Antaisitteko pettämisen anteeksi ja jatkaisit suhdetta sinua pettäneen kanssa?
Gallubb teillepä teille
Anonyymi-ap
4676
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 10 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 46
Vanhimmat
En varmasti jos niin olisi asiat, mutta kun ei oo.
Mistäs tiedät oletushan kai on että toinen on sulle rehellinen mutta onko asia aina näin
Saisin vaan syyn erota. Haluan koko ajan erota, mutta en halua olla se paha joka lähtee.
Ei lähtijä ole aina paha. Voit olla toiselle pelastaja. Asioista kannattaa puhua. Jos molemmat haluaisi jo erilleen? sivusta
Pahempaa sä sille toiselle oikeastaan teet rokottamalla häntä suhteessa jossa et itse enään ole vaikka yhdessä olette
Riippuu tilanteesta.
Kuinka hyvältä susta tuntuisi kun toinen sua pettää kuinka pystyisit olemaan sellaisessa suhteessa enään niin kuin mitään ei olisi käyny kun toinen on sua pettänyt jos syy olisi lapset olisi sekin jo lasten parasta ajatellen parempi erota kuin antaa lasten seurata vierestä kuinka vanhemmat pikkuhiljaa tuhoaa toinen toisensa
Olosuhteet käytävä perusteellisesti läpi. Eli hyvin todennäköisyydellä antaisin anteeksi. Rakkaus toiseen on kuitenkin kaiken kattava, tulee mitä tulee.
Voiko toista rakastaa aidosti, jos noin oahasti kykenee loukkaamaan?
Juu on se kaunis itse petos kun kuvittelee pystyvänsä unohtaa että toinen on pettänyt vaikka sen ehkä anteeksi pystyykin antamaan ni silti kyseinen suhde on aina siitä hetkestä ohi kun toinen on pettänyt
En usko kyllä ne pettäjät kai niin pystyy väittämään ja mulle on opetettu että humala tai känni ei ole puolustus kännissä kun kuulemma korkeintaan tekee sen mitä ei selvinpäin kehtaisi sitä suuremmalla syyllä olisi syytä lolostua kun seuraavana aamuna kaupungille menee jos ei ryyppyillan baari tapahtumista mitään muista hyvin suurella todennäköisyydellä on itsensä vähintäänkin nolannut
Exäni kohdalla mä menin shokkiin. Itku oli eka reaktio. Sen jälkeen suljin kaikki tunteet sisälleni. En puhunu enää ääneen asiasta mitään. Mietin asioita itsekseni. Näin painajaisia. Olin hyvin ahdistunut. Mutta vaikenin ajatuksistani täysin. varmaan 1-2 viikkoo meni kun sitten löin sormukseni exän nenän eteen pöydälle kun se pelas tyytyväisenä jotain tietokonepeliään ja sanoin:
”Kerran sulla toinen jota sanot ihan rakastavas… niin en näe järkeä jatkaa suhdettamme. Vuokrasin itselleni yksiön johon muutan viikon päästä”
Exäni vasta sillon tajus miten voimakkaasti olin hänen sanat sanonu ja miten tosissaan olin. Se polvistu mun eteen. Itki ja rukoili mua muuttaan mieleni. Selitteli mulle sanottuja sanojaan valeiks. Ettei oikeesti oo mitään toista naista. Sano mustasukkaisuuksissaan vaan niin..
Mutta mistä mä enää tiesin mikä nyt oli se oikee totuus. Edellinen vai tää mitä nyt jättämisen hetkellä paniikissa mulle sepostetaan.
Jätin ja meni kauan et edes pystyin ilman totaalista räjähtämistä raivoon puhua exäni kanssa. Olin pitkään hyvin vihanen ja kaikki sattui muhun todella kauan.
Lopulta viha laantui ja pystyin antaan anteeks, jopa yrittään uudelleen. Mutta koskaan en pystyny unohtaan.
Se varjosti meidän uutta alkua ja 4 vuoden yrittämisen ja jäätävien virheiden sekä pahan sekoilun jälkeen lopullisesti erottiin. Jälleen mun päätöksellä. Exäni syytti pompottelusta.
Mut se ei tajunnu kattoo mistä kaikki lähti.. eikä ymmärtäny miten paha mun oli olla siinä suhteessa ja luottaa enää. En tuntenut oloani enää turvalliseksi. Jatkuva varuillaan olo et tapahtuuko uusinta ajoi jatkuvaan ahdistuneisuuteen.
Uskon et saman suuntaisesti toimisin. Mutta ehkä menneestä oppineena. Uusinnat harvoin kannattaa jos kumpikin ei tiedosta mitä teki väärin ja haluu korjata käytöstään. Myöskin jos toinen kieltää ja vähättelee tekojensa aiheuttamia tunteita toisessa ja on haluton kuunteleen ja kommunikointi ei asian tiimoilla toimi, niin perseelleen menee jos uusintaan lähtee.
T: Karoliina
Noinhan ne monasti menee nuo uudelleen lämmittelyt
Riippuu ja roikkuu. Alkaen vaikka siitä kuin pitkä ja muutoin hyvä suhde on ollut. Ja niin edelleen, siinä on monta pientä muuttujaa jotka vaikuttavat, ei ole kiire tehdä päätöksiä tunnemyrskyssä.
En ole niin läheisriippuvainen, että riippuisin ihmisessä jolle en riitä. Antaisin anteeksi ja jatkaisin matkaani yksin.
Se olisi ero sitten jos olisi suhteessa.
En tietenkään. En olisi ikinä tuollaisessa tilanteessa.
En lähde enää mihinkään suhteeseen, jossa tuosta ei etukäteen sovita. En ole kovin omistushaluinen, joten haluaisin suhteen olevan tietyiltä osin avoin. Jottei tule tilannetta pettämisestä.
En pystyisi luottamaan häneen enää. Loppuisi suhde siihen.
Parisuhde on ihan järkyttävä kompromissi. Siinä jonkin rakkauden varjolla luopuu omasta tilastaan ja vapaudestaan. Miksi jatkaisin sitä, jos toinen ei ole niiden uhrauksien arvoinen?
Juurikin näin
En todellakaan. En voisi koskaan luottaa.
En tiedä kun en koskaan kokenut moista. Lähtökohtaisesti en ole koskaan hyväksynyt ja niinpä tuomitsen. En tee parisuhteella mitään ilman uskollisuutta. Koko pohja putoaa ikuisesti pois koko hommasta. Moni petturuuden kokenut pari on pilannut suhteensa sillä iäksi. Se ei ole koskaan enää entisensä. Toinen särkyy.
Ellei lopulta jopa molemmat jos eivät itse ymmärrä että minkäänlainen suhde ei voi toimia ilman luottamusta
Ei edes lapsen ja vanhemman välinen jos ei lapsi voi luottaa vanhempaansa
Riippuu tapauksesta; kauanko pettäminen kestänyt tai mitä hyvää omassa suhteessa oli
itse pystyn antamaan anteeksi mutta toista kertaa ei tulisi
olen aina ollut sitä mieltä ,että kaikki erehtyy joskus ja jokainen ansaitsee toisen mahdollisuuden mutta ei enempää
Kun ei mene suhteeseen nevö niin niin tartte miettiä moisia. Haha
Ei ole mustavalkoinen kysymys minulle. Riippuu tilanteesta voisinko antaa anteeksi.
Periaatteessa voisin hyvinkin antaa jonkun kännipanon anteeksi, tosin hieman tilanteesta riippuen sekin. Vaan suhdetta tai tapailua ja sitten petiin päätymistä en antaisi anteeksi missään tilanteessa.
Luottamus rikkoutuu iäksi. Ei sitä mitkään vakuuttelut koskaan voi tuoda takaisin.
Pettäminen on suhteen negaatio.
Pettäminen on kaikki mikä suhteessa voi olla väärin.
On vain yksi lupaus jonka todellisuudessa teet toisen kanssa ja se on luottamus erityisesti SEKSUAALINEN LUOTTAMUS.
Jos petät sen tai toisin sanoen toimit tuota luottamusta vastaan, mitä jää suhteesta jäljelle:
EI MITÄÄN.
Nämä Polyamoriset suhteet EIVÄT ole suhteita varsinaisessa merkitykessä. Siinä ei tehdä lupauksia vaan ollaan sinkkuja ja pannaan ympäriinsä. PISTE.
Edelliseen siis tarkennuksena, ei sinkkuja vaan siis "ei-varattuja" koska tuo LUPAUS PUUTTUU.
OLEN USKOLLINEN LUPAUS = LUOTTAMUS => SUHDE
En ole uskollinen lupausta = rikkoo lupauksen => ei suhdetta
Totta. Sopimuksia kyllä ovat. Ei rakkautta. Ei rakkaussuhdetta.
Olisikko vaikeammin enään voinu ymmärtää mitä joku yritti tarkoittaa ymmärtämättä että täällä pitäisi tavuttaa että jopa idiootit ymmärtäisivät osaisivat lukea
En todellakaan antaisi anteeksi. Pettäminen rikkoo sen perus pohjan mikä suhteelle on luotu, eli luottamuksen. Luottamusta ei voi antaa, vaan se ansaitaan ja sitä rakennetaan vakaampaan suuntaan, eli luottamusta ei saa rikkoa ja lupauksia ei rikota.
Jos ei ole luottamusta enää toiseen, niin ei ole vakaata pohjaa suhteella, eli jatkamisesta tulee vaikeampaa. Jotkut voivat antaa anteeksi, mutta minä en anna luottamuksen rikkomista anteeksi ja alan varomaan ihmisiä jotka ovat sen rikkoneet.
Luottamuksen voi saada ajan kanssa takaisin, sillä kaikki tekee virheitä, mutta pettäjän kanssa siinä menisi niin pitkä aika, että olen jo luultavammin löytänyt uuden kumppanin reilusti ennen sitä.
En pystyisi edes alkamaan suhteeseen henkilön kanssa joka on pettäny edellisessä suhteessaan. Kertoo jo heti että ei välttämättä voi luottaa kyseiseen henkilöön.
Tämä on niin totta!
Miksi esittää olevansa parisuhteessa, jos kerran todellisuudessa koko yritelmä ei ole enää ollenkaan parisuhde, koska pohja puuttuu mikä siitä suhteen tekisi!
Näin se on.
Win-win-hyötysuhde?
Se on kerrasta poikki Sanon suoraan sen
Kun luottamus on rikottu, se ei palaudu. Pettäminen on sadismia ei rakkautta. Sitä ei kukaan ansaitse eikä kaipaa. Pettäjä saa mennä.
Tosi on.
Lähes kaikki pettää, alussa tai lopussa, vähintään ajatuksissa
Paskaa. KAIKKI eivät elä noin.
Ihanko ajatuksissa?
Entä sitten vaikka pettäisi.
Ei se MILLÄÄN TAVOIN OIKEUTA OIKEAA PETTÄMISESTÄ.
Tämä "kaikki pettää" on juuri niiden säälittävien sarjapettäjien valhe itselle ja toisille.
Siksi pitäisikin ymmärtää että on yhdessä sovittu mikä on pettämistä ja jos raja menee jo ajattelussa ei kyseisen kaltainen ihminen sovellu minkäänlaiseen suhteeseen tai si sen pitää löytää aivokuollut joka makaa hoitopöydällä hoidettavana mahtaisi olla hyvä suhde noi
Empä enää tässä iässä ja tällä kokemuksella kyllä se olisi si siinä oli lapsia tai ei ja näi miehenä kun helppo vai vetää kätehen ei tartti niitä kalliita apuvälineitäkään orgasmin saamiseen niin kui yllättävänkin moni nainen ja siltikin se useimmasta naisesta tuntuu vastenmieliseltä se itsetyydytys
Jos molemmat ovat valmiita tekemään töitä suhteen eteen.
Pitäis varmasti terapiassa kaivella syitä ja seurauksia, tuntoja ja tuntemuksia.
EN koskaan