Joskus olen miettinyt miten erilaisen elämän olisin voinut elää jos en olisi ollut niin risa nuorena. Ja nyt risa vanhanakin. Ehkä se olisi ollut mahdollinen. Ehjempi elämä. Tämä tuli mieleen koska poetry jameissa edessäni istuu nainen lyhyillä hiuksilla. Ne oli takaa samanlaiset. En ole tunteissani kovin hyvä. Mutta jos edelleen muistan niin tiedän että merkitsit. En tiedä mitä ajatella. Elämäni on yksinäistä. En usko että löydän ketään enää mutta yritän pysytellä hengissä jo lasten vuoksi. Sairastuin vakavasti. En tiedä haluanko että tiedät siitä. Toivon onnellisia hetkiä omaan elämääni. Kateus vihlaisi kun nuoripari silitteli toisiaan. Onnesta kuuluisi hippunen minullekin. Rakastaisiko joku juuri tällaisena?
Sulle Tuulikki
Anonyymi-ap
350
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Joskus ei jaksaisi enää. Yrittää tätä elämää. On ollut liian vaikeaa. Ja sitten tulee vielä enemmän vaikeuksia. Jumala kulki askelissani. Suojeli kun en itse kyennyt. Elämä. Mitä se on? Taistelua? Elämää? Miksi juuri minun elämäni on niin vaikeaa? Miksi siihen aina palaa yksinäisyys? Ja nyt leima päälle. Voisinpa sanoa rakastan ja tarkoittaa sitä.
En halua kuolla. Haluan elämän merkitsevän mutta siitä puuttuu jotain. Jumala anna anteeksi heikko elämänhaluni. Taisteluväsymystä. Tsemppaa taas myöhemmin. Samalla pallolla vielä.
Tiedän että muillakin vaikeaa. Sairauksia joita kukaan ei halunnut tai kaivannut. Kun elämä on taistelua niin helposti unohtaa ne hyvät asiat. Minä olen minä. En pelkkä sairaus. Onni on arvokasta. Miksi se karttaa minua? Vai karkotinko sen luotani? Kuinka paljon enemmän on vakaa ja luotettava rakkaus, tuki ja kumppanuus kuin pään sekaisin saava hetken humalluttava rakkauden pyörre. Jos vain jaksaisi uskoa enemmän elämään ja sen kantavuuteen. Etten heti luovuttaisi. Koska niin. Jos muillakin..