Sairastuin ensi kerran, kun lapset oli pieniä. Nyt keski-iässä sain skitsofrenia diagnoosin. En olisi ikinä lisääntynyt, jos olisin tiennyt.
Itken lasteni puolesta
Anonyymi-ap
6414
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
On surullista, jos ajattelee niin, ettei olisi jotain tehnyt, jos olisi tiennyt...
Vaan kun et ole voinut tietää, mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
Kannattaisi ennemminkin olla ylpeä siitä, että on saanut lapsia aikaiseksi, jossain on kuitenkin onnistunut.
Ja varmasti elämässäsi on ollut paljon muutakin hyvää, kaikilla on.
Turhaa ajatella erilaisista asioista, jos olisin tiennyt, elämä menee niinkuin menee, sitä ei voi etukäteen käsikirjoittaa.
Ja jos lapsesi ovat jo saavuttaneet täysi-ikäisyyden ( sitä et kertonut ), niin ei pitäisi olla mitään suurempaa hätää, ei sinulla eikä lapsilla.
Lapset, olivat sitten minkä ikäisiä tahansa, ymmärtävät paljon asioista, enemmän kuin me aikuiset osataan ajatellakaan, että he tajuavat.
Itsesyytökset tavallaan kuuluvat asiaan, jos jokin menee pieleen ( omasta mielestä ), mutta niillä on taipumus helpottaa ajan myötä, eikä ne enää niin paljoa sitten häiritse mielessä.
Eikä se diagnoosikaan ole maailman kamalin asia, elämä jatkuu joka tapauksessa, kai suurin piirtein samalla tavalla kuin tähänkin asti.
Ei ole tietoa ja taitoa kovin paljoa sanoa, mutta tsemppiä joka tapauksessa sulle, ja hyvää joulun odotusta.
Alkava vuosi voi tuoda tullessaan vaikka mitä hyvääkin.
Kiitos paljon. Viisaita sanoja kirjoitit. Eipä sitä voi tietää mitä elämä tuo eteen. Turha niitä on murehtia. Luin viestisi moneen kertaan ja luen varmasti vielä myöhemminkin.
Kiva, jos siitä oli edes jotain lohtua.
Murehtiakin voi, ja saakin murehtia, erilaisia asioita, mutta kannattaa huolehtia, ettei murehdi liikaa, silloin se voi muodostua henkisesti raskaaksi.
Ja tosiaan, huomisesta ei voi tietää, mennyttä ei saa pyyhittyä pois, kannattaa keskittyä eniten tähän hetkeen.
Yrittää elää enemmän luottavaisin mielin, vaikkei se aina helppoa olekaan.
Sun lapset voi olla ihan onnellisia. Lisäksi skitsofrenia ei ole mikään kirous. Siitä selviää. Vähän niin kuin minä. Lääkityksellä ja ilman ääniä.
Skitsofrenia on elinikäinen sairaus, jota täytyy hoitaa jokapäivä. Oireet boi väistyä, mutta silti on hoidettava itseään. Minulla puhkesi skitsofrenia 2015, yksi psykoosi ja ääniä kuulen stressi tilanteissa välillä. Minullakin on lapsia 13 ja 18 vuotiaat, toisella on diabetes ja on vielä aika vahdittava. Ihan hyvin tässä pärjäillään, vaikka välillä kuulenkin ääniä ja välillä on rauhallinene ja toisinaan vähän liikaa vauhtia.
Tsemppiä sulle!
Finfamilta saattaisi löytyä toimintaa lapsille ja perheille. Ei liene haittaa jos tutustuu.
https://finfami.fi/