Viel elää Ilka työt, kenties
Kauanki, kansan suussa.
Hän eli niinkuin Suomen mies
ja kuoli - hirsipuussa.
Ol' Ilkka talonpoika vaan,
siis suur ei suvultansa;
Mut jaloin poika Suomenmaan
hän oli aikanansa.
Hänt ajoi ajan hurjan myrskyihin
vei oikku onnetarten;
Hän sopi niihin kuitenkin
Kuin tehty niitä varten.
Se aik' ol ajoist' ankarin
Ja itkun aika varmaan,
kun käsissä Klaus Flemingin
Ol' ohjat maamme armaan.
Kyll' itki moni huokaillen,
ett' oikeus on pilkka,
Mutt' itkiessä toisien,
niin itkenyt ei Ilkka..
Vaan koska kansa valittaa.
Hän neuvon sille antaa.
"Niin kauan huolta nähdä saa
kun jaksaa sitä kantaa"
"Ken vaivojansa vaikertaa
on vaivojensa vanki.
Ei oikeutta maassa saa
ken itse sit ei hanki"
"Siis vapauteen taistellen
Ken miehen mieltä kantaa;
Tie suorin kulkee onnehen
Lähellä kuolon rantaa"
Ja vasamata nopsempan,
jonk' ilmaan viskas jousi,
nää sanat lensi halki maan
ja Suomen kansa nousi.
Nyt liekki sodan verisen
Levisi pitkin maata;
Ei Suomi sotaa Ilkkaisen
Unohtaa koskaan saata.
Jo kohtas kuolo sortajat
kädellä ankaralla.
Siks kunnes juonet kavalat
Löi ilkan Nokialla
Tuo teot suurta kunniaa
Tok' viedä voivat muuhun
ja Ilkan tietä suorimpaa
Ne veivät hirsipuuhun
Mut' varmaan Ilkan neuvo tää
Viel elää kansan suussa;
Kauniimpi orjan elämää
on kuolo hirsipuussa.
Lähde: Kramsu, Kaarlo 1887
Kauanki, kansan suussa.
Hän eli niinkuin Suomen mies
ja kuoli - hirsipuussa.
Ol' Ilkka talonpoika vaan,
siis suur ei suvultansa;
Mut jaloin poika Suomenmaan
hän oli aikanansa.
Hänt ajoi ajan hurjan myrskyihin
vei oikku onnetarten;
Hän sopi niihin kuitenkin
Kuin tehty niitä varten.
Se aik' ol ajoist' ankarin
Ja itkun aika varmaan,
kun käsissä Klaus Flemingin
Ol' ohjat maamme armaan.
Kyll' itki moni huokaillen,
ett' oikeus on pilkka,
Mutt' itkiessä toisien,
niin itkenyt ei Ilkka..
Vaan koska kansa valittaa.
Hän neuvon sille antaa.
"Niin kauan huolta nähdä saa
kun jaksaa sitä kantaa"
"Ken vaivojansa vaikertaa
on vaivojensa vanki.
Ei oikeutta maassa saa
ken itse sit ei hanki"
"Siis vapauteen taistellen
Ken miehen mieltä kantaa;
Tie suorin kulkee onnehen
Lähellä kuolon rantaa"
Ja vasamata nopsempan,
jonk' ilmaan viskas jousi,
nää sanat lensi halki maan
ja Suomen kansa nousi.
Nyt liekki sodan verisen
Levisi pitkin maata;
Ei Suomi sotaa Ilkkaisen
Unohtaa koskaan saata.
Jo kohtas kuolo sortajat
kädellä ankaralla.
Siks kunnes juonet kavalat
Löi ilkan Nokialla
Tuo teot suurta kunniaa
Tok' viedä voivat muuhun
ja Ilkan tietä suorimpaa
Ne veivät hirsipuuhun
Mut' varmaan Ilkan neuvo tää
Viel elää kansan suussa;
Kauniimpi orjan elämää
on kuolo hirsipuussa.
Lähde: Kramsu, Kaarlo 1887
Vastaukset 1
Vanhimmat
Saakohan tämäkään olla täällä.