Rankat viimeiset

Anonyymi-ap kirjoitti:

yli kolme vuotta ovat vieneet elämänhalun ja terveyden. Jos olisi saanut olla edes nuo vuodet siellä itselle tärkeässä paikassa, olisi kaikki nyt toisin. Fyysinen ja psyykkinen terveys on kärsinyt. Toisen silmän näkö huonontunut, ei ole voinut käydä erikoislääkäreillä, patteja kasvanut, monivuotinen stressi aiheuttanut kärsimystä. Kun olisi vain halunnut saada tehdä työtä rauhassa. En tiedä pystynkö koskaan hyväksymään noihin vuosiin ns. kuuluneen ihmisen elämääni. En tiedä kuinka kauan enää elän. Jos on jo tullut pysyviä vakavia vaurioita. Ensin täytyy oman elämän asiat saada kuntoon ja mikä tärkeintä työrauha, muuten stressi ei lopu ja siksi on pakko olla yksin, koska ei ole jaksamista tutustua keneenkään. Tuntuu, että on tarkoituksellisesti aiheutettu haittaa, kun sitä hätähuutoa työrauhasta ei ole kuultu koskaan. On ollut todella vastenmielistä kokea sitä esitystä päivästä toiseen ja aina pilattu hyvä olo, koska aina oli mielessä ettei kai se enää jatku ja kun sen huomasi jatkuvan, elämältä putosi yhä uudestaan pohja pois.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä