Miten duopropin irroitus onnistuu vedessä? Onko kokemuksia?
Mikä potkuri on yleensä AQAD41A:ssa?
Mikä potkuri on yleensä AQAD41A:ssa?
Potkurin irroitus
Volvo
134599
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
On kokemusta kymmenistä potkurinvaihdoista !
Onnistuminen riippuu monista seikoista:
- oletko avomerellä vaiko laiturissa
- perän uimatason muoto ja koko
- veden lämpötila ja sameus
- vaihtajan kokemus - kätevyys
Itse asiaan:
Mikäli tiedät tarkalleen mitä osia potkuriasetelmaan kuuluu ja miten ne istuvat, voit yrittää. Ehtona on vielä että pääset uimatasolta tai perä rantaanpäin pohjassa seisten hyvin käsiksi potkureihin.
Itse vaihto käy kuten maissakin, sillä erotuksella että osia ei kannata päästää käsistään. Vaihdoin kerran potkurit veden ollessa 5C ja silloin siimaleikkuri putosi tunnottomista sormista, mutta sain sen onneksi haavilla ylös :)
Kun homman hallitsee ei se ole mikään ongelma. Potkuri lukittuu vaihde eteen/taakse asennossa. Muistaakseni ensin pakki päälle taempaa potkuria irrotettaessa ja vaihde eteen sisempää irrotettaessa. Kinnitetäessä vaihteet väinpastoin :) Ellei ollut näin niin sitten toisin päin, sen huomaa heti kun alkaa avaamaan mutteria potkurikartion sisältä.
Mikä potkuri yleensä AQAD 41:ssä? Tuohon ei voi vastata yleisesti, koska potkurin nousu eli numero riippuu veneen koosta ja painosta. Vieläpä on diesel- ja bensakoneissa on eri potkurityyppi. AQAD 41 ja 4 500 kg:n syvä V-pohja toimi A5:llä kevyellä kuormalla ja A4:llä lomalla raskaassa kuormassa. Lomapotkurien vaihtamisesta johtuen noita potkurinvaihtokokemuksia onkin kertynyt, ja onhan sitä valitettavasti kivilläkin tullut käytyä kuten myöskin on tullut peruutettua poijujen kettinkeihin aina silloin tällöin.
Kysy lisää mikäli jotain jäi epäselväkisi.
Mikäli vaihdat rusetit merivedessä, kannattaa "räikkä" öljytä hyvin jo ennen työhön alkamista, ja sitten huuhdella huolellisesti makeassa vedessä, jälleen öljytä ja kuivata. Näin menetellen omat työkaluni ovat säilyneet käyttökuntoisina vuosien käytössä :)
Potkurin tyyppiin vaikuttaa mainittujen seikkojen lisäksi oleellisesti myös vetolaitteen välitys, niitäkin löytyy erilaisia Duopropeista. Itselläni oli 3500 kg painoisessa Tristanissa edellisellä koneella (AQAD41 200hp) välityksellä 1,95:1 A5:t, jotka olivat ehkä pykälää verran liian jyrkät. Nykyisellä (KAD42 230hp 1,78:1) C4:t (teräspotkurit) ovat juuri passelit. Hyvä kooste vetolaitetyypeistä: http://www.eurofritid.no/Tegninger/Volvo/page3.htm
VP jälleenmyyjiltä löytyy PC-ohjelma, jolla saa _arvion_ potkureista. Lähtötietona tarvitaan muistaakseni koneen ja vetolaitteen tyyppi (välitys!), veneen pituus sekä paino. Jos kyseessä on laajemmin valmistettu vene, valmistajalta kannattaa kysellä kokemuksia myös potkureista.
Miten olet muuten hoitanut sen etummaisen potkurin lukitusrenkaan ja isokokoisen mutterin irroituksen uimatasolta käsin? Itse en ole operaatiota koskaan vedessä tehnyt ja näin kokemattona se tuntuisi olevan käytännössä aika mahdottaamalta. Uimatasolta ei ainakaan meikäläisen veneestä ole näköyhteyttä potkurin 'sisälle', takimmainen potkuri kyllä irtoaa käsikopelolla, koska uimatasolta potkureihin ylettyy hyvin. Rannassa vedessä seisten tai laiturilta voisi kuvitella homman jopa onnistuvankin molempien osalta.
Edellisessä moottorissani, AQAD 41, oli alkuperäisenä se systeemi jossa oli siimanleikkurit ja sellainen etummaisen potkurin lukitusmutteri jossa oli kolot ja lukitusaluslevy jossa oli "hampaat" jotka taitettiin mutterin koloon sopivaan kohtaan. Sen kanssa pelaaminen oli hankalaa kun piti toimia tuntoaistin varassa, ja oli vaikea löytää juuri se hammas joka lukitsi mutterin. Menihän sekin. Siimanleikkuri joka oli etummaisen potkurin alla (samalla paininaluslevy)putosi kerran kun se oli rasvan kanssa tartunut potkuriin ja irtosi potkuria akselilta poisvetäessä.
Kaikki osat ovat onneksi sellaisia joissa on reikä keskellä ja ne ovat potkurinakselin ympärillä. Eivät siis yleensä putoa itsestään ja ne voidaan noukkia yksitellen akselilta sitä mukaa kun ovat irti mutterinsa irrotuksen jälkeen.
Potkurit ovat poikkeus. Lapapinta on riittävän suuri heittämään sen pois akselilta aallokossa ! Eli potkuri täytyy poistaa välittömästi mikäli potkurinvaihto tapahtuu aallokossa tai joku tekee peräaaltoja.
Tämä nykyinen systeemi, DP-E vetolaitteessa jossa ei ole enää siimaleikkuria eikä sitä hankalaa lukkoaluslevyä, on ihan helppo käsitellä.
Se mutterin erikoisrengasavain mutterin päälle, vaihde päällä oikeaan suuntaan ja väännetään mutteri auki. Heti mutterin irrotuksen jälkeen potkuri pois, tarkistaen että paininaluslevy ei ole potkurissa kiinni vaseliinin kanssa ja putoa juuri akselilta nostettaessa.
Kasaaminen suoritetaan käännetyssä järjestyksessä.
Minusta ongelmallisin vaihe on itse potkurikartion avaaminen. Siihen kun käy vain joko se varaosana toimitettu avain, tai vastaavan paksu teräspuikko. Ja sitten kun kartio on irti sitä ei pidä mikään, vaan se on ruuvattava kierteeltä niin että se varmasti pysyy kädessä. (Ainoa osa jossa ei ole reikää ja akselin ympärillä :)
Kartion lovien reunat murtuvat helposti mikäli avain "hyppää" reunan ylitse. Keskiömutterin käsittelyyn en suosittele sitä varaosa-avainta. Ehdottomasti paras keino on avata se hylsyllä ja räikällä kun toimitaan vedessä. Se peltirakkine "hyppää" helposti mutterin reunan ylitse ja mutteri on äkkiä "pyöreä".
Tässä näitä kokemuksia. Kysyy lisää mikäli jotain unohtui.
Kiitos vinkeistä!
Miten saat sen hampaan pois mutterin kolosta? Vasaroimalla ruuvimeisselillä veden alla?
Entä mutterin irroitus? Ainakin syksyllä pitää joskus kolhia varovasti jotta saa aukeamaan. Veden alla tuo on aika hankalaa.
Hampaan saa pois mutterin kolosta ruuvimeisselillä taivuttaen.
Mutteri avataan putkipihdeillä tai vaihtoehtoisesti meisselillä ja vasaralla. Noin 1/4 kierrosta aukipäin voimaa käyttäen maksimissaan riittää, loput saa kierrettyä käsin. Kiinnitettäessä taasen käsin kierretään niin tiukkaan kuin menee ja voimalla se 1/8 - 1/4 kierrosta loppuun tiukaten.
Meisselin tai vastaavan lyöntivehkeen tulee olla niin pitkä että lyöntipää on poissa vedestä.
Kasattaessa pakettia taempi siimaleikkuri joka tulee hampaiden päälle tahtoo jäädä laahaamaan jotakuta hammasta vasten. Ei auta kuin siimaleikkurilla tunnustella että kaikki hampaat ovat rivissä, ennekuin kiristää taemman potkurin paikoilleen.
Homma kuulostaa mahdottomalta, mutta kun kaiken miettii ja suunnittelee niin kyllä siitä selviää.
Pakkohan on ollut selvitä kun on käyty kivillä ja kotiinkin on päästävä :)
Kavereilta tulikin tuossa jo hyvää infoa. Lisäisin vielä sen, että potkurimateriaalin valinnallekin kannattaa uhrata pari ajatusta. Noin kärjistäen teräspotkurin "pito" on yleensä parempi, mutta alumiinipotkuri antaa periksi helpommin ja saattaa suojata akselirikolta tai ainakin lieventää sitä, niin että kiviosuman jälkeen pääset vielä nilkuttamaan kotisatamaan. Heikoin lenkkihän ketjussa pettää ensin ja on toivottavaa, ettei se ole vetonivel tms...
Itse näkisin asian niin, että teräspotkuri on vahvimmilla, jos kokee ajo-ominaisuudet ja suorituskyvyn "rajoille asti" tärkeäksi, alumiinisen arvo taas kasvaa suoraan verrannollisesti pohjakosketusriskin kanssa.
Potkurin irrotus avovedessä riippuu täysin veneen mallista. Joissakin potkuriin ulottuu helposti, toisissa se jää pahasti uimatason alle. Vedessä seisten onnistuu kaikissa.
Hommaa helpottaa räjäytyskuva palikoista, josta voi etukäteen katsella mikä palikka jää käteen seuraavaksi.
Kokemuksella voin sanoa, että kunnon merenkäynnissä ankkurin varassa potkurin vaihtaminen jää useimmilta tekemättä.
Se niin että B2 on loivempi kun B5.
nään mikä välitys vetolaitteessa on
tyyppikilvestä
Mitä pienempi numero sen loivempi potkuripari on kyseessä. Vakiopotkureiden numerot ovat 1 - 10. A-sarja on dieselmootterihin ja B-sarja on bensakoneisiin. B-sarjan taempi potkuri on 3-lapainen kun se A-sarjassa on 4-lapainen.
Potkureissa on aina sama reijän halkaisija, mutta sisemmän akselin pään halkaisijassa on eroja vanhempien ja uudempien laitteiden suhteen.
Vanhassa systeemissä on ohuempi "ulkopää" ja siinä 10 mm pultti lukitsemassa kartiota. Uudemmassa on paksumpi akselin pää jolle kartio ruuvataan ja muistaakseni 13 mm pultti lukitsemassa kartiota.
Alus ja välilevyjä on myöskin erilaisia. Vanhemmissa on siimanleikurit molempien potkureiden "alla". Niiden käytöstä on uudemmissa luovuttu.