Sinuun aina uudelleen ihastun, sinusta en päästä irti.
Sinut aina vain haluan, vaikka tiedän sen vaikeaksi.
Sinulle voisin antaa maailmani, jos sellaisen haluaisit.
Sinua hiljaa rakastan, joskus vain kiellän sen.
Olet vetävä ja ihana, silti liian kaukana.
Maailma on liian vaikea, sydän liian tunteva.
Sinulle tietylle, ihanalle S- naiselle,
Se tuttu mies, josta tiedät tämän jo sydämessäsi
Sinut aina vain haluan, vaikka tiedän sen vaikeaksi.
Sinulle voisin antaa maailmani, jos sellaisen haluaisit.
Sinua hiljaa rakastan, joskus vain kiellän sen.
Olet vetävä ja ihana, silti liian kaukana.
Maailma on liian vaikea, sydän liian tunteva.
Sinulle tietylle, ihanalle S- naiselle,
Se tuttu mies, josta tiedät tämän jo sydämessäsi
Vastaukset 30
Vanhimmat
Olisi ihanaa omia tämä, mutta en usko hänen kirjoittavan tänne. Hänellä on yhteystietoni, ja hän voisi laittaa alkuun vaikka Mitä kuuluu? -tyyppisen viestin suoraan minulle. Siitäkin ilahtuisin erittäin paljon.
Mukavaa viikonloppua joka tapauksessa sinulle! 😊
Yhteystiedot voi olla, mutta onko yhteydenotto tässä merkityksessä toivottua juuri nyt?
Omalla kohdallani olisi, jos kyse on aidoista tunteista.
Melko pelle oot 🤡
Älä viitti oikeesti. Oot inhottava 😠
Sinä et ole kaipaaja vaan vaan joku random kiusaaja. Se on kaikille tullut jo selväksi.
Painu musta susi uhittelemaan muualle. Sinua kuvastaa sana arrogant parhaiten.
Sinä oot se kiukkunaama. 😠 Tumpiän näköinen tuollainen kiukkunaama. Ite ootte varmaan laatineet tuon siirappi aloituksenkin.
Kauniisti kirjoitettu ❤️
Minä omin tämän haaveissani - eräs S
Eräs pieni sydän on kuullut kuiskauksia, mutta on liian epävarma uskoakseen sitä todeksi. Jospa kuiskisit hieman kuuluvammin
Eräs nainen on kuullut kyllä, jos on kuunnellut aidosti. Ja lukenut kaiken kirjoittamani. Voisin toki pihalla julkisesti huutamalla vielä vahvistaa sanomaani. Täytyypä miettiä sanamuotoja valmiiksi.
Katse kauas horisonttiin on tässä ajassa sydämeen istutettu, kaukaisuuden vaikeus kestää ajassa mukana.
Sydän tuntee kielletyn tilanteen, kaukomaan kaipuun lämpimään, pitkän matkan vaaravyöhykkeet.
Askartelin kirjaimista tovin "tuttu mies". Sain pidä kii.
Jaaahas, no ilmankos
Maailma, niin suuri ja samalla pieni..
Ihan samoin on ihminen, pieni, jopa mitätön toiselle ja jotain suurta sille toiselle, juuri oikealle.
Saako kaikelle vastausta pyytäen, jos kieltää sydämen äänen. Opittava tuntemaan, sydämen avaamaan. Luottaa sen äänettömän selityksen voimaan, vasta niin saa totuuden tuntumaan. Tunnetko vielä selvästi sen, löysit matkallas mun sydämen.
Suurta hänelle tahdon olla,
elämän uusi käännekohta.
Jaettu on ajatuksia,
koettu on tilanteita,
hämärään valonpisaroita.
Ääntä pienen sydämen,
toiselle varoen jakaen.
Uskallusta tarviin en3mmän
Uskallusta tarviin enemmän,
syvään päätyyn hypäten,
vesi lämmin vain houkuttaen.
Matala vesi tuttu, vain viilenevä,
jäähileitä reunoille jo kiteilevä.
Runoilija nalle?
Kaunista ja suurta pitää varjella, suojella kaikelta maailman pahalta.
Tunne on kuin lahja, sen arvoa ei mitata rahassa. Ken lahjan sulle antaa ja sua arvostaa, sen arvokkuuden saa tuntea yhä uudestaan.
Toisinaan äänetön viesti on kuin huuto, sen taitaa jokaisen sydän joskus vaatia.
Ei nalle, vaan ihan toinen runoileva kulkuri.
Altaan syvyys ja hyinen koleus, on poissa silloin rakkaus.
Joku kättään silloin ojentaa, ote kaikenbkylmyyden poistaa.
Tarjottu käsi on lämmin ja hellä, vannon sen käsi sydämellä.
Vielä koittaa sen aika, saadaan aikaan mielenrauha.
Taisi olla siinä tapauksessa aloitus Oulun suunnalle.
Saattaa olla, tai voi olla olemattakin.
Suomineidon uumalla,
tuulen pieksämällä rannikolla,
siellä jossain on sydämeni,
palanen puuttuva sisältäni.
Kaamosaamun kalpea valo,
kuin sydämeni hailakka kajo,
viileässä hiljaa se hehkuu,
luokseen aina vain halajaa.
Väriä, sävyä, tulta ja jäätä,
talvesta hellekesää,
voisi jo sulaa sydänjää.
Pakkasessa nokka jäässä,
hiljalleen heräilemässä,
yksi vain mielessänsä,
lämpö hehkuva sisällänsä.
Mieli siitä keventyen,
jalka kevyesti nousten.
Olisipa mies rakastuneena,
naisen kanssa kietoutuneena,
yhteistä joulua valmistellen,
maailmaa uudeks vain luoden.
Se olisi joulu ikiainainen.
Lumi jalan alla vain narskuen,
kohti paikkaa tuttua astellen,
näitä mies vain mietiskellen,
itsekseen vienosti hymyillen.
S nainen haaveilee jos olisi hänelle mutta ei taida olla Pieksämäki ei osu
Ei taida olla Pieksämäki rannikolla.
Sinä olet kirjoitellut näitä vuosikausia. Jo kauan ennen kuin minä hänet kohtasin. Joten et ole hän. Olet joku saamaton työpaikkaihastuja, oma perhe poikineen kotona, työpaikalla varattua misua vahtaat. Se olis kaunista paitsi ettei ole.
Ehkä olen kirjoitellut jo vuosia, ehkä olen saamaton viemään asiaa eteenpäin. Taitaa palsta olla meitä saamattomia täynnä. Silti et voi tietää tilannettani, tunteitani häntä kohtaan tai tietää muutakaan minusta.
Rakkaus on kaunis asia, siksi sitä tavoitellaan kiihkeästi. Joskus myös lähes mahdottomana. Silloin tunteellinen kynäily vou hemlpottaa
Voi helpottaa oloa, ja jaksat omaa maailmaasi paremmin. Samalla kylvät sanoja, joista voi kukkia jotakin. Parhaimmillaan juuri se ruusu, josta niin paljon haaveilit.