Olen sitä mieltä.

Anonyymi-ap kirjoitti:

Entistä enemmän. Että ilman luottamusta ei ole mitään. Jos se puuttuu, on turha edes lähteä yrittämään mitään. Siis sellainen lähtötason luottamus, että toinen ei tahallaan loukkaa ja että toisen sanaan voi luottaa. Siinä alussa se, mitä tarvitaan eniten on, tai minä tarvitsen eniten, on luottamus siihen, ettei toinen valehtele tunteistaan. Myöhemmin tarvitaan enemmän, tarvitaan luottamus siihen, että tulee hyväksytyksi sellaisena kuin on. Vasta silloin voi ottaa askeleita näyttääkseen haavansa, tarpeensa ja toiveensa. Vasta silloin voi laskea itsensä toisen syliin ja antautua rakastettavaksi.
En näytä kipua enkä mitään muutakaan, jos en tunne oloani turvalliseksi. Jos en luota.
Olen valinnut siksi tien yksin. Turvaan itseeni, siihen ihmiseen, johon tiedän voivani luottaa. Kohtasin jokin vuosi sitten ihmisen, johon olen edelleen valmis luottamaan monessakin asiassa. Harmi, että hän on varattu. Toisaalta uskon, että niin oli tarkoitettu. Oli tarkoitettu minun jatkavan matkaani ja löytävän itseni taas uudestaan. Jos minun on kuljettava yksin pitkäänkin, se merkitsee vain sitä, etten ole vielä valmis omaani kohtaamaan. Luottamaan ja hoitamaan haavojen hyvässä sylissä. Se ajatus tuottaa surua, mutta samalla tiedän, että voin luottaa itseeni. Intuitioon, arviointikykyyn ja voimaan. Joskus on silti ikävä toisen ihmisen luo.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä