Hermoromahdus tänään

Anonyymi-ap kirjoitti:

Jännää miten mieli toimii... Minä olen nyt viimeiset viikot tehnyt vastuunalaista työtä tyyliin yksi vapaa viikossa, työpäivien pituus matkat mukaanlukien 11 tuntia, joskus 18 tuntia. Tulin eilisyönä klo 2 tältä työmatkalta kotiin ja sitä ennen olin edellispäivänä ollut töissä 12 tuntia ja matkapäivänä 10 tuntia, jonka jälkeen siivosin asunnon ennenkuin lähdin kotiin.

Olin ihan tajuttoman stressaantunut ja sekä henkisesti että fyysisestikin väsynyt. kun eilen ilalla lähdin kentälle. Kone oli tunnin myöhässä ja kun vihdoin oltiin menossa kiitoradalle, niin lentoemäntä juoksee koneen takaosaan, jossa eräs mies on saanut sairaskohtauksen. Miehen kannalta tilanne päättyi hyvin, hän käbeli ensihoitohenkilöstön mukana ulos. Sitten odoteltiin taas nousulupaa ja olin lopulta kotona klo 1 yöllä! Sitä ennen olin askelmittarin mukaan sohjossa raahannut ylipainavia kassejani yli 10000 askeleen verran. Ja tunsin itseni todellakin ihan loppuunrääkätyltä!

Suomeen kotiuduttuani varasin aamupäiväksi ajan renkaiden vaihtoon, jossa sain hermoromahduksen. :O
Takana oli auto, joka tyyttäili ja luulin tarkoittavan, että väistä kun minä menen ohitse. Lopulta selvisi, että hän haluaa sisälle renkaanvaihtotilaan jolloin ilmoitin, että minä olen varannut tämän kyseisen ajan.
Avasin ikkunan ja aloin kommunikoimaan kyseisen henkilön kanssa. Itsekin pelästyin tyyliä, jolla keskustelin; Puheeni oli huutoa ja korostin sitä kirosanoilla, myös V-alkuisella..jota en yleensä i k I n ä käytä. olin niin raivoissani, että alennuin rasismiin kyseenalaistaen hänen kansalaisuutensa ja käytöstapansakin..

Kotona suorastaan järkytyin omaa käytöstäni.. Menin sinne hakemaan autoa ja pyysin vuolaasti anteeksiantoa selitellen öistä kotiintuloani ja väsymystäni...

Sanoin myös kyseiselle renskaanvaihtajalle, että itsekin teen töitä muuallakin kuin Suomessa, koska vedin esiin
sen, ettei hän ole suomalainen..


Myöhemmin lähdin kauppaan ja jonossa eräs venäläiseltä kuulostava nainen tuli aika lähelle, josta sitten huomautin ja muistutin turvavälistä.

Uskon, että vajaan kuukauden paine alkaa purkautumaan, mutta pelottavaa, millä voimalla! En edes ikinä käytä puhuessani sitä ruminta kirosanaamme, jota tänään käytin ilman ongelmia.

Autoa hakiessa tosiaankin pyysin käytöstäni anteeksi ja kerroin matkustaneeni kotiin myöhään yöllä. Kerroin myös, että työkavereissani on ihmisiä ympäri maailman, myös hänen maastaan.

Pointtini tässä oikeistaan on se, että mitä minussa tapahtuo?!!
Käytökseni oli todella agressiivista eikä ollenkaan tyypillistä minulle. Tilanteessa tuntui, että olisin vain voinut jatkaa sitä raivoamistani.. :-(

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä