vuosia.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kalliokin puhui ja paljon puhuu tunteista (tuntemuksista?) ei vaan tai ollenkaan tunteiden näyttämisestä. Mielestäni ne eivät ole sama asia.

        Tunteet, tuntemukset, ajatukset, olotilat, onhan noilla monta nimeä.

        Se että ihmiset haluavat purkaa tunnetilojaan, että nyt tunnen näin, onko se tuntemus, ajatus, olotila.

        Odotan sitä päivää kun miehet ryntäävät Suomen jääkiekon mm voiton jälkeen erittelemään tunteitaan naisystävilleen; alkuun tunsin kihelmöintiä ja jännitystä, rupesin hermostumaan kun jätkiä ei kuulunut ja näkynyt missään, mikseivät voi ottaa toista huomioon ja tulla ajoissa, kun jengi saapui voi sitä jälleennäkemisen riemua vaikka toki eilenkin nähtiin mutta nyt oli kiva heittää yläfemmaa valmiiksi ja tuntea se lämpö keskuudessamme, mikä jatkui koko pelin ajan, tiedätkö sen yhteenkuuluvuuden tunteen, sitä ei voita mikään, kun olisi ollut ite ja porukka pukukopissa hengessä mukana. Jumaluta sitä jännitystä, piti huutaa pahin ulos, parasta thrilleriä pitkästä aikaa, kun se kiekko viimein lipui viime sekunnilla maaliin, niin arvaa mä itkin mä en tienny mikä tuli, itkinkö mä poikien puolesta, isänmaan vai itteni, ny me se saavutettiin, se tunne tuli jostain, jotain suurempaa, anna mun nyt vähän jäähtyä, tuu tähän anna mä rutistaa

        Naisystävä: joo joo mä näin ja kuulin kaiken, ihan itsestään selvää!

        Jokainen voi keksiä tunneyhteys teeman mukaisesti oikeaoppisen naisystävän vastauksen, ei mitään," olisit voinut senkin ajan olla mun kaa".

        Vastaanottavaisesti" : tuu vaa rutistaa, ja (taputus selälle) kiva että meni ilta mukavasti, jäähdyttele rauhassa, tuu saunaan kun haluut lämmitellä..


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kanadassa NHL-matsissa kyllä näytetään tunteita hyvin avoimesti. Ja kyllä, on ihan normaalia itkeä, jos oma joukkue häviää finaalissa naapurikaupungin joukkueelle. Luultavasti trauma jota puretaan kuukausia, jollei vuosia.

        Käyvätkö purkamassa terapiassa "traumaa"? Vai vain keskenään illanvietoissa, kuinka laitahyökkääjä petti heidät, surkealla pelillä mikä johti tappioon mitä ei olisi pitänyt tapahtua, For god sake! Aina joutuu naapurikylässä sietämään virnuilua, vielä tämä korjataan! Muistakaa se!

        Terapiassa pyrkivät ensin keskittymään siihen miten purkaa tunnetilaansa mitä koki siinä hetkessä kun tuomarin vihellys lopetti viimeisenkin toivon kipinän voitosta.

        Seuraavassa keskittyvät miettimään miksi tapahtuma aiheuttaa noin suuren tunnereaktion, mikä takauma on taustalla?

        Sitä seuraavassa keskittyvät pienentämään ongelman, se on elämässä pikku kivi kengässä, deal with IT.

        Siitäkin seuraavassa vuosien päästä, häiventävät sen ottamalla sen mukaan elämään, se oli yksi tapahtuma, mikä painaa, sulata se elämääsi.

        Vuosien päästä lapsille kerrotaan kuinka suuri vääryys pääsi tapahtumaan, se laitahyökkääjä, muistakaa, virheiden hinta on raju, kaikki voisi olla toisin


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Käyvätkö purkamassa terapiassa "traumaa"? Vai vain keskenään illanvietoissa, kuinka laitahyökkääjä petti heidät, surkealla pelillä mikä johti tappioon mitä ei olisi pitänyt tapahtua, For god sake! Aina joutuu naapurikylässä sietämään virnuilua, vielä tämä korjataan! Muistakaa se!

        Terapiassa pyrkivät ensin keskittymään siihen miten purkaa tunnetilaansa mitä koki siinä hetkessä kun tuomarin vihellys lopetti viimeisenkin toivon kipinän voitosta.

        Seuraavassa keskittyvät miettimään miksi tapahtuma aiheuttaa noin suuren tunnereaktion, mikä takauma on taustalla?

        Sitä seuraavassa keskittyvät pienentämään ongelman, se on elämässä pikku kivi kengässä, deal with IT.

        Siitäkin seuraavassa vuosien päästä, häiventävät sen ottamalla sen mukaan elämään, se oli yksi tapahtuma, mikä painaa, sulata se elämääsi.

        Vuosien päästä lapsille kerrotaan kuinka suuri vääryys pääsi tapahtumaan, se laitahyökkääjä, muistakaa, virheiden hinta on raju, kaikki voisi olla toisin

        En epäile, etteikö joku voi käydä terapiassakin. Aivan varmasti saavat kotona paljon anteeksi ja lohdutusta huonon pelin jälkeen. Se on jääkiekkomaa. Mikään ei ole tärkeimpää.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kalliokin puhui ja paljon puhuu tunteista (tuntemuksista?) ei vaan tai ollenkaan tunteiden näyttämisestä. Mielestäni ne eivät ole sama asia.

        Tunteet, tuntemukset, ajatukset, olotilat, onhan noilla monta nimeä.

        Se että ihmiset haluavat purkaa tunnetilojaan, että nyt tunnen näin, onko se tuntemus, ajatus, olotila.

        Odotan sitä päivää kun miehet ryntäävät Suomen jääkiekon mm voiton jälkeen erittelemään tunteitaan naisystävilleen; alkuun tunsin kihelmöintiä ja jännitystä, rupesin hermostumaan kun jätkiä ei kuulunut ja näkynyt missään, mikseivät voi ottaa toista huomioon ja tulla ajoissa, kun jengi saapui voi sitä jälleennäkemisen riemua vaikka toki eilenkin nähtiin mutta nyt oli kiva heittää yläfemmaa valmiiksi ja tuntea se lämpö keskuudessamme, mikä jatkui koko pelin ajan, tiedätkö sen yhteenkuuluvuuden tunteen, sitä ei voita mikään, kun olisi ollut ite ja porukka pukukopissa hengessä mukana. Jumaluta sitä jännitystä, piti huutaa pahin ulos, parasta thrilleriä pitkästä aikaa, kun se kiekko viimein lipui viime sekunnilla maaliin, niin arvaa mä itkin mä en tienny mikä tuli, itkinkö mä poikien puolesta, isänmaan vai itteni, ny me se saavutettiin, se tunne tuli jostain, jotain suurempaa, anna mun nyt vähän jäähtyä, tuu tähän anna mä rutistaa

        Naisystävä: joo joo mä näin ja kuulin kaiken, ihan itsestään selvää!

        Jatkokertomuksessa naisystävä tilittää 3h minisessio tapaamisessa tyttökamuilleen, kuinka mies taas vaan katsoi jääkiekkoa, ilakoi ja nautti kavereidensa seurasta silminnähden, eläytyivät otteluun, melkein jo pelkäsi että naapurit tulevat valittamaan, mutta juhlivatkin itse samaan aikaan, juhlinta johti onnen ja tyytyväisyyden itkuihin, koko porukka kuin jotain olisi saavutettu ja samalla itsestä luovutettu.

        Kuule rutistusta vielä kaipasi.

        Jääkiekkoa! Kuule olisi kiva jos olisi mies joka osaisi näyttää tunteensa, viihtyisi muidenkin seurassa, menisi tunteiden mukana, välittämättä mitä vuonna 0 on sanottu. Mutta ei, jääkiekkoa!


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jatkokertomuksessa naisystävä tilittää 3h minisessio tapaamisessa tyttökamuilleen, kuinka mies taas vaan katsoi jääkiekkoa, ilakoi ja nautti kavereidensa seurasta silminnähden, eläytyivät otteluun, melkein jo pelkäsi että naapurit tulevat valittamaan, mutta juhlivatkin itse samaan aikaan, juhlinta johti onnen ja tyytyväisyyden itkuihin, koko porukka kuin jotain olisi saavutettu ja samalla itsestä luovutettu.

        Kuule rutistusta vielä kaipasi.

        Jääkiekkoa! Kuule olisi kiva jos olisi mies joka osaisi näyttää tunteensa, viihtyisi muidenkin seurassa, menisi tunteiden mukana, välittämättä mitä vuonna 0 on sanottu. Mutta ei, jääkiekkoa!

        Usein tuntuu, etteivät ihmiset huomaa, mitä omaavat.

        Ja sen että kun joku pitää tunneyhteyden hakemisena sitä että voi kerrata tuntemuksiaan toiveena sitä kautta saada rauhoittumista toisen kautta, toinen mieltää että mikä toiminnassa sen aiheuttaa, onko siihen ratkaisua, vai voiko tosiaan olla niin että ratkaisu muoto voidaan saavuttaa purkamalla tuntemuksiaan, ajatuksia ikään kuin ajatuksena että toinen tarjoaa rauhoittumisen kun kuuntelee, näkee toisen kamppailevan tuntemuksen kanssa ja pyrkii ymmärtämään sitä, milloin ja mihin se loppuu?

        Mutta mikä siihen ajaa? Voiko sellaiset sivuuttaa?

        Voiko


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Usein tuntuu, etteivät ihmiset huomaa, mitä omaavat.

        Ja sen että kun joku pitää tunneyhteyden hakemisena sitä että voi kerrata tuntemuksiaan toiveena sitä kautta saada rauhoittumista toisen kautta, toinen mieltää että mikä toiminnassa sen aiheuttaa, onko siihen ratkaisua, vai voiko tosiaan olla niin että ratkaisu muoto voidaan saavuttaa purkamalla tuntemuksiaan, ajatuksia ikään kuin ajatuksena että toinen tarjoaa rauhoittumisen kun kuuntelee, näkee toisen kamppailevan tuntemuksen kanssa ja pyrkii ymmärtämään sitä, milloin ja mihin se loppuu?

        Mutta mikä siihen ajaa? Voiko sellaiset sivuuttaa?

        Voiko

        Monet tuntuvat haluavan (vaativan) tunteista puhumista, keskustelua ym mutta vain itsensä kautta ja toisen pitäisi olla vastaanottavainen, rauhoittava ja sisältö on pääpiirteissään omien tuntemusten kertaamista, mikä ei ala mistään ei pääty mihinkään (ja Kallion esimerkin omaisesti jopa syyttävää, luontaantyöntävää, odottaen että toinen voi löytää enemmän).

        Keskusteluun pyrkimystä tuo ei ole. Ei vuorovaikutus hakuisuutta, pyrkimystä avata itseään kertoen tilastaan? Luottaen että vastassa on suurin piirtein samalla arvostuksella, älykkyydellä, eli käsityskyvyllä varustettu. Muutenhan toinen on vain roskakorin asemassa (kuin terapeutti) tai toinen jää "rauhoittelun" osalta ympäripyöreisiin ymmärrän tunteesi (vaikka tilanteessa olisi kyse jostakin tapahtumasta (jota ei halua käsitellä) eikä vain lauenneesta olotilan purkamisesta).

        Mikä on tosiasiallinen sisältö? Ja mitä se antaa, pitäisi antaa?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Monet tuntuvat haluavan (vaativan) tunteista puhumista, keskustelua ym mutta vain itsensä kautta ja toisen pitäisi olla vastaanottavainen, rauhoittava ja sisältö on pääpiirteissään omien tuntemusten kertaamista, mikä ei ala mistään ei pääty mihinkään (ja Kallion esimerkin omaisesti jopa syyttävää, luontaantyöntävää, odottaen että toinen voi löytää enemmän).

        Keskusteluun pyrkimystä tuo ei ole. Ei vuorovaikutus hakuisuutta, pyrkimystä avata itseään kertoen tilastaan? Luottaen että vastassa on suurin piirtein samalla arvostuksella, älykkyydellä, eli käsityskyvyllä varustettu. Muutenhan toinen on vain roskakorin asemassa (kuin terapeutti) tai toinen jää "rauhoittelun" osalta ympäripyöreisiin ymmärrän tunteesi (vaikka tilanteessa olisi kyse jostakin tapahtumasta (jota ei halua käsitellä) eikä vain lauenneesta olotilan purkamisesta).

        Mikä on tosiasiallinen sisältö? Ja mitä se antaa, pitäisi antaa?

        Olisi jotenkin ymmärrettävämpää jos esimerkissä olisi sanottu että käy terapiassa purkamassa jos suhdekumppanin seura aiheuttaa ahdistusta, sellaisia tuntemuksia.

        Kertaisi tunteitaan terapeutille, joka joko olisi ratkaisukeskeinen tai kuuntelisi tilitystä, jolloin hetkellisesti saisi tuntea rauhoittumista kun on "vastaanottaja" , joka ei kiistä, vaan kuuntelee.

        Joku voisi kysyä mikä on tilanne välillänne, jos se noin pahalta tuntuu. Mikä konkreettisemmin, tuleeko esiin missä, laukeaako se itsestä, omista toiveista vai toisen olosta, itsensä ilmaisemisesta? Mihin vertaa, mitä odottaa?

        Noista vinkeistä viisastuneena menee kotiinsa keskustelemaan suhdekumppanin kanssa, kuinka omat odotukset laskivat liiaksi seurassasi, ja on kokenut ahdistusta ever since, se on nyt heippa!

        Hetkinen hetkinen sanoo suhdekumppani, eihän tätä näin vain voi päättää, voiko olla jotain mitä en aikaisemmin ymmärtänyt, kerro tarkemmin mitä odotat, tarvitset minulta jotta voit kokea odotuksille vastinetta. En välttämättä pysty kaikkeen mutta anna tsäänssi.

        5h monologin kuuntelun jälkeen mies toteaa ehkä se onkin parasta jättää tämä tähän.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olisi jotenkin ymmärrettävämpää jos esimerkissä olisi sanottu että käy terapiassa purkamassa jos suhdekumppanin seura aiheuttaa ahdistusta, sellaisia tuntemuksia.

        Kertaisi tunteitaan terapeutille, joka joko olisi ratkaisukeskeinen tai kuuntelisi tilitystä, jolloin hetkellisesti saisi tuntea rauhoittumista kun on "vastaanottaja" , joka ei kiistä, vaan kuuntelee.

        Joku voisi kysyä mikä on tilanne välillänne, jos se noin pahalta tuntuu. Mikä konkreettisemmin, tuleeko esiin missä, laukeaako se itsestä, omista toiveista vai toisen olosta, itsensä ilmaisemisesta? Mihin vertaa, mitä odottaa?

        Noista vinkeistä viisastuneena menee kotiinsa keskustelemaan suhdekumppanin kanssa, kuinka omat odotukset laskivat liiaksi seurassasi, ja on kokenut ahdistusta ever since, se on nyt heippa!

        Hetkinen hetkinen sanoo suhdekumppani, eihän tätä näin vain voi päättää, voiko olla jotain mitä en aikaisemmin ymmärtänyt, kerro tarkemmin mitä odotat, tarvitset minulta jotta voit kokea odotuksille vastinetta. En välttämättä pysty kaikkeen mutta anna tsäänssi.

        5h monologin kuuntelun jälkeen mies toteaa ehkä se onkin parasta jättää tämä tähän.

        Jos ajatuksen veisi vielä pidemmälle, miten nainen suhtautuisi jos mies toteaisi että seurasi aiheuttaa ahdistusta?

        Alkaisiko kuuntelu, rauhoittelu, mitä voin tehdä helpottaaksesi oloasi jne

        Yleensä ihmiset jotka haluavat purkaa tunteitaan, odottavat että niihin vastataan tietyllä tapaan, huolehditaan heidän tunteiden huomioimisten kautta heistä itsestään (ikään kuin olisivat tekosyyn tarpeessa, näytös sille että oikeasti kaipaavat itselleen enemmän arvostusta tai muuta, pukevat sen tunteidensa syyksi, perusteeksi)

        Että eivät suoraan halua, pysty ajatella mitä arvostavat ja haluavat.

        Kun kyse olisi vastavuoroisuudesta haluavat kin vain kivaa on liian paljon heiltä vaadittu muu.

        Tiedättekö itse mitä itse asiassa haluatte kun tietyillä tavoilla puhutte, oletteko itse esillä vai piiloudutteko tunteiden käsittelyiden taakse. Jotta itse ytimeen ei päästä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jos ajatuksen veisi vielä pidemmälle, miten nainen suhtautuisi jos mies toteaisi että seurasi aiheuttaa ahdistusta?

        Alkaisiko kuuntelu, rauhoittelu, mitä voin tehdä helpottaaksesi oloasi jne

        Yleensä ihmiset jotka haluavat purkaa tunteitaan, odottavat että niihin vastataan tietyllä tapaan, huolehditaan heidän tunteiden huomioimisten kautta heistä itsestään (ikään kuin olisivat tekosyyn tarpeessa, näytös sille että oikeasti kaipaavat itselleen enemmän arvostusta tai muuta, pukevat sen tunteidensa syyksi, perusteeksi)

        Että eivät suoraan halua, pysty ajatella mitä arvostavat ja haluavat.

        Kun kyse olisi vastavuoroisuudesta haluavat kin vain kivaa on liian paljon heiltä vaadittu muu.

        Tiedättekö itse mitä itse asiassa haluatte kun tietyillä tavoilla puhutte, oletteko itse esillä vai piiloudutteko tunteiden käsittelyiden taakse. Jotta itse ytimeen ei päästä.

        Ongelmahan tulee yleensä kommunikoinnin vaikeudesta ja arvailusta. Arvailua me kaikki teemme omien kokemuksiemme ja uskomuksiemme pohjalta. Pelko saa meidät monesti myös taantumaan pikkulapsen asteelle. Ei ole hyötyä puhua tunteista, jos toinen ei kuuntele tai halua kuunnella esimerkiksi pakenemalla pelkojensa taakse ja sama tietysti toisin päin, kyse vuorovaikutuksesta kumpaankin suuntaan. Mutta tilanne lähtee monesti kärjistymään siinä, jos toinen yrittää puhua ja toinen ajattelee jo alkuunsa, että siinäpä tuo nyt taas paapattaa ties kuinka kauan ja kun toinen havaitsee toisessa turhautumista ja sen että toinen ei kuuntele niin siinä kierrokset voi sitten nousta ennestään ja noidankehä on valmis, tuo on siis yleinen terapeuttien tapaama käytäntöihmisten ongelmatilanteissa. Kuulostaa hullulta ja näin sivusta on helppo miettiä, että miten ihmiset nyt noin toimii, mutta ei varmaan oo niin helppoa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ongelmahan tulee yleensä kommunikoinnin vaikeudesta ja arvailusta. Arvailua me kaikki teemme omien kokemuksiemme ja uskomuksiemme pohjalta. Pelko saa meidät monesti myös taantumaan pikkulapsen asteelle. Ei ole hyötyä puhua tunteista, jos toinen ei kuuntele tai halua kuunnella esimerkiksi pakenemalla pelkojensa taakse ja sama tietysti toisin päin, kyse vuorovaikutuksesta kumpaankin suuntaan. Mutta tilanne lähtee monesti kärjistymään siinä, jos toinen yrittää puhua ja toinen ajattelee jo alkuunsa, että siinäpä tuo nyt taas paapattaa ties kuinka kauan ja kun toinen havaitsee toisessa turhautumista ja sen että toinen ei kuuntele niin siinä kierrokset voi sitten nousta ennestään ja noidankehä on valmis, tuo on siis yleinen terapeuttien tapaama käytäntöihmisten ongelmatilanteissa. Kuulostaa hullulta ja näin sivusta on helppo miettiä, että miten ihmiset nyt noin toimii, mutta ei varmaan oo niin helppoa.

        Viet asiaa sivuun. Painotat tuossa ihmisten välejä, jotka eivät ole samalla aaltopituudella, jotka lukkiutuvat haluamaan juuri nyt toiselta itselleen jotakin?

        Ihmisten välejä jotka eivät arvosta pohjimmiltaan toisiaan, koska näkemykset ovat itsessä, käsityskyvyt ym eroaa. Jotkut muut syyt pitävät yhdessä.

        Mistä luonteva vastavuoroisuus syntyy? Kun ihmisten välillä on arvostusta, samansuuntaisuutta, käsityskyvyiltään ei suhteessa ilmene pelkoja, tarvetta piilotella tai vähätellä tuntemuksiaan. Tai kieltää toisen.

        Kun ihmisillä on samansuuntaisia käsityskykyjä, maailmankuva, älykkyys, missä hahmotetaan ympäröivä maailma ja pystytään keskustelemaan asioista mitkä siitä heijastuu, mitä tapahtuu eikä elätä vain sisäisesti kieltäen asioita, tarkoitan että ihmisillä täytyy olla jotain periaatteita miten suhtautuu esim metoo asioihin, miehiin asemointeihin, sellaisia asenteita, mitkä heijastuvat kun puhuvat itseään peitellen tunteistaan mihin vain pitäisi saada hyväksyvä vastine. Ei voi elää vain sisäisesti ja kuvitella jatkuvasti että kunhan saa vastinetta, rauhoittumista tunnetasolla kaikki voisi olla hyvin.

        Tärkeämpää on ymmärtää miten toiseen asemoituu, mihin sen perustaa, sopiiko se toiselle, pystytäänkö puhumaan asioista, keskustelemaan mitä asiat herättävät itsessä, sitä käsityskykyä, yhdensuuntaista kokemuksellisuutta, yhteistä tahtotilaa elämästä ja sen suunnasta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ongelmahan tulee yleensä kommunikoinnin vaikeudesta ja arvailusta. Arvailua me kaikki teemme omien kokemuksiemme ja uskomuksiemme pohjalta. Pelko saa meidät monesti myös taantumaan pikkulapsen asteelle. Ei ole hyötyä puhua tunteista, jos toinen ei kuuntele tai halua kuunnella esimerkiksi pakenemalla pelkojensa taakse ja sama tietysti toisin päin, kyse vuorovaikutuksesta kumpaankin suuntaan. Mutta tilanne lähtee monesti kärjistymään siinä, jos toinen yrittää puhua ja toinen ajattelee jo alkuunsa, että siinäpä tuo nyt taas paapattaa ties kuinka kauan ja kun toinen havaitsee toisessa turhautumista ja sen että toinen ei kuuntele niin siinä kierrokset voi sitten nousta ennestään ja noidankehä on valmis, tuo on siis yleinen terapeuttien tapaama käytäntöihmisten ongelmatilanteissa. Kuulostaa hullulta ja näin sivusta on helppo miettiä, että miten ihmiset nyt noin toimii, mutta ei varmaan oo niin helppoa.

        Puhut taantumisesta lapsen tasolle, taitaa mennä niin että joku tapahtuma laukaisee pelon mihin reakoi siten mikä lapsuuden takautuma ohjaa? Pelko ei synny itsestään.

        Jolloin pääpainohan on sen tapahtuman ymmärtäminen toisessa valossa, ei vain siinä että tarvitsee rauhoittumista tuntemuksesta puhumalla.

        Joskus tai usein, asioita pyritään hoitamaan rauhoittumista joko hakemalla tai tarjoamalla. Varmasti tuo hetkellisesti tyytyväisyyttä kun on kuultu ja ymmärretty asian tärkeys toiselle. Mutta jos itse tapahtumaa ei käsitellä eihän se asioita eteenpäin vie, jos joku sellaista haluaisi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Puhut taantumisesta lapsen tasolle, taitaa mennä niin että joku tapahtuma laukaisee pelon mihin reakoi siten mikä lapsuuden takautuma ohjaa? Pelko ei synny itsestään.

        Jolloin pääpainohan on sen tapahtuman ymmärtäminen toisessa valossa, ei vain siinä että tarvitsee rauhoittumista tuntemuksesta puhumalla.

        Joskus tai usein, asioita pyritään hoitamaan rauhoittumista joko hakemalla tai tarjoamalla. Varmasti tuo hetkellisesti tyytyväisyyttä kun on kuultu ja ymmärretty asian tärkeys toiselle. Mutta jos itse tapahtumaa ei käsitellä eihän se asioita eteenpäin vie, jos joku sellaista haluaisi.

        Tuo rauhoittumista tarjoava tuntemusten käsittely, sivuuttaa kieltäjillä kaiket tapahtumat mitkä osaltaan laukaisevat tuntemukset.

        Ikään kuin aivan liiallinen tarve kontrolloida toisen tuntemukset kivaksi? Koska itse elää sisäisesti kieltäen sellaiset asiat, tapahtumat koska käsityskyky, asenteellinen ja moraalinen taso ei löydä ihmisarvoa, arvostusta toiselle koska elää omassa lapsenomaisessa sisäisessä maailmassa.

        Kun ihmiset lopettavat väkisin suhteisiin hakeutumisen joidenkin muiden kun arvostuksen ja yhdensuuntaisen pohjalta helpottuu yhdessä olo. Suuntana on omituisesti kuin takaiskuna ajatukset jotka nuijivat ihmiset alemman tason mukaan sopeutumaan kieltämään itsessään olemustaan, tarpeitaan, näkemyksiään, vaan oletetaan sopeutumista, tunteiden pienentämistä kivoiksi kontrollin kautta. Ei se ihmisten elämää ole helpottanut.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Viet asiaa sivuun. Painotat tuossa ihmisten välejä, jotka eivät ole samalla aaltopituudella, jotka lukkiutuvat haluamaan juuri nyt toiselta itselleen jotakin?

        Ihmisten välejä jotka eivät arvosta pohjimmiltaan toisiaan, koska näkemykset ovat itsessä, käsityskyvyt ym eroaa. Jotkut muut syyt pitävät yhdessä.

        Mistä luonteva vastavuoroisuus syntyy? Kun ihmisten välillä on arvostusta, samansuuntaisuutta, käsityskyvyiltään ei suhteessa ilmene pelkoja, tarvetta piilotella tai vähätellä tuntemuksiaan. Tai kieltää toisen.

        Kun ihmisillä on samansuuntaisia käsityskykyjä, maailmankuva, älykkyys, missä hahmotetaan ympäröivä maailma ja pystytään keskustelemaan asioista mitkä siitä heijastuu, mitä tapahtuu eikä elätä vain sisäisesti kieltäen asioita, tarkoitan että ihmisillä täytyy olla jotain periaatteita miten suhtautuu esim metoo asioihin, miehiin asemointeihin, sellaisia asenteita, mitkä heijastuvat kun puhuvat itseään peitellen tunteistaan mihin vain pitäisi saada hyväksyvä vastine. Ei voi elää vain sisäisesti ja kuvitella jatkuvasti että kunhan saa vastinetta, rauhoittumista tunnetasolla kaikki voisi olla hyvin.

        Tärkeämpää on ymmärtää miten toiseen asemoituu, mihin sen perustaa, sopiiko se toiselle, pystytäänkö puhumaan asioista, keskustelemaan mitä asiat herättävät itsessä, sitä käsityskykyä, yhdensuuntaista kokemuksellisuutta, yhteistä tahtotilaa elämästä ja sen suunnasta.

        Ihmiset voivat kyllä varsin hyvin olla samalla alltopituudella ja arvostaakin toisiaan, mutta kiintymysmallit ym. muu psykologiset jutut voivat aiheuttaa vääntöä. Tuo mitä kerroin, että toinen selittää jotakin ja toinen haluaa paeta, tiedostamattakin asiaa on hyvä esimerkki välttelevästä kiintymismallista, jossa toinen vastavuoroisesti kiihdyttää kierroksia. Ja se oli vain esimerkki. Esimerkiksi välttelevä kiintymismalli aiheuttaisi ongelmia aika monen kanssa suhteessa, ei nää oo mitään muihin erilaisuuksien liittyviä. Kyllä melko erilaisetkin ihmiset voivat olla onnellisia suhteessaan, tunnetaidot ovat niitä, jotka määrittää suhteen toimivuutta,


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ihmiset voivat kyllä varsin hyvin olla samalla alltopituudella ja arvostaakin toisiaan, mutta kiintymysmallit ym. muu psykologiset jutut voivat aiheuttaa vääntöä. Tuo mitä kerroin, että toinen selittää jotakin ja toinen haluaa paeta, tiedostamattakin asiaa on hyvä esimerkki välttelevästä kiintymismallista, jossa toinen vastavuoroisesti kiihdyttää kierroksia. Ja se oli vain esimerkki. Esimerkiksi välttelevä kiintymismalli aiheuttaisi ongelmia aika monen kanssa suhteessa, ei nää oo mitään muihin erilaisuuksien liittyviä. Kyllä melko erilaisetkin ihmiset voivat olla onnellisia suhteessaan, tunnetaidot ovat niitä, jotka määrittää suhteen toimivuutta,

        Ei kai, Viet asiaa sivuun, kiintymysmallit ovat jossain määrin joka ikisellä vaikuttamassa. Mutta kun tietoisesti pyrkii saavuttamaan tasapainoisemmat ihmissuhteet tai ei koko suhdetta, mallintaa uudella tavalla. Toki vaatii sitä että tiedostaa asioita.

        Tuntuu että haluat uskoa tuollaiseen, että vain jonkun kiintymysmalli estäisi tunneyhteyden, ehkä omasi ehkä toisen tai sitten aivan muut asiat mitä et pysty käsittämään, koska haluat että muut toimisivat sinua miellyttävällä tavalla, miettimättä miten itse kokonaisuutena suhtaudut toiseen.

        On jo vähän sairasta olettaa tuollaisia toisista jos kykyä ei ole hahmottaa asioita.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei kai, Viet asiaa sivuun, kiintymysmallit ovat jossain määrin joka ikisellä vaikuttamassa. Mutta kun tietoisesti pyrkii saavuttamaan tasapainoisemmat ihmissuhteet tai ei koko suhdetta, mallintaa uudella tavalla. Toki vaatii sitä että tiedostaa asioita.

        Tuntuu että haluat uskoa tuollaiseen, että vain jonkun kiintymysmalli estäisi tunneyhteyden, ehkä omasi ehkä toisen tai sitten aivan muut asiat mitä et pysty käsittämään, koska haluat että muut toimisivat sinua miellyttävällä tavalla, miettimättä miten itse kokonaisuutena suhtaudut toiseen.

        On jo vähän sairasta olettaa tuollaisia toisista jos kykyä ei ole hahmottaa asioita.

        Tuollaiset puheet rupeavat olemaan taas sitä narsistien tasoa, missä yllätytään, loukkaannutaan jos hlö ilmaisee itseään, tulee näkyväksi, koska on pienentänyt toisen itsensä jatkeeksi eikä osaa ymmärtää että toinen voi kokea, tuntea toisin, jotain muuta, katsoa toimintaa jne

        Yllättävän paljon on sellaista että tuollainen pitää saada selitetyksi pois, ettei toinen voi eriytyä toisesta, tai ns omata omaa näkemystä edes itsestään. Ettei sellaiselle anneta tilaa.

        Haluatte hallita sekä omaa pinnallista tunneilmentymää että toisen "vartioimalla" ilmentääkö itselleen suotuisasti mikä on rasittavaa, todelliset luonteenpiirteet, käsitykset ovat kuitenkin syvemmällä ihmisessä. Kyllä on.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei kai, Viet asiaa sivuun, kiintymysmallit ovat jossain määrin joka ikisellä vaikuttamassa. Mutta kun tietoisesti pyrkii saavuttamaan tasapainoisemmat ihmissuhteet tai ei koko suhdetta, mallintaa uudella tavalla. Toki vaatii sitä että tiedostaa asioita.

        Tuntuu että haluat uskoa tuollaiseen, että vain jonkun kiintymysmalli estäisi tunneyhteyden, ehkä omasi ehkä toisen tai sitten aivan muut asiat mitä et pysty käsittämään, koska haluat että muut toimisivat sinua miellyttävällä tavalla, miettimättä miten itse kokonaisuutena suhtaudut toiseen.

        On jo vähän sairasta olettaa tuollaisia toisista jos kykyä ei ole hahmottaa asioita.

        Maaret Kallio ei tainnut alunperin puhua tunneyhteydestä kaivattuun, joten siinä mielessä vastaan vähän sivusta kuten tosin jokainen muukin aloitukseen vastannut, sinäkin. Ajatusten vaihtoa voi varmaan silti tehdä, vaikka se olisikaan aivan oikeaoppista ja ilman että tarvitsee lähteä muita parjaamaan, kuten sinä teet. Ei toki pelkät kiintymismallit ratkaise vaan monet, monet psykologiset tekijät ja aiemmat tunne—elämän kokemukset. Täälläkin olisi hyvä pitää keskustelu yleisellä tasolla, sillä kuten asiantuntijatkin päivän lehdessä totesivat, ei omista asioista kannata avautua ja erityisen tärkeänä tämä nähtiin esimerkiksi työpaikoilla, pikkujoulut ovat erityinen riski myös tuommoiseen. Anonyymipalstalla tilanne tietenkin pitäisi olla toinen, eikös niin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Maaret Kallio ei tainnut alunperin puhua tunneyhteydestä kaivattuun, joten siinä mielessä vastaan vähän sivusta kuten tosin jokainen muukin aloitukseen vastannut, sinäkin. Ajatusten vaihtoa voi varmaan silti tehdä, vaikka se olisikaan aivan oikeaoppista ja ilman että tarvitsee lähteä muita parjaamaan, kuten sinä teet. Ei toki pelkät kiintymismallit ratkaise vaan monet, monet psykologiset tekijät ja aiemmat tunne—elämän kokemukset. Täälläkin olisi hyvä pitää keskustelu yleisellä tasolla, sillä kuten asiantuntijatkin päivän lehdessä totesivat, ei omista asioista kannata avautua ja erityisen tärkeänä tämä nähtiin esimerkiksi työpaikoilla, pikkujoulut ovat erityinen riski myös tuommoiseen. Anonyymipalstalla tilanne tietenkin pitäisi olla toinen, eikös niin.

        Niin tietenkin, "mitäs vaaraa" anonyymi palstalla..ei kai tämä mihinkään kaivattu syndrooman ollut sidottu, vaan yleiseen parisuhdedynamiikkaan?

        Aivan, kannattaa avautua toisten asioista 👅
        Eiku kaikki vaan hakemaan tunneyhteyttä kaikkien kanssa, mitäs häpeemistä tuntemuksissa on, hyi sua, kaikesta pitää voida puhua ja avautua 👅

        Yhtäkkinen kieltolaki

        Olisit todennut, aivan, paljon tekee hallaa tasapainoisille ihmissuhteille jos toisen katsantokanta, näkökyvyn ulottuvuus on vain narsistien tavoin itsensä ympärillä.

        Teistä ei kyllä keskustelemaan ole, juuri sellaisia jotka sulkevat tosiasioita ulkopuolelle, eivät ole näkevinäänkään tekoja, tapahtumia, pystyvät pysymään tiedostomattomina, kaukana paha maailma todellisuuksineen, uppoutuvat vain lapsenomaiseen maailmaansa.

        Jonkinlainen käsityskyky kyllä olisi hyvä omata maailmasta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niin tietenkin, "mitäs vaaraa" anonyymi palstalla..ei kai tämä mihinkään kaivattu syndrooman ollut sidottu, vaan yleiseen parisuhdedynamiikkaan?

        Aivan, kannattaa avautua toisten asioista 👅
        Eiku kaikki vaan hakemaan tunneyhteyttä kaikkien kanssa, mitäs häpeemistä tuntemuksissa on, hyi sua, kaikesta pitää voida puhua ja avautua 👅

        Yhtäkkinen kieltolaki

        Olisit todennut, aivan, paljon tekee hallaa tasapainoisille ihmissuhteille jos toisen katsantokanta, näkökyvyn ulottuvuus on vain narsistien tavoin itsensä ympärillä.

        Teistä ei kyllä keskustelemaan ole, juuri sellaisia jotka sulkevat tosiasioita ulkopuolelle, eivät ole näkevinäänkään tekoja, tapahtumia, pystyvät pysymään tiedostomattomina, kaukana paha maailma todellisuuksineen, uppoutuvat vain lapsenomaiseen maailmaansa.

        Jonkinlainen käsityskyky kyllä olisi hyvä omata maailmasta.

        Jumankuta, juuri luin jonkun psykologin jutun miten 4 merkkiä kertovat pysyykö suhde. lyhennettynä

        1. Se tuntuu helpolta, eikä tunnu haasteelta tuntea yhteyttä kumppanin kanssa tai saada henkistä tukea kumppanilta.
        2.tappelette reilusti, terveessä parisuhteessa riidan tarkoitus on kommunikoida.
        3.välitätte toistenne onnellisuudesta.hyvän parisuhteen sydämessä on oikea ystävyys.
        4.olette tarkoituksella hyviä ja ystävällisiä toisillenne. Kumppani tekee kaikkensa että toinen tuntee olonsa hyväksi ja arvostetuksi.kun kumppani on loukkaantunut tai pahoillaan, kumppani tukee ja kuuntelee. Hän kuuntelee aktiivisesti kumppanin tunteet ja vahvistaa nuo tunteet.

        Arvostetuksi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niin tietenkin, "mitäs vaaraa" anonyymi palstalla..ei kai tämä mihinkään kaivattu syndrooman ollut sidottu, vaan yleiseen parisuhdedynamiikkaan?

        Aivan, kannattaa avautua toisten asioista 👅
        Eiku kaikki vaan hakemaan tunneyhteyttä kaikkien kanssa, mitäs häpeemistä tuntemuksissa on, hyi sua, kaikesta pitää voida puhua ja avautua 👅

        Yhtäkkinen kieltolaki

        Olisit todennut, aivan, paljon tekee hallaa tasapainoisille ihmissuhteille jos toisen katsantokanta, näkökyvyn ulottuvuus on vain narsistien tavoin itsensä ympärillä.

        Teistä ei kyllä keskustelemaan ole, juuri sellaisia jotka sulkevat tosiasioita ulkopuolelle, eivät ole näkevinäänkään tekoja, tapahtumia, pystyvät pysymään tiedostomattomina, kaukana paha maailma todellisuuksineen, uppoutuvat vain lapsenomaiseen maailmaansa.

        Jonkinlainen käsityskyky kyllä olisi hyvä omata maailmasta.

        Juoruilijat on eri asia, he puhuvat ja avaavat muiden asioita, osin jopa sellaista, joilla ei ole mitään todenperää. Avautuminen on yleensä omista asioista puhumista ja sillä on vissi ero ja juurihan sanoin, että sellaista ei kannata tehdä esim. työpaikalla. Tiedän eräänkin miehen, joka kertoi kaksi vuotta eronsa jälkeen eronneensa. Fiksu valinta paikassa missä juoruillaan ja jos itse on vielä heikoilla. Muutoin sanoisin, että jotkut ihmiset tosiaan pitää itseään niin maailmannapana, että kuvittelevat, että ihmisillä ei ole muuta tekemistä kuin puhua hänen asioista. Joillain voi ollakin tarve juoruilla, mutta pahantekijöitä on aina. Mutta itse ajattelen niin, että jos jotakuta rakastaa niin haluaa kyllä suojella häntä pahalta ja esim. juoruilta niin hyvin kuin pystyy ja onhan onneks ystäviä jotka myös tietäessään haluaa auttaa ja kertoa joidenkin ihmisten pahantahtoisuudesta. Mutta nyt ollaan jo aikalailla ohi aiheen. Anteeksi tämä.


    • Anonyymi

      Pitäiskö meidän puhua ensin sun ikäkriisistä? :)

      • Anonyymi

        Kerro toki lisää.


    • Anonyymi

      No ei varmaan tarvisi oleskella palstalla jos voisi tunteista puhua suoraan.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Taposta epäilty Mika Moring

      "Taposta epäilty Mika Moring on poliisin tutkimusten perusteella ajeluttanut useita naisia ympäri Suomen eri aikoina." Onko samoja Moringeja, jotka m
      Maailman menoa
      76
      3828
    2. Nainen, kysymys

      Oletko valmis?
      Ikävä
      76
      1128
    3. Seiskan mukaan

      Stefun raittius on muisto vain. Syyksi ratkeamiseen kerrotaan olevan se, että hän oli Stefun kaveri, joka murhattiin Puotilassa. Oma mielipiteeni on,
      Kotimaiset julkkisjuorut
      141
      1128
    4. 1,7 % kannatuksen lasku

      https://yle.fi/a/3-12683819 Keskustalla menee nyt entistä kehnommin. Keskusta kannatus nyt 9 % ja viimeisimmät Saarikon temput ei ehtineet vielä vaik
      Maailman menoa
      268
      929
    5. Sua jännittää.

      Aikas lailla. Anna mennä vain. Sä osaat kyllä ja kelpaat sellaisena kuin olet. Mä toivon, että onnistut ja saat haluamasi.
      Ikävä
      50
      887
    6. Sofia löysi taas uuden miehen käytyään Ruotsissa.

      On se kivaa kun on sinkkuja, voi vaihtaa miestä kuin paitaa, suutelee tulisesti jotain miestä baarissa
      Kotimaiset julkkisjuorut
      145
      816
    7. Olenhan minä syöksynyt syvälle rakkauteen

      Olen umpirakastunut ja näen sinussa kaiken, mitä ikinä naiselta voi odottaa, mutta silti minun on tehtävä järkevä arvio. Ansaitset paremman miehen its
      Ikävä
      51
      807
    8. Ateisti ei kritisoinut evlut kirkkoa

      Tänään radiossa haastateltiin erästä ateistia. Hän sanoi hyvin, ettei hänellä ole evlut kirkosta mitään kritisoitavaa koska se on jo niin maallistunut
      Luterilaisuus
      447
      706
    9. Sano nyt prkl pitääkö se paikansa

      Että leikitkö sinä vaan koko tämän ajan?
      Ikävä
      91
      698
    10. Ihmiset aina kehuu itseään

      Miten hyviä ovat ihmisinä ja suhteissaan, kuinka kurjia oli exät ja huonoa oli kohtelu. Ok. Mutta kehtaako kukaan myöntää olleensa itsekin joskus aiv
      Sinkut
      194
      613
    Aihe