Hei, aattelin tässä kirjoitella kun rupesi taas tänään harmittamaan. Olen sairastanut tässä vasta puolisen vuotta ja diagnoosia en ole vielä saanut. Joudun käyttämään keppiä huonon tasapainoni vuoksi. Kun näkee tällaisia "hyvän päivän tuttuja" kaikki kysyy, voi mikä sun jalassa on. Selitä siinä sitten kaikille samaa. Kylläpä menee ihmiset hiljaiseksi kun sanoo että epäillään ms-tautia. Rollaattorikin on kyllä kotona mutta vielä en ole sitä kehdannut käyttää kun tuntuu että muutenkin jo tuijotellaan. Onko muilla kokemuksia apuvälineiden käytöstä, olisi ihan kiva tietää muitten ajatuksia.
Voi jestas sentään
Keppikävelyä
3865
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Moikka vaan!
Itse en ole juuri koskaan suostunut käyttämään apuvälineitä, joten paljon kokemusta ei ole, ja itsekin olen sairastanut vasta 1,5 vuotta.
Mutta noista katseista kyllä tiedän! Olisi varmasti olltu helpompaa, jos olisin vain suostunut tarttumaan siihen keppiin, mutta kun pää on puusta, niin minkäs teet...=)
Kun tasapaino heittää, niin ihmiset kyttää, että onpa kauheaa, kun nuori nainen on keskellä päivää ihan humalassa! Tai ainakin sitä ne katseet sanoo... Mutta kyllä siihen ajan kanssa tottuu, usko pois. En enää oikeastaan juuri edes kiinnitä huomiota siihen, että kyylääkö joku vai ei. Yritän ajatella niin, että itsellä niillä on kovin köyhä elämä, jos ei ole muuta tekemistä kuin tuijottaa mua. Ja jos joku tulee valittamaan, että kamalaa, kun oot humalassa, niin kyllä ne aika nopeasti hiljenee, kun läväyttää päin näköä tuon ms-taudin.
Eli ei muuta kun tsemppiä ja rutkasti kärsivällisyyttä =)
huomiota. Oudotkin ihmiset alkavat jutella. Vanhemmat ihmiset voivotelevat: kun olet niin nuorikin (40 v!) vielä...voi, voi...
Aina puhutaan jalasta: onko jalka mennyt poikki?
Kun on välillä pakko huilahtaa penkeillä mummojen kanssa on toisaalta ihan kivakin jutella. Vanhemmat ihmiset ovat säälitttelyn jälkeen poikkeuksetta kannustaneet ja toivottaneet parempaa jatkoa. Näistä keskusteluista jää hyvä mieli. Apua tarjotaan myös usein. Joskus nolottaa, kun ei oikein osaa sanoa kuinka toinen voisi auttaa. Ja mikä kepittelyssä on parasta: ...voi avoimesti käyttää inva vessoja!!!! Ne ovat lähes poikkeuksetta sistejä ja tilavia (varsinkin, jos samassa on lastenhoitohuone). Keppi auttaa kun kävely alkaa 'mennä vinoon' ja keppi auttaa, kun ei meinaa päästä penkiltä ylös. MS diagnosia ei vielä ole, mutta muita neurologisia juttuja kyllä on löytynyt. Tänään oli lääkärin kanssa ensimmäistä kertaa puhe rollaattorista...ajatus on vaikea hyväksyä...koitan vielä kepitellä. Kepistä voi siis olla myös iloa.
Tervehdys "keppikävelijä".
Keppi on varmasti oiva apuväline, jos tasapainon kanssa on ongelmia.
Vaimolla tasapaino vippaa aika ajoin myös melko paljon.
Oletko käyttänyt sauvoja? Meillä ne on hyväksi havaittu. Siinä on tavallaan tuplatuki.
Joka paikkaan ei sauvoilla tietysti ole kiva mennä, mutta lenkkeillessä suosittelen.
Ymmärrän jos "tuijottelijat" joskus harmittavat, mutta tiedät hyvin, miten heidät saa "hiljaisiksi".
Auringonpaistetta toivoo