Informaatiotieteen keinoilla tukiruljanssia tutkinut Heini Utusen lopputyö löytää systeemeistä paljon korjattavaa. Tukipaperit ja ohjeet ovat vaikeaselkoisia, eikä määräyksiä tulkita tasapuolisesti.
”Tullee välillä mielee, että siellä yritettää keksiä, että mitä kiusoja niille vielä keksittäis, että ne ei nyt ihan vaa liian helpolla saa sitä.” Näin siunaa yksi Heini Utusen haastattelema keskisuomalainen tuottaja pro gradu -tutkielmassa Viljelijä tukiviidakossa. Utunen on selvittänyt lopputyössään ympäristötuen hakuprosessia maatalousyrittäjän näkökulmasta.
Tutkimus paljastaa sen, minkä nuori maatalousyrittäjä Vesa Harjunmaa jo sanoikin. Tukipaperit ovat monimutkaisia, niiden täyttöön ei saa yhteiskunnalta riittävää opastusta ja tulkinnat rassaavat yrittäjien toimeentuloa.
– Pelkkää cap-tukea on vielä suhteellisen helppo hakea, mutta varsinkin karjatiloilla käytettävien tukityyppien määrä on suuri ja tukipaketti vaikuttaa joskus kaoottiselta.
Tilallisille tukipaperien täyttäminen on taloudellisesti suuri asia. Siksi niiden täyttöohjeisiin haluttaisiin parannusta.
– Tuottajat nimesivät yleisiksi ongelmiksi täyttöoppaiden ja virallisten aineistojen vaikeaselitteisyyden. Tilannetta kuvaa se, että tietoa saadaan paremmin Maaseudun Tulevaisuudesta kuin virallisista oppaista.
Neuvontaa pitäisikin parantaa, mutta samaan aikaan kun neuvonnan tarve on jatkuvasti muuttuvien sääntöjen takia lisääntynyt, sen tarjonta on pikemminkin uhanalaisena. Utunen pitää kehitystä huolestuttavana.
– Tähän asti neuvonta on perustunut maaseutusihteerien henkilökohtaiseen asiantuntemukseen. Tilojen suureneminen on kuitenkin etäännyttämässä tuottajia viranomaisista. Neuvontajärjestelmä on monilla alueilla pirstaloitunut ja parempaan neuvontaa saa, jos on rahaa.
Utunen esittää, että tuottajien etukäteisneuvontaa parannettaisiin.
– Hyvä keino voisi olla yhden keskitetyn neuvontalinjan perustaminen. Sen kautta voitaisiin auttaa nykyistä, hajautunutta organisaatiota käyttävää tuottajaa.
Maa- ja metsätalousministeriön rekrytoinnissa olisi Utusen mielestä korostettava tieto-osaamista.
– Useat tukihakemusten sisällön epäonnistumiset johtuvat mielestäni informaation suunnittelun ja käyttäjätutkimuksen vähäisyydestä. Pitäisi varmistaa, että ministeriön alaisuudessa toimii riittävä määrä tietopalvelualan ammattilaisia, ei pelkästään maatalousalan asiantuntijoita.
Maatalousyrittäjien ja viranomaisten välejä kiristävät helposti tulkinnat tuista ja niihin liittyvistä määräyksistä. Utunen tutki gradussaan ympäristötuen hakuprosessia, joka on erityisen herkkä vaihteleville tulkinnoille. Hän sanookin, että ympäristötuen sääntöjä sovelletaan usein mutu-tuntemuksella ja yrittäjän toimeentulo voi olla yksittäisten virkamiesten käsissä.
Tuottajien tasavertaisen kohtelun kannalta tilanne on ongelmallinen.
– Alueiden välillä on räikeitä eroja. Valvojien tulkinnat saattavat erota maakunnittain, keskenään samanlaisiin tapauksiin sovelletaan samoja sääntöjä eri tavalla.
Moni Utusen haastattelema tuottaja koki, että hakuehdot palvelevat viranomaisia, eivät maatalousyrittäjää.
– Koetaan, että papereissa olevia väärinymmärryksiä muutetaan entistä enemmän lakitekstin muotoon, etteivät virkamiehet jäisi kiinni virheistä. Viljelijän kannalta on myös epäedullista, että vastuu pysyy joka tapauksessa tuottajalla, vaikka mittaukset olisi käynyt tekemässä ja hyväksymässä virkamies.
Taannoisen Natura-kartoitushankkeen toteutus vaikuttaa tuottajien asenteisiin edelleen.
– Natura tehtiin vähän salaillen, hiippailtiin pellon laidalla ilmoittamatta tilan väelle mitään. Tuottajalle tuli tarkkailusta helposti tunne, että hän on kuin vastapuoli kansalliselle edulle.
Utunen toivookin, että lähestymistapoja mietittäisiin tukijärjestelmän kehittämisen yhteydessä.
– Tukipolitiikalla ja sitä konkreettisesti edustavalla hakuprosessilla vaikutetaan monella tavalla asenteisiin. Epäonnistuessaan tukibyrokratia saattaa olla syy negatiivisen asenteen muodostumiselle koko maataloussektoria ja sillä toimimista kohtaan.
Tukijärjestelmien monimutkaisuutta arvosteleville tarjotaan helposti selitykseksi Brysselin byrokraattien päätöksiä. Utunen sanoo, että tämä on älyllistä epärehellisyyttä.
– Ei pitäisi piiloutua EU:n selän taakse. Vaikka tukien raamit tulevat EU:sta, tukijärjestelmän toteuttaminen on kansallisen päätösvallan piirissä. Pienen kansan ei kannattaisi tehdä asioita vaikeasti.
Petri P. Pentikäinen
http://www.suomenmaa.fi/Uutiset.html
Heini Utunen
www.mtkk.helsinki.fi/eylehti/ pdf/Ekoyliopisto_1=04__.pdf
http://www.mua.fi/mex_2.htm
www.student.oulu.fi/~index/ relevanssit/Relevanssi1_2003.pdf
”Tullee välillä mielee, että siellä yritettää keksiä, että mitä kiusoja niille vielä keksittäis, että ne ei nyt ihan vaa liian helpolla saa sitä.” Näin siunaa yksi Heini Utusen haastattelema keskisuomalainen tuottaja pro gradu -tutkielmassa Viljelijä tukiviidakossa. Utunen on selvittänyt lopputyössään ympäristötuen hakuprosessia maatalousyrittäjän näkökulmasta.
Tutkimus paljastaa sen, minkä nuori maatalousyrittäjä Vesa Harjunmaa jo sanoikin. Tukipaperit ovat monimutkaisia, niiden täyttöön ei saa yhteiskunnalta riittävää opastusta ja tulkinnat rassaavat yrittäjien toimeentuloa.
– Pelkkää cap-tukea on vielä suhteellisen helppo hakea, mutta varsinkin karjatiloilla käytettävien tukityyppien määrä on suuri ja tukipaketti vaikuttaa joskus kaoottiselta.
Tilallisille tukipaperien täyttäminen on taloudellisesti suuri asia. Siksi niiden täyttöohjeisiin haluttaisiin parannusta.
– Tuottajat nimesivät yleisiksi ongelmiksi täyttöoppaiden ja virallisten aineistojen vaikeaselitteisyyden. Tilannetta kuvaa se, että tietoa saadaan paremmin Maaseudun Tulevaisuudesta kuin virallisista oppaista.
Neuvontaa pitäisikin parantaa, mutta samaan aikaan kun neuvonnan tarve on jatkuvasti muuttuvien sääntöjen takia lisääntynyt, sen tarjonta on pikemminkin uhanalaisena. Utunen pitää kehitystä huolestuttavana.
– Tähän asti neuvonta on perustunut maaseutusihteerien henkilökohtaiseen asiantuntemukseen. Tilojen suureneminen on kuitenkin etäännyttämässä tuottajia viranomaisista. Neuvontajärjestelmä on monilla alueilla pirstaloitunut ja parempaan neuvontaa saa, jos on rahaa.
Utunen esittää, että tuottajien etukäteisneuvontaa parannettaisiin.
– Hyvä keino voisi olla yhden keskitetyn neuvontalinjan perustaminen. Sen kautta voitaisiin auttaa nykyistä, hajautunutta organisaatiota käyttävää tuottajaa.
Maa- ja metsätalousministeriön rekrytoinnissa olisi Utusen mielestä korostettava tieto-osaamista.
– Useat tukihakemusten sisällön epäonnistumiset johtuvat mielestäni informaation suunnittelun ja käyttäjätutkimuksen vähäisyydestä. Pitäisi varmistaa, että ministeriön alaisuudessa toimii riittävä määrä tietopalvelualan ammattilaisia, ei pelkästään maatalousalan asiantuntijoita.
Maatalousyrittäjien ja viranomaisten välejä kiristävät helposti tulkinnat tuista ja niihin liittyvistä määräyksistä. Utunen tutki gradussaan ympäristötuen hakuprosessia, joka on erityisen herkkä vaihteleville tulkinnoille. Hän sanookin, että ympäristötuen sääntöjä sovelletaan usein mutu-tuntemuksella ja yrittäjän toimeentulo voi olla yksittäisten virkamiesten käsissä.
Tuottajien tasavertaisen kohtelun kannalta tilanne on ongelmallinen.
– Alueiden välillä on räikeitä eroja. Valvojien tulkinnat saattavat erota maakunnittain, keskenään samanlaisiin tapauksiin sovelletaan samoja sääntöjä eri tavalla.
Moni Utusen haastattelema tuottaja koki, että hakuehdot palvelevat viranomaisia, eivät maatalousyrittäjää.
– Koetaan, että papereissa olevia väärinymmärryksiä muutetaan entistä enemmän lakitekstin muotoon, etteivät virkamiehet jäisi kiinni virheistä. Viljelijän kannalta on myös epäedullista, että vastuu pysyy joka tapauksessa tuottajalla, vaikka mittaukset olisi käynyt tekemässä ja hyväksymässä virkamies.
Taannoisen Natura-kartoitushankkeen toteutus vaikuttaa tuottajien asenteisiin edelleen.
– Natura tehtiin vähän salaillen, hiippailtiin pellon laidalla ilmoittamatta tilan väelle mitään. Tuottajalle tuli tarkkailusta helposti tunne, että hän on kuin vastapuoli kansalliselle edulle.
Utunen toivookin, että lähestymistapoja mietittäisiin tukijärjestelmän kehittämisen yhteydessä.
– Tukipolitiikalla ja sitä konkreettisesti edustavalla hakuprosessilla vaikutetaan monella tavalla asenteisiin. Epäonnistuessaan tukibyrokratia saattaa olla syy negatiivisen asenteen muodostumiselle koko maataloussektoria ja sillä toimimista kohtaan.
Tukijärjestelmien monimutkaisuutta arvosteleville tarjotaan helposti selitykseksi Brysselin byrokraattien päätöksiä. Utunen sanoo, että tämä on älyllistä epärehellisyyttä.
– Ei pitäisi piiloutua EU:n selän taakse. Vaikka tukien raamit tulevat EU:sta, tukijärjestelmän toteuttaminen on kansallisen päätösvallan piirissä. Pienen kansan ei kannattaisi tehdä asioita vaikeasti.
Petri P. Pentikäinen
http://www.suomenmaa.fi/Uutiset.html
Heini Utunen
www.mtkk.helsinki.fi/eylehti/ pdf/Ekoyliopisto_1=04__.pdf
http://www.mua.fi/mex_2.htm
www.student.oulu.fi/~index/ relevanssit/Relevanssi1_2003.pdf
Vastaukset 2
Vanhimmat
http://www.keskusta.fi/keskusta/vaalit/keski-suomi/utunen/?article_id=6939&print=1&Keskusta_Session=ff372d19c2731830705e79d03558b347
Ei meillä keskustalaisilla mitään tukiviidakkoa ole. Jos tulee huono sato, saamme katokorvaukset ja jos tulee hyvä sato, saamme satokorvaukset.