Tajusin tällä viikolla kun me nähtiin, että minä olen tulkinnut häntä ihan väärin. Hän oli välinpitämätön, ehkä jopa hieman tyly. Poissa oli se lämpö ja väreily. En tiedä, mihin se hävisi vai kuvittelinko sen? Luultavasti kuvittelin. Tyhmä, tyhmä sydän. No, onneksi en tehnyt itsestäni isompaa idioottia.
Väärintulkintaa
Anonyymi-ap
161454
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Mäkin tajusin tossa kuukausi sitten että olinkin turha. Tänään TAAS tajusin että olenkin leikkikalu. Näköjään oonkin pikksen liian sitkee.
Minä taasen ihastuin häneen niin että mun pasmat sekosi täysin siinä hetkessä kun näin ja nähtiin sen naisen kanssa. Wow, mikä nainen.
Toivottavasti kyse ei ollut jäätymisestä kun olisi pitänyt kyetä enempään.
Itsellä ei ainakaan oo aina hyvä päivä ja sen kyllä näkee kun on naama norsun värkillä. Kuten ei nyt ole esim. hyvä päivä kun ei kipujen takia saa unenpäästä kiinni :(
Ehkä toisella oli huono päivä tai huono olo? Odota vielä vähän aikaa, jos sitä lämpöä vaikka näkyisikin myöhemmin.
No katsotaan, mut kyl se tuntui niin jäiseltä meiningiltä, että tuskin.
Jos on jäinen, olet loukannut jotenkin.
En ole loukannut. Luulen, että hän haluaa tehdä selväksi, ettei ole kiinnostunut. Tai että ei halua edes jutella.
Luulo on luulo ja tietäminen paljastaa todellisuuden.
Mulla ainakin joskus menee mieli ja tunteet jotenkin lukkoon ihan odottamatta vaikka olen kiinnostavan miehen seurassa (olen kyllä tosi läheisyydenpelkoinen, että siitä se johtuu). Voisin kuvitella, että noissa tilanteissa mies saattaisi tulkita sen kiinnostuksen puutteeksi ja luovuttaa. Siksi totesin, että kenties ei sun kannata vielä luovuttaa. Saattoi nimittäin vain olla myös hetkellinen häiriö sen toisen henkilön järjestelmässä, niin sanotusti. Ja jos niin on, henkilö olisi varmasti lopulta iloinen, jos et luovuttanut liian aikaisin. :)
Millaista naamaa aloittaja itse näytti? Taisit olla hapan ja umpimielinen?
En ollut. Olin ystävällinen.
Sen löytää aina kun itsekkyydestään pitää kiinni.
Olin tyly - anteeksi. Säikähdin - tunteitani.
Eräs kirjoittaa ylempänä siitä, millaista on kun on huono päivä.
Mulla kun ei ole ollut viime aikoina muita kuin huonoja, vielä huonompia, ja helvetin huonoja päiviä. Silloin kun oon liikenteessä ihmisten ilmoilla, varsinkin niinä pahimpina päivinä, menee kaikki sillä hetkellä olevat voimavarat yksinkertaisesti päästä kulkemaan paikasta A paikkaan B. Liikuttamaan jalkaa toisen eteen. Jäämättä auton alle. Kaatumatta kompastuessa. Musaa pauhaavat kuulokkeet korvilla, ja tuima ilme kasvoilla.
En ole kenellekään vihainen, ainakaan tarkoituksella. Yritän vain selviytyä 24/7 päällä olevan hermokivun kanssa. Saada muutakin ajateltavaa kuin oma olo neljän seinän sisällä. Päästä ihmisten ilmoille, ja muuallekin kuin pelkkään kodin lähellä olevaan ruokakauppaan. Elää elämäänsä, pelkän elossa olemisen sijaan.
Ehkä näytän vihaiselta, ehkä minusta saa kuvitelman että olen välinpitämätön, jopa tyly. Yritän vain tehdä sitä, mitä lukemattomat ihmiset tekevät ajattelematta; liikkua ihmisten ilmoilla sinne minne haluaa sillä hetkellä mennä. Kaikille se ei ole niin helppoa. Huomena kuljen taas samoin, mutta se on kaikesta huolimatta, pään tuuletusta.
En tiedä kuka olet ap, enkä tiedä kenelle kirjoituksesi osoitat. Eikä sillä ole mitään merkitystä, sillä kerroin vain pätkän omaa tarinaani, purkaen mielessä pyöriviä asioita, kuten suurin osa meistä täällä tekee. Ei kuitenkaan luovuteta haaveista, ja toiveista, vaikka ne eivät toteutuisikaan. Haaveet ovat kuitenkin osa sitä mitä olemme. Olemme inhimillisiä, ja tuntevia yksilöitä.
L.
Pääasia, et meidän välit on ok ja siltä se nyt näyttää. Mä jätän tän vaan tähän.
Aloittaja.