voiko yhtäkkinen uskoontuleminen viedä pään sekaisin?epäilen että eräälle sukulaiselleni on käymässä niin.tekee nimittäin ihme soittoja keskellä' yötä.että kuulemma rukoilee jumalan puolesta kostaakseen vaikka me ei olla tehty sille yhtään mitään.ennen se oli iloinen tyyppi nykyään totinen kuin mikä.
yhtäkkinen uskoon tuleminen
pääkö sekaisin??
91720
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
...käsitys, että ensin tulee jonkinlainen mielenterveyden häiriö ja sitten sitä yritetään uskon avulla ja rukoilemalla selvittää vaikka pitäisi mennä lääkäriin.
Minusta tuntuu, että sukulaisesi, jos kerran on persoonaltaan ja käytökseltään muuttunut kokonaan, on sairastunut jotenkin psyykkisesti.
Olen maallikko. Tuon johtopäätöksen tein parin tapauksen käytännön kokemuksen perusteella.
Kuitenkin jokin luultavasti mättää, koska oikea uskovainen ei käyttäydy noin. Onko sukulaisellasi lähiomaisia, joihin voisit ottaa yhteyttä?!
no siskoja on kyllä,mutta yksi niistä sattuu olemaan samassa jamassa ja sillä on pahoja mielenterveysongelmia.ja on jo tämä uskoon tullut puhunut oman ukkonsakin uskoon.sitä vaan että tarviiko niitä tollasia pelätä jos ne uhkailee että vielä näät ja että rukoilee jumaln puolesta kostaakseen,sitä vaan meinasin ei kai tollasten kanssa kannta olla tekemisissä.
Kyllä olen pitkälti samaa mieltä sinun kanssa. Mielenterveys kun alkaa mennä joku ottaa viimeisenä oljenkortena 'uskosta' kiinni ja sekoaminen laitetaan tämän syyksi. Tuli 'uskoon'.
Oikeassa uskoon tulossa ei ole pelottavaa.
Se on vapauttava kokemus.
Jumala ei lähde sairaan houreisiin, jos hän uhkaa rukoilla pahaa.
...takana selvästikin. Toisaalta, jos teille soittelee, voisi kyllä tulkita avunhuudoksi pahalle ololle. Se että höpisee uskostaan, on myös merkki siitä.
Mutta palikat ovat selvästi jotenkin päässä sekaisin, siksi teitä syyttelee itsemielessään ehkä sairaudestaan. Voihan kuulla ääniäkin, jotka käskee soittamaan teille.
Monimutkainen juttu. Jos uhakilee vaan sillä, että Jumala kostaa, sitä ei tarvitse pelätä, kostoa ei siltä taholta tule. Mutta, jos antaa ymmärtää, että itse on kostoaikeissa, pitää kyllä olla varuillaan ja mielestäni silloin pitää jo ilmoittaa poliiseille.
Jos pää on ihan sekaisin, jotkut esim. skitsot kuulee ääniä, jotka käskee tehdä jotain pahaa. Silloin henkilö pitäisi välittömästi saada sairaalahoitoon. Ja yleensäkin, jos on mielenterveysongelmia, pitäisi heti mennä hoitoon, muuten tila pahenee ja kroonistuu. Hoitoon on näitä ihmisiä monesti vaikea saada, koska he eivät tunne itseään sairaiksi.
Olisko siinä sisarusparvessa yhtään täyspäistä, jonka kanssa voisi keskustella tilanteesta ja noista yösoitoista ja Jumalan kostoista. Jos vaikka saisi ko henkilön lääkärin pakeille, ettei jää heitteille ilman hoitoa. Henkisesti tuollaiset sukulaiset ja läheiset ovat raskas taakka, mutta en voi neuvoa panemaan välejä poikki, koska ihminen on sairas. Jotenkin pitäisi avunsaanti turvata, sillä emmehän jätä jalka poikki olevaa sukulaistakaan oman onnensa nojaa. Ja pää on kuitenkin paljon tärkeämpi. Samalla pitää saada ratkaisu teidän yörauhaan ja kotirauhaan yleensä.
Kun ihminen uskoontulee hänen arvonsa ja asenteensa muuttuvat, usein äkisti, tämän mukana myös käytös (kaikki ulospäin näkyvät teot) muuttuu koska hän alkaa elää uusien arvojensa ja asenteittensa mukaan. Todelliset arvot ja asenteet ilmenevät aina käytöksessä, jos ne näkyvät vain puheissa ja eleissä kyse on teeskentelystä.
Uskoontulo tapahtui koska entinen maailmankuva (psykologia?) ei ollut hänelle yhtä uskottava kuin lähetyssaarnaajan tarjoama. Tämän entinen (psykologiaan uskova) seurapiiri kokee maailmankatsomuksellisena tappiona.
Arvo ja asennemaailman (maailmankuvan) muutos ilmenee myös seuran vaihtumisena tai yrityksenä muuttaa entinen seura uuden maailmankuvan mukaiseksi. Usein tässä epäonnistutaan, joten välit viilenevät. Tämä ei tietenkään entiselle seuralle käy (varsinkin jos tämä seura on sossumielistä eli tunteetonta ja toisia alistavaa joille toisinajattelijat eivät ole eläiumenkään arvoisia) joten seura ryhtyy vastatoimiin tilanteen palauttamiseksi entiselleen. Sossumaisista vastatoimista (pakkohoito ym.) onkin kirjoitettu jo tässä viestiketjussa.
"Uskonkiihkoilu" on vain varmuutta uskonnollisista käsityksistä, ihan niinkuin uskovaisen laittaminen pakkohoitoon on varmuutta psykologisesta maailmankuvasta. "uskonkiihkoilu" voi johtua myös koetusta hengellisestä väkivallasta. Yleensä uskovaisia pilkataan sosiaalilaitoksissa. Olet ehkä (huomaamattasi) loukannut hänen uskoaan, ehkä jollain psykologisella asiattomuudella.
"Kuitenkin jokin luultavasti mättää, koska oikea uskovainen ei käyttäydy noin."
Pitäisikö "oikean uskovaisen" asua maakuopassa ja kulkea paljain varpain sandaaleissa kesät ja talvet, elää niinkuin ajanlaskun alun palestiinassa? Vallitsevat sosiaaliset normit kieltävät moisen käytösen ja siitä seuraa pakkohoitoa. Mikä sinä olet arvioimaan toisen uskon aitoutta?
Alempana sanottiin että monilla mielisairaalapotilailla on "uskonto pinnassa". Toisaalta monilla uskovaisilla on psykologia pinnassa. Ehkäpä uskovaiset käyttävät psykologiaa aseena keskinäisissä uskonriidoissaan. Uskovaisten riidat ovat rajuja koska he mieltävät sen riidaksi taivaspaikasta. Toisaalta sukulaiset saattavat hävetä karismaattista kristillisyyttä (johon kuuluu kielilläpuhuminen, kaatuilu ja ihmeparantumiset) ja yrittävät "pelastaa" suvun maineen pakkovieroitamalla hänet uskostaan. Aika raakaa.
Psykologiaan uskovat ovat kiusanneet minua tosi paljon ja julmasti mutta uskovaisista ei ole minulle ollut mitään harmia, pikemminkin päinvastoin.
Summa summarum: tässä viestiketjussa ilmenee vain kahden maailmankatsomuksen (uskonto ja psykologia) välinen riitä.
Suvaitsen kyllä uskovaisia ja niitä on lähipiirissänikin, enkä itsekään ole pakana. Sen verran heitä myös tunnen, että tiedän, ettei oikea uskovainen käyttäydy tuolla kysyjän tarkoittamalla tavalla soittelemalla keskellä yötä eikä rukoile Jumalaa kostamaan puhumattakaan että Jumala kostaisi asioista, joista kysyjä ei edes ole tietoinen.
Ulkoiset muutokset ovat toisenlaisia minun tapaamillani uskoon tulleilla ihmisillä ja tottahan toki arvo- ja asennemaailma muuttuvat.
Ja sen verran tunnen myös henkisesti sairastuneita ihmisiä, että uskallan kokemuksistani täällä kertoa. Jos luet viestiketjun kokonaan, kerroin, että olen maallikko ja että kannattaa selvittää läheisten ja lääkärin kanssa, onko ko henkilö hoitoa vailla. Mistään kaatuiluista tai kielillä puhumisista ei kysyjä edes maininnut mitään.
Jokaiselle ihmiselle kuuluu kotirauha. Se tarkoittaa, että keskellä yötä ei kotiin soiteta eedes uskon varjolla.
Yksi ystävättäreni hurahti ja samalla meni mielenterveys. Samoin on käynyt yhdelle melki sukulaistytölle(avioliiton kautta sukua). Mutta ei yksin se usko vaan henkilön persoona ja elämäntilanne vaikuttavat asiaan. Herkemmille tulee psyykkisiä paineita muustakin kuin uskonnosta. Se on vain yksi rikka rokassa.
Voi käydä myös niin, että liiallinen Materialistiseen tieteeseen nojautuminen aiheuttaa psykoosin. Skeptikot vaikuttavat usein sairailta ja sitä he ovatkin. Materialismiin hurahtaminen on onneksi harvinaista kansan keskuudessa mutta tiedemiespiireissä se ei ole harvinaista. Todettakoon, että tiedemiehen tulee olla avoin kaikille todellisuuden selitysyrityksille eikä vain uskoa Materialistiseen dialektiikkaan. Kyse on usein harhaluuloisuushäiriöistä, joita on monellakin tiedemiehellä, joka ei ole avoin terveelle järjelle. Todettakoon, että todellisuuskäsityksiä tutkitaan filosofioissa, jossa on kaksi pääsuuntausta: Idealismi ( metafyysinen ) sekä Materialismi. Kumpaakaan ei ole todistettu väärksi tai oikeaksi, joten on syytä suhtautua sitten tieteenteossa kriittisesti kumpaankin. Filosofia on todellisuustieto, joka on totuus kaikille tieteille. Siis em. kaksijakoisuutta tulee tieteenteossa noudattaa. Tosin psykoottiseksi tulee vasta harhojen vallassa olemisesta.
Totuus siis on se, että emme tiedä onko fysikaalista olemassa vai ei. Vaihtoehto fysikaalisen olemassaololle on olettamus pelkän jumalaisen tajunnan olemassaolosta ( Metafyysinen idealismi ).
Kumpaakin on nähty.
Suurin korkeasti koulutettujen ryhmä psykiatrisessa hoidossa on oman kokemukseni perusteella insinöörit (sekä diplomilla, että ilman) ja teknillisen yliopiston opiskelijat.
Mutta myös uskonnolliset asiat ovat monella potilaalla pinnassa. Uskovaisista potilaista enemmistö on ns karismaattisten seurakuntien jäseniä, eivät perusluterilaisia tai körttiläisiä.