Joskus saatan vaikuttaa

Minä olen normaalina hyväntuulinen ihana ihminen. En aina osaa sanoa oikeita sanoja joka kohdassa, useimmiten kyllä, mutta osaan olla hiljaa. En tunne raivoa mutta vihaa joskus kyllä. Ihan syystä mitä tekivät, täysin syyttömälle. Eniten raivostuttaa nämä jotka elävät ihan utopiassa. Sen jokainen tietää itse mikä on utopiaa. Mutta en vapaaehtoisesti paljoa semmoiseen anna. "hakkaavat" aina kun alat pääsemään hyvään kuntoon. Kun omat voimat alkaa riittämään elämän lisärakentamiseen niin yrittävät viedä taas. Eivät ymmärrä että vaikka olisivat kokeneet saman niin eivät ole elämääni hyvää antaneet, tai voimat eivät ole täällä. Ihan vaan itseäni. Joskus hyvää jaan mutta päätän itse kelle. Kun ei ole riippuvainen muista tai saa mitään muilta ei ole pakko totella. Saa kysyä, pyynnöstä voi auttaa, mutta tietyn porukan on edes turha kysyä. Mielelläni laajennan sosiaalista verkostoa pikkuhiljaa kun sen aika on, ja annan apua hyville jotka ei vaan huuda hyvää kun on siihen tottunut. Niitä jotka yrittää itse, ei varasta, pyrki hyvään oikein, joskus vaipuu epätoivoon kun tuntuu että elämä painaa, jos vaan voin autan mielelläni. Näitä joiden puolesta hakataan, jotka varastavat ja kieroilevat, pitävät itsestään selvyytenä että muut pakotetaan auttamaan, en ainakaan mielellään auta. Ja niitä joilta joskus on itse apua saanut, muistan lämmöllä.

Uskon, että olet hyvä tyyppi ja niin minäkin haluan olla. Ymmärrän kuitenkin, että minulla on ongelmia ja tarvittaessa hoidan lääkitystä itselleni. Minä halua elää omaa elämääni ja ilmeisesti myös sinä. Jotenkin vaan toivon, että tämän jutun puinti vaan loppuisi. Onhan tässä nyt jo tovi mennyt.
Minä aion mennä elämässä eteenpäin. Olen kiitollinen sinulle avusta, kun olet ihan oikeasti minua auttanut. Olet suorapuheinen mutta hyväsydäminen. Toivon sinulle hyviä asioita mutta myös itselleni.

Mennään vaan eteenpäin.

Minä ainakin menen.