Teen tutkimusta äitien (ja muidenkin sukulaisten) reaktioista, kun lapsella on todettu lonkkaluksaatio. Millaiseksi olette kokeneet hoidon, oletteko saaneet riittävästi tukea/neuvoja/ohjausta jne? Miten usein olette päässeet polille tarkistuttamaan hoidon etenemistä? Kauanko olette lastaa käyttäneet, eli oletteko ottaneet välillä pois/lopettaneet kokonaan hoidon ennen lupaa? Myös hoitoa helpottavat "kikat" ovat enemmän kuin tervetulleita.
Tutkimus tullaan luovuttamaan Satakunnan keskussairaalan synnytysosaston käyttöön edelleenjaettavaksi kaikille Suomen synnytyssairaaloille.
Vastausosoite [email protected]
Tutkimus tullaan luovuttamaan Satakunnan keskussairaalan synnytysosaston käyttöön edelleenjaettavaksi kaikille Suomen synnytyssairaaloille.
Vastausosoite [email protected]
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hei!
En nyt vastaa kysymykseesi, mutta hienoa, että tutkimustulokset jaetaan juuri Suomen heikkotasoisimma sairaalan kautta... Jospa oppisivat siellä edes jotain.
Itse siellä alle 40v. sitten syntyneenä ja vaikean luksaation omanneena eivät uskoneet millään äitini sanoja, että jalassa jotain vikaa. Monien tappelujen kautta antoivat lähetteen Tyksiin. Nykyisin siis minulla jo proteesi lonkassani, joten kaikki suhteellisen hyvin. ( Mitä nyt kovissa kivuissa kärsitty parikymmentä vuotta elämästä..)
Nyt kun oman lapseni kanssa paljon "asuttu" Tyksissä, niin eipä muualta kuulu niin paljon vääriä diagnooseja, kuin Porista... Että onnea!
Voinko lainata viestisi tutkimuksen liitteenä jaettavaan muistioon?