Olen vain niin assburger, etten uskalla ja osaa etsiä tosissaan. Jotenkin hirveän pelottavan jännittävää, että pitäisi tutustua vieraaseen mieheen. 😱 Mitä sille osaisi edes puhua? En osaa puhua mitään. Eihän siitä mitään tulisi. 😣
Kyllä minä seuraa välillä kaipaisin
Anonyymi-ap
1287
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Mua ei estä kuin ylpeys ja kunnia. 8 metrin sääntö. Uskollisuus sille tunteelle, joka on. Tuossapa noita onkin. Ensi vuonna sitten.
Mua taas ei kiinnosta. Elämä on hyvää just näin.
Samaa ongelmaa itselläkin ja siksi oon vielä yksin. Toki suuren osan ajasta se on mukavaa, mutta joskus taas olo on todella yksinäinen. En tälläkään hetkellä edes koe olevani kenenkään naisen arvoinen, minkä vuoksi suljen itseni pois vapailta markkinoilta. Tyhmästä päästä kärsii kaikki.
"Jos olisin ollut kevytmielinen tai jos minussa olisi ollut halua pahaan, olisi vapauteni saattanut käydä minulle kohtalokkaaksi. Joka päivä jouduin liikkumaan sataman alueella ja sain kokea houkutuksia. Merimiehet minut nähdessään yksinäisyyteni kutsuivat ystävällisesti minua mukaansa ilotaloihin ja olisivat tarjonneet minulle viiniä.
He kertoivat irstaita juttuja sataman naisista, joita oli kaikista idän ja lännen kansoista, kaikkia kieliä ja kaikkia ihonvärejä, ja jotka kilpailivat keskenään esittääkseen merkillisiä lemmentaitojaan.
Kun hylkäsin heidän kutsunsa he alkoivat pitää minua merkillisenä ja vieroksua minua. Itsellänikin oli tunne kuin olisin keskellä elämänilmiöiden kuohuvaa moninaisuutta liikkunut muukalaisena saamatta kosketusta muihin eläviin olentoihin ja osaamatta puhua heidän kieltään, vaikka sanat osasinkin.
Eikä minulla ollut mitään ylpeilemisen syytä, vaikka en langennut houkutuksiin, sillä minulta puuttui halu noudattaa niitä. Minulla oli vain tunne kuin ajatusteni kirkas vesi olisi puhtaana ja viileänä ympäröinyt minua. Se tuotti minulle syvää iloa, mutta samalla tunsin miten se vieroitti minut muista ihmisistä kuin olisin katsellut kaikkea kuin kala veden lävitse altaastaan".
"Ennen olisi kaikki tällainen kieroilu ja etujen tavoittelu muiden kustannuksella tuntunut minusta vastenmieliseltä ja joutavaltakin, koska tiedon karttuminen ja henkinen kasvu oli minusta verrattomasti tärkeämpi asia kuin ulkonainen menestys.
Mutta tahtomattani olin joutunut menestyksen kelkkaan ja minulle tuotti tyydytystä osatessani myös ulkonaisissa asioissa nähdä pinnan alle. Tietoa oli sekin tieto että mitä kauneimpien asioiden ja aatteiden alla piili häikälemätön itsekkyys ja ahneus. Kaikessa juonittelussa ja keskinäisessä kilpailussa oikeat suhteet auttoivat parhaiten miestä eteenpäin ja miehen arvo laskettiin niiden suhteiden mukaan mitä hän oli saanut solmituksi.
Kreikkalaisten tulon muututtua laskettiin minusta että olin saanut solmituksi suhteita heihin ja saatoin siksi olla hyödyllinen. Sen rinnalla oli samantekevää olinko puhdas tai elostelija, syntinen tai nuhteeton, kunhan tunnustauduin paavin uskolliseksi kannattajaksi, ulkonaisesti noudatin kirkon sääntöjä ja tunnistin pelin säännöt.
Sydämeni ajatuksia ei kukaan Ferrarassa kysynyt, jos muuten olin älykäs ja ovela ja siten käyttökelpoinen. Tämän havaitseminen ärsytti tiedonhaluani ja minut valtasi tarve näyttää että saatoin selvitä heidän kylmäverisessä ja häikälemättömässä pelissään yhtä hyvin kun muukin silti sitomatta itseäni ja säilyttäen henkisen vapauteni".
"Tohtori Cusanus ei tätä ymmärtänyt. Oman hyvän sydämensä, parhaan tahtonsa ja vilpittömän hurskautensa mukaisesti hän tahtoi uskoa parasta kaikista muistakin, selittää kaikki parhain päin, rakentaa sovintoa kaikkien kesken ja olla rauhantekijä omaa menestystään kysymättä.
Hänellä ei ollut mitään omaa kunnianhimoa eikä hän ollut ahne, vaikka olikin tarkka rahoistaan. kaikessa hän tahtoi itsensä sivuuttaen vain Jumalan kunniaa. "kirkon verkossa on mätiäkin kaloja" hän sanoi yhä uudelleen "mutta kirkon pyhyyttä se ei vähennä"
Pelkäätkö työ- tai opiskeluelämässä kohdata vieraita ihmisiä? Pelkäät tai et, millaisia odotuksia noissa tilanteissa olet asettanut sille uudelle kohtaamiselle?
Puhumisen osalta on hyvä muistaa se, ettet ole puhumassa patsaalle joka ei puhu, vaan toiselle ihmiselle. Hän luultavasti kuuntelee, vastaillee, kyselee ja kertoo itsenäisesti, muodostaa keskustelua kanssasi yhdessä, toivottavasti suunnilleen puoliksi. Ei kannata ennakoida tilannetta siten, ettet tietäisi mitä sanoa ja alitajuisesti mielikuvitella, että se toinen ajattelee samoin ja tuijottelette toisianne hiljaisuudessa.
En osaa asettaa odotuksia uudelle kohtaamiselle. En osaa ajatella etukäteen minkälainen se tilanne olisi. Olen tehnyt keikkatöitä, enkä ole miettinyt etukäteen minkälaisia ihmisiä siellä on töitä tekemässä. Kohtaan ihmisen aina siinä hetkessä missä kohtaaminen tapahtuu. En osaa asettua toisen ihmisen asemaan siinäkään mitä hän minusta ajattelee. Johtuu ehkä tietynlaisesta erityispiirteisyydestä ja siihen liittyvästä lapsenomaisuudesta.
Romanttisten tapaamisten osalta ainakin asetat, sen kertoo jo yksin se, että mietit kirjoituksessasi etukäteen mitä sanoisit toiselle, ettet osaa sanoa mitään, ettei tilanteesta mitään tulisi. Se on ennakointia, odotusarvojen luontia.
Miten käsittelet töissäsi uusia kohtaamisia, oletko silloin sanaton tai ainakin vähäpuheinen?
En haaveile romanttisesta suhteesta. Olen puhelias keikkatöitä tehdessäni. Työ on sellainen, jossa on helppo puhua töihin liittyvistä asioista ja kertoa omista mielipiteistä.
Mutta jos työssäsi kohtaat sujuvasti uusia ihmisiä, luullakseni kaikkia sukupuoliakin, niin miksi koet kohtaamisen työasioiden ulkopuoliseen henkilöön erilailla? Eihän siinä ole mitään eroa, kohtaat uuden ihmisen, mutta ilman että teillä on ennalta sovittua agendaa (työtehtävät). Ei siinä ole mitään olennaista eroa, ellet tiedostamattasi aseta tapaamiselle tavoitetta ennakkoon. Ja ellet aseta tavoitetta, et oikeastaan voi jännittää tapaamista. Jolloin loogisesti on väistämätöntä, että olet asettanut jonkin tavoitteen.
Näin mielestäni.
Tämänkin performanssin olet mies esittänyt jo moneen kertaan naista leikkien, mutta mikäs siinä jos joku löytää siitä diagnostisia selityksiä ja merkityksiä suhteessa johonkin aktuaaliseen yksilöön se on todella jaloa ja humaania kun voi leikkiä analyytikkoa