Mutta en ajattele aikaa sillä tavalla, joka ikisenä kalenterin päivänä ja sekuntina. Välissä on ollut paljon muutakin mietittävää. Pitkiäkin kausia, jolloin ikävä unohtui kokonaan.
Onhan viisi vuotta pitkä aika
Anonyymi-ap
24947
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Voi sinua onnellista, itse en ole unohtanut päiväksikään.
Esim. nyt tuleva itsenäisyyspäivä, tuo mieleen sen viiden vuoden takaisen itsenäisyyspäivän, jolloin nostimme lipun salkoon, kun oli hänen vuoronsa.
Silloin uskoin, että olen saanut elämääni sen rakkauden, jota en uskonut olevan olemassakaan.
Voi sinua, viisi vuotta on liian pitkä aika ikävöidä.
Oliko teillä pitkä suhde?
Kunpa itsekin vielä tuntisi noin. Joskus minäkin kuvittelin, että olin löytänyt jotain mitä olin aina etsinyt. En usko, että tässä elämässä enää tunnen sellaista, kuin silloin tunsin.
Elämä on niin ihmeellistä, se vain lipuu ohitse eikä siitä oikeasti saa ikinä kiinni. Siitäkin on jo aikaa.
Joskus tunteet tarvitsevat pitkiäkin aikoja ennen kuin kantajansa ne hyväksyy.
Tunteissa on se ikävä puoli, ettei niitä voi itse päättää.
Siis juu, näinhän se on. Miksi sen pitääkin olla niin.
No, ei auta kuin toivoa, että se kaivattu on kärsivällinen ja ymmärtää sitten, kun toinen kertookin mielen muuttuneen lämpimämmäksi.
Väärin.
Kyllä voi.
Ei voi. Siksi juurikin niitä kutsutaan tunteiksi.
Totta,
Precis.
Tunteita ei voi päättää, vain sen voi päättää, miten tunteiden kanssa toimii ja mitä tekee.
Itse olen lähes viisi vuotta yrittänyt lopettaa erään naisen ikävöinnin, mutta se ei vaan lopu.
Aina tulee joku asia, joka hänet tuo mieleen uudestaan.
Kuten nyt vaikkapa itsenäisyyspäivä, jota yhdessä juhlistimme.
Hänen jälkeen on ollut muutama suhde, mutta aina jotain puuttuu.
Hänen kanssaan me yhdessä huomasimme löytäneemme jotain, jota olimme koko ikämme etsineet, tuntui kuin olisimme tunteneet aina.
Mutta se suhde loppui jotenkin oudosti, etten sitä vieläkään ymmärrä.
Kirjoitetaan: percis!
Mitä tarkoittaa, loppui oudosti?
Ehkä hän ei tuntenut samoin. Ihastumisen puuskassa ihminen unohtaa, että ei voi tietää mitä toinen oikeasti tuntee ja ajattelee. Taisit olla yksin niiden tunteiden kanssa.
Oikeastaan se oli hän (nainen), joka tuon ensimmäisenä sanoi. Ja vieläpä juuri noilla sanoilla. Hänkin oli ollut pitkään avioliitossa, eikä oikein koskaan tuntenut oloaan hyväksi.
Mutta kun kohtasimme, niin tuntui kuin olisimme olleeet palapelejä, joista puuttui puolet ja nyt löysimme toisistamme ne puuttuvat palaset.
Hän jollain tasolla uskoi myös edesmenneen isoäitinsä antaneen merkin, että nyt löytyi jotain, mitä hän oli etsinyt koko siihen asti eletyn elämänsä.
Näin hän kertoi tuntevansa ja myös itse tunsin jotain sellaista, jota en ollut koskaan tuntenut.
Uskoin hänen sanansa, koska myös teoillaan hän sen osoitti.
Suunnittelin ja valmistelin loppuelämääni hänen kanssaan, kun se kaikki hajosi.
Ehkä me molemmat kannoimme sillä hetkellä liian suurta menneisyyden taakkaa, emmekä pystyneet antamaan toisillemme kokonaista ihmistä.
Joku siinä jäi kesken.......
Mikähän siinä on, että niin monet ihmiset ovat avioliitoissa, joissa ei ole hyvä olla. Joskus nekin on kuitenkin solmittu. Mistä sen tietää tuleeko siitä seuraavasta tai sitä seuraavasta kuitenkaan parempi. Ei sitä ikinä voi tietää.
Tunnen myötätuntoa, kun kerrot miten kaipaat tätä naista ja miten hänessä löysit sen, mitä olit koko elämäsi etsinyt. Tai molemmat toisistanne löysitte.
Tulee mieleen omat tunteeni, joita tunsin. Ne olivat hyvin vahvoja tunteita, sellaisia joita minäkään en ollut aiemmin tuntenut. Se alkoi vähän jo aiemmin, kuin teidän suhteenne. Ihan samalla tavalla olin kuvitellut löytäneeni jotain ainutlaatuista. Myöhemmin sitten ymmärsin, että se oli vain omaa kuvitelmaani ja minä olin se, joka tunsi. En osannut siinä ajatella sitä ollenkaan. Ehkä sitä vain sokaistui niistä omista tunteista. Eipä hän kyllä ikinä mitään sanonut minua kohtaan tuntevansakaan, että olisihan sitä pitänyt ymmärtää jo siitä. Siinä mielessähän se poikkeaa tuosta teidän suhteestanne. Sitä vain, kun tunteet joskus ottavat vallan, ei ehkä näe miten ne asiat oikeasti ovat.
Tuossa lopussa, kun sanot, että jotain jäi kesken, tuli mieleen erään papin lause: elämässä jää aina jokin kesken.
Säälittävää puhetta
Tuntuuko siltä, ettet hallitse tätä hutunkeittoa enää missään muodossa?
Onhan se, mutta sauso valmistaa tosi kestäviä hanskoja. Piti heittää toinen pois kun yksi hukkui.
Asumme yhdessä.
Rakkaus on kuin henkinen itsemurha jos tulee torjutuksi. M26
Nähdään sit viiden vuoden päästä!
Tunteissa on se jännä juttu, että olkoon ne kuinka suuria tahansa, pieni osa niistä kuolee pikkuhiljaa pois. Kuolee ja unohtuu. Silloin on aika yksinäistä, kun sen ymmärtää.