Mansikkapaikkasi?

omani on erään tunturin laella..se on ollut siellä jo vuosia...siellä joko itken tai kerään voimia..:)

Missään ei ole niin ihanaa, kuin Ruissalon luotopoluilla kävely näin kevätilloilla, kun lintujen laulu on runsaimmillaan ja luonto puhkeamassa vihreyteen ja kukkaan. Kaikki muu jää silloin pois mielestä, ahmit vain tätä luonnon sinfoniaa.

oma mansikkapaikkasi on, Leijona59??

Minulla oli vielä pari vuotta sitten "voimankeruupaikka" - siellä sai voimaa ihan hakemattakin, vaikka vain rentoutuakseen poikkesi.
Asuimme suuren järven rannalla, ja lähistöllä oli niemennokka, josta järvenselkä avautui koko komeudessaan.
Kävin siellä usein miettimässä elämääni ja murheitani (oma ja äitini sairaus jne.)

Erityisesti mieleeni jäi eräs kerta, kun isäntä oli ollut jo puolitoista kuukautta työreissussa, ja ikäväkin kaihersi.

Oli kova myrsky ja istuin uloimmalla kallionsyrjällä. Aallot pärskivät minut likomäräksi ja vastatuuli sai hengen melkein salpautumaan.
Riehakas olo valtasi minut ja aika pysähtyi siten, että istuin siellä paljon kauemmin kuin ajantajuni sanoi (ihmettelin kotona kelloa katsoessani).
Ikäväni tilalle tuli valtava riemun ja voiman tunne. Tajusin, että tässä on minun "uskontoni".

Metsästä saan voimaa nykyisin, mutta mieluiten etsin korkean kallion, josta näkee kauas...

metsä ja järvi..

...pihalla on mun ;))

Käyn yleensä nukkumaan yhdeksältä.
Uni tekee kutaa.

Mun mansikkapaikka on ehdottomasti kesämökin laiturilla tai muuten veden äärellä. Ainakin järvi pitää näkyä ikkunasta. Esim. syksyllä voisin istua vaikka viikon ja katsella ikkunasta järvimaisemaa.

Saimaan saaressa.
Sinne kun menen, niin muu maailma jää taa, enkä kaipaa ketään, enkä mitään.
Pois lähtö on aina haikeaa ja meno sinne kuin jotain uutta löytämään, vaikka jokainen kasvi ja kivenkolo on vuosien aikana tullut tutuksi.
Luulen, että tämä minun 'mansikkapaikkani' on monilla suomalaisilla sama....siis luonto, joka rauhoittaa kiireisen ihmisen ja antaa uutta voimaa.

ilta-aurinkoa istuskellen. Kaikana kaupungin melskeestä. Katsellen ihanan kauniita maisemia ja kuulostellen hiljaisuutta. Vain satunnainen lokkiparven elämöinti kuuluu muuten hiljaisella järvenselällä. Muuten vain laineiden liplatusta...
Ja muutama huurteinen olut jäähtymässä kaivossa. Sauna lämpiämässä. Siinä "autuuden" ainesosat...

Minun mansikkapaikkani on useimmiten mieleni.
Usein luonnonhelmassa kulkiessani vuodenajasta
riippumatta koen tuoksujen myötä takaumia nuo-
ruuteen, lapsuuteen, kuinka mukavat asiat saivat
äänensä, värinsä ja tuoksunsa.

Silloin aika ei ollut vihollinen vaan siitä otet-
tiin kaikki irti, niin levossa kuin toiminnassa.

Hetkittäin syntyy kaihosia muistoja, mutta tuok-
sut saavat minut kuitenkin hyvälle mielelle.
Siitä on taas hyvä mieli ja voimia jatkaa.

Ehkäpä soutuveneessä, laineiden liplatusta kuunnellen.
Tai kävely rauhallisella metsäpolulla.
Oikeastikin sellainen paikka on olemassa, sinne voi halutessaan vetäytyä jopa täysin yksinäisyyteen.

ykkönen on meri.
Jos vielä on sellainen säkä,että on kunnon myrsky joka oikein pauhaa niin se on se Best! juttu.
Minäkin lukisin mielelläni,että mikä on aloituksen tekijän mansikka juttu?

Ehdottomasti mökillä järven rannalla kun on ilta ja vesi aivan tyyntä siinäpä sielunmaisema jolla jaksaa hankalatkin tilanteet:D