Uskoisin että monella palstalaisella on yleinen rakkauden kaipuu siihen verrattuna että ikävöisi tiettyä ihmistä todella.
Useammalla on joko pitkäaikainen kaukoihastus tai sitten epätoivoinen tilanne jossa toinen on lähes tavoittamattomissa tai toista ei edes tunneta.
Usein huomannut omalla kohdalla vuosien aikana että epämääräinen ikävä on tosiasiassa juuri tuota rakkauden kaipuuta.
Se ei tarkoita sitä että kuka tahansa kelpaisi ja että kuka tahansa aiheuttaisi tuota ikävää tai että ihastukset vaihtuisivat lennossa vaan että koska ihminen kaipaa rakkautta niin ikävöinti kohdistuu siihen henkilöön joka on siinä lähellä "saatavilla" aluksi tai sitten tuosta henkilöstä löytyy ne ominaisuudet jollaisen rakkauden kaipuu soisi kohdistuvan.
Osa näistä tilanteista on monella tapaa hankalia ja voi johtaa suoranaiseen pakkomielteeseen, jossa toinen nähdään tietynlaisena päämääränä tuolle rakkauden kaipuulle saavuttipa sitä toista henkilöä koskaan tai ei. Tällöin kyseessä voi olla jopa limerenssi, josta netistä voi etsiä tietoa.
En aio neuvoa kuinka jokaisen tulisi toimia ikävöidessään, mutta omiin kokemuksiin perustuen vaikka kaikki henkilöt eivät voi tuota ikävää aiheuttaa niin kuvitelmat siitä että tuon ikävän kohde on sinun "kohtalosi" tai ainut joka voi täyttää tuon rakkauden kaipuun.
Itse tunnen aika ajoin yksinäisyyttä jota ei voi selittää ja jota ei voi perheellä tai ystävillä täyttää. Lienee turhaa sanoa että kun kukaan ei ole sanonut rakastavansa, ole tullut koskaan kunnolla hellityksi ja tuntenut olonsa välitetyksi naisen seurassa samalla kun ikää alkaa kertyä niin ajatukset voivat olla aika musertavia.
Aiemmin jäin roikkumaan noihin ikävän tunteisiin kunnes tunnistin että kyseessä ei ollut ikävä sitä tiettyä henkilöä sinällään vaan yleisempi rakkauden kaipuu ja se ikävän olisi voinut parantaa useampikin nainen jos se ikävä olisi sattunut kohdistumaan heihin.
Kirjoitin tämän tänne että jos joku pääsisi täten irti ikävästään siltä osin että voisi löytää uusia ihmisiä elämäänsä.
Useammalla on joko pitkäaikainen kaukoihastus tai sitten epätoivoinen tilanne jossa toinen on lähes tavoittamattomissa tai toista ei edes tunneta.
Usein huomannut omalla kohdalla vuosien aikana että epämääräinen ikävä on tosiasiassa juuri tuota rakkauden kaipuuta.
Se ei tarkoita sitä että kuka tahansa kelpaisi ja että kuka tahansa aiheuttaisi tuota ikävää tai että ihastukset vaihtuisivat lennossa vaan että koska ihminen kaipaa rakkautta niin ikävöinti kohdistuu siihen henkilöön joka on siinä lähellä "saatavilla" aluksi tai sitten tuosta henkilöstä löytyy ne ominaisuudet jollaisen rakkauden kaipuu soisi kohdistuvan.
Osa näistä tilanteista on monella tapaa hankalia ja voi johtaa suoranaiseen pakkomielteeseen, jossa toinen nähdään tietynlaisena päämääränä tuolle rakkauden kaipuulle saavuttipa sitä toista henkilöä koskaan tai ei. Tällöin kyseessä voi olla jopa limerenssi, josta netistä voi etsiä tietoa.
En aio neuvoa kuinka jokaisen tulisi toimia ikävöidessään, mutta omiin kokemuksiin perustuen vaikka kaikki henkilöt eivät voi tuota ikävää aiheuttaa niin kuvitelmat siitä että tuon ikävän kohde on sinun "kohtalosi" tai ainut joka voi täyttää tuon rakkauden kaipuun.
Itse tunnen aika ajoin yksinäisyyttä jota ei voi selittää ja jota ei voi perheellä tai ystävillä täyttää. Lienee turhaa sanoa että kun kukaan ei ole sanonut rakastavansa, ole tullut koskaan kunnolla hellityksi ja tuntenut olonsa välitetyksi naisen seurassa samalla kun ikää alkaa kertyä niin ajatukset voivat olla aika musertavia.
Aiemmin jäin roikkumaan noihin ikävän tunteisiin kunnes tunnistin että kyseessä ei ollut ikävä sitä tiettyä henkilöä sinällään vaan yleisempi rakkauden kaipuu ja se ikävän olisi voinut parantaa useampikin nainen jos se ikävä olisi sattunut kohdistumaan heihin.
Kirjoitin tämän tänne että jos joku pääsisi täten irti ikävästään siltä osin että voisi löytää uusia ihmisiä elämäänsä.
Vastaukset 68
Vanhimmat
Allekirjoitan tuon kaiken. Tietysti silloin jos tapaa "hänet", kaipaus kohdistuu taas hetken siihen yhteen ihmiseen, mutta ajan kuluessa se kohde ikäänkuin hämärtyy.
Täytyy todeta, että itselläni ei ole mitään yleistä rakkaudenkaipuuta. Ei mulla ole ikinä ollut sellaista tunnetta. Tykkäämiseni ja kaipuuni kohdistuu tiettyyn ihmiseen, eikä mulla ole mitään mielenkiintoa muita kohtaan tällä hetkellä.
Sama. En mä ole koskaan elämässäni kokenut mitään yleistä rakkaudenkaipuuta. Jos mulla ei ole elämässäni ketään, jota kaivata, niin mä olen tyytyväinen elämääni miten se on. En mä silloin koe kaipuuta mihinkään.
Ette tainnut lukea tuota alkuperäistä tekstiä ollenkaan tai sisäistää sitä. Kuvitelma että se kohdistuu vain yhteen ihmiseen on voimakas, mutta olette niin syvällä siinä ikävässä siihen yhteen ihmiseen ettette tajua muiden ihmisten täyttävän ne samat kriteerit kun vain kohtaisitte ne ihmiset.
Pakenette totuutta.
Luin ja sisäistin kyllä. En koe sen sopivan lainkaan siihen mitä tunne, kun en ole koskaan tuntenut yleistä rakkaudenkaipuuta. Mitään kaipuuta minulla ei ole, jollei ole selkeästi jotakin ihmistä, jota kaivata. Se on täysin sidottu johonkin ihmiseen ja jos ei ihmistä ole, niin olen tyytyväinen olooni ilman mitään.
Enkä noin yleisesti kaipaa juuri rakkautta. Silloinkaan kun olen kaivannut jotakuta, niin se kaipuu ei kohdistu rakkauteen. Mä en ole mitenkään erityisen romanttinen ihminen. Voi kaivata seuraa ja arjen jakamista ja niin eespäin, mutta en mä koe kaipuuta rakkauteen.
Jos olen raatorehellinen, niin rakastuminen on vihonviimeinen asia, jota kaipaan. Se on tunne, josta en pidä. Rakastuminen on kaikkea muuta kuin mukavaa. Mä voin kaivata tylsää arkea ja tosiaan sitä seuraa. Vaan rakastuminen on sen nurja puoli. Miten päästä parisuhteeseen, joutumatta kokemaan sitä hiton rakastumista? Miten sen voisi kokonaan skipata?
Ehkä et vain huomaa kaipaavasi jotain ellei se toinen ihminen luo sitä tarvetta. Ehkä olet sen verran passiivinen elämässäsi.
Henkilö jolla on rakkauden kaipuu voi olla tyytyväinen oloon ilman mitään, mutta kun tietyt ihmsiet osuvat kohdalle tuleekin "ikävä".
Osa ihmisistä on vain passiivisia elämässä eivätkä etsi kaipauden kohteita ennen kuin joku osuu kohdalle jota sitten yhtäkkiä alkavat "ikävöidä" tajuamatta että kaipasivat rakkautta.
Sinä taas kuvittelet tuntevasi tuntemattoman ihmisen paremmin kuin hän itse. Se on harvinaisen vastenmielinen ominaisuus ihmisessä. Mä olen kyllä itseni analysoinut niin läpi ja puhki, että tiedän tasantarkkaan mitä tunnen ja kaipaan ja rakkaus ei niihin asioihin kuulu. Rakkautta mulla on elämässäni yllinkyllin ja sinällään en ole sitä vastaan. Vaan rakkaudenkaipuuta en tunne.
Kyllä mä sen luin ja ymmärsinkin. Mä olen joskus jopa itse kuvitellut kärsiväni rakkaudenkaipuusta ja kaipaavani parisuhdetta jne. Vaan parin kokeillun parisuhteen jälkeen olen jo oppinut se, että ei se ole se mitä kaipaan. Enkä koe rakkaudenkaipuuta. Ne asiat mitä mä kaipaan ovat aivan muita. Niitä asioita on mahdollista saada parisuhteesta, mutta juuri tuo monien kokema rakkaudenkaipuun on minulle tuossa suhteessa ongelmallista, koska itse tosiaan en koe tarvetta parisuhteeseen tuon takia.
Ei rakkauden tunnetta voi siirtää toiseen.Luuletko ettei ole olemassa ihastumista henkilöön.Jos tykkäät jostain se on vain siihen se tunne...
Olennaistahan on se, että jos on oikeasti ihastunut/rakastunut, niin ei silloin muita ihmisiä näekään. Ei ole mitään halua "kohdata" ketänä muuta, se ei kiinnosta. Sitä kutsutaan rakkaudeksi. Jos joku muukin kykenee sen täyttämään, niin se ei ole rakkautta.
Ketä kiinnostaa tuollaiset keinoanalyysit jotka aloittaja on repinyt omasta päästään tajuamatta että ihmiset ovat erilaisia. Ei ole olemassa mitään ikävöijän prototyyppiä.
Itseasiassa on.
ihmiset kuvittevat olevansa erilaisia ja että heidän ikävän tunteensa on se erityislaatuinen sekä heidän ihminen jota kaipaa se erityinen.
Sen vuoksi tuottaa kipua päästää irti kun ei tajua että hän on ihminen muiden joukossa.
"Olennaistahan on se, että jos on oikeasti ihastunut/rakastunut, niin ei silloin muita ihmisiä näekään. Ei ole mitään halua "kohdata" ketänä muuta, se ei kiinnosta. Sitä kutsutaan rakkaudeksi. Jos joku muukin kykenee sen täyttämään, niin se ei ole rakkautta."
Ihan perusmallinen tunteen aiheuttama illuusio.
Miksi kuvittetet jonkun kuvittelevan ikävänsä jotenkin erityislaatuiseksi? Ei minun ikävän ainakaan ole sen ihmeellisempää kuin kenenkään muunkaan. Sen sijaan ihmiset, joita kaipaan, todellakin ovat erityislaatuisia, minulle. En minä oleta heidän olevan mitään sen kummempaa kenellekään muulle. Jos ajattelee, että kaipuu ihastuksen/rakastumisen kohteeseen on pelkää "rakkaudenkaipuuta", niin mitä sitten on vaikkapa kuolleen ihmisen kaipaaminen. Sinusta ei ilmeisesti yhtään mitään, sillä eihän se voi sen kummempaa olla, se kun on sama tunne.
Ei minulle ainakaan tuota mitään sen ihmeempää kipua päästää irti kenestäkään, jota kaipaan. Minulla ei vain ole minkäänlaista tarvetta "päästää irti". Heidän olemassaolonsa minun sydämessäni ja se. että kaipaan heitä, ei rajoita mitenkään mun elämääni.
Sinulla on siis rakkauden kaipuu.
Rakkauteni kohteen kaipuu kyllä. Minä kaipaan heitä, joita olen itse rakastanut. Rakkaudenkaipuuta en tunne.
En esimerkiksi kaipaa kuolleen isäni rakkautta. Minulla on se jo. Ei se koskaan jätä minua. Minulla on se syvä tieto, että hän raksti minua ja sen kummemmin hän ei sitä koskaan ilmaissut. Vaan silti todellakin kaipaan häntä. Kaipaan ihmistä, jota MINÄ rakastin. Kaipuuni syy on oma rakkauteni. Se lähtee minusta, ei siitä jota kaipaan. Jos rakkauteni jostain syystä joskus lakkaisi, niin silloin loppuisi kaipuunikin.
Kaipaat sitä että se rakkaus todellisuus sinulle yhä uudestaan ja uudestaan = rakkauden kaipuu
En kaipaa sitä. En kaipaa mitään tuon kaltaistakaan. En kaipaa rakkautta. Sen henkilön, jota kaipaan, rakkaudella ei ole mitään väliä. Hän voi olla rakastanut, tai hän voi olla vaikka vihannut. Hänen tunteensa on yhdentekevä. Rakkaus on syy miksi kaipaan, ei se asia mitä kaipaan. Ilman omaa rakkauttani, en kaipaisi lainkaan. Eli minun kohdallani teoriasi toimii nurinperin. Rakkaus ei olekaan kaipuun syy, vaan kaipuu on rakkauden seuraus.
Minä kaipaan muuten paikkojakin ja ne eivät ole koskaan minua rakastaneet. Niille minä olen yhdentekevä olento, mutta minä rakastan niitä ja kaipaan niitä. Koen mm. koti-ikävää, vaikka kotiani ei voisi vähempää kiinnostaa olenko kotona vai en. Se ei minua rakasta. Kaipaan montaa muutakin elotonta asiaa ja jopa täysin abstraktia asiaa, jotka eivät rakkautta tunne, eivätkä anna. Kaikki minun kaipuuni syntyy yksinomaan minun olemassaolevasta rakkaudestani, ei rakkauden kaipaamisesta.
Just näin.
Niin ... tunnehan se rakastaminen on. Ei nyt ihan Nobelin arvoinen älynväläys.
Kiitos sinulle
Niin juuri, noin se varmasti on. Minulle ainakin, kun aina saa pettyä rakkaudessa. Jostain sitten ehkä joskus vielä putkahtaa uusi ihastuksen kohde.
💁🏼♀️
Niin minäkin olen monesti ajatellut, että iso osa täällä haikailua taitaa olla rakkaudenkaipuuta. Ilman että se edes kohdistuu kehenkään välttämättä.
Se on voinut olla itselläkin sitä, vaikka joku on sen voinut aktivoida.
Tietynlaisen rakkaudenkaipuuta, vaikka rakkautta saisikin jatkuvasti. Mutta joku kohta kaipuussa jää ruokkimatta ja sillä voi olla nälkä.
Se on semmoista. Paskaa koko elämä.
Liian paljon kysymyksiä, vailla vastauksia. Uskallanko rakastaa ja rakastua, ymmärretäänkö minua oikein vai mielummin väärin? Jollen ole saanut rakkautta, johtuuko se vain siitä, etten osaa ottaa sitä vastaan oikealla tavalla.
Keneen voi oikeasti luottaa, koska hyvä käytöskin voi muuttua huonoksi, kun mielikuvat muuttuu toisessa tai toisesta. Arvaamattomuutta kokenut "väärin ymmärrys". Tunteiden myllerrys. Onko minulle oikeanlaista vai ovatko kaikki mieleiset vain vääränlaisia?
Täysin totta. Hirmu paskamaista kun tajuaa että tämä on rakkauden kaipuuta mutta kun kukaan ei oikein kiinnosta. Missään mielessä. Paitsi ajoittain vieläkin se.
Juuri noin. 🫤
Tämä on kyllä suurelta osin totta. Ehkä tunnelmavalot, viltit, kylmyys ja muu tuo luonnollisesti kaipuuta rakkauteen. Sitä toivoisi että vierellä olisi se joku, vaikka tapahtuisi mitä niin vierellä olisi se rakkaus ja ihminen, joka jakaisi ilot ja surut. Seurana ja voisi vaan olla ja elää. Kyllä se rakkaus tuo elämään turvaa, sisältöä ja tarkoitusta, iloa. Toivotaan että kaikki löytäisivät sen oikean, jonka kanssa olisi hyvä olla ja tuntisi molemmin puolista rakkautta. Sitä on tulossa vanhaksi, nyt sille osaa antaa arvoa, aiemmin oli enemmän normaalijuttu, kaipasi lisää kaikkea muuta. Nyt rakkaus, perhe, ystävät, elämä, on siirtynyt kyllä arvostuksessa kärkeen.
No tuo on kyllä totta omalla kohdallani. Olisihan se mukava pitkästä aikaa saada rakastaa mutta kun ei ole sellaista ihmistä. Kaikki on joko varattuja, perheellisiä tai ei muuten ole kiinnostunut. En kuitenkaan ole epätoivoinen koska olen tyytynyt kohtalooni ja mulle on ihan ok vaikken enää löytäisi ketään. Sellaista elämä on se antaa jos antaa jotain kivaa joskus. Nykyään viihdyn hyvin itseksenikin.
Ei pidä paikkaansa omasta kokemuksesta tiedän kun muutama vakava ihastuminen takana..Tosin uskon niillä jotka usein kokevat tuon..Onhan se epänormaalia jos jatkuvasti kaipaa ja ihastuu..Jokainenhan tunnistaa itsensä luulisin näin...
Ei sen tarvitse olla jatkuvaa jotta se olisi kuten aloituksessa lukee.
Kyllä näin on. En osaa vaan irrottautua. Tuttu ja turvallinen, eikä muiden kanssa ole ollut seksiä aikoihin. Seksi on se liima. Muuten ärsyttää koko ihminen. Tuttu ja turvallinen helvetti, eli mahdoton toteutua. Toisaalta koska hän ärsyttää minua niin paljon, olen joutunut katsomaan peiliin, että miksi triggeröi. Kasvattavaa mutta myös todella kuluttavaa.
Tässähän menisi pohja sitten ihastumiseen ja rakastumiseen...Sanoisit toiselle vaan että se nyt on vain kaipuuta ja yksinäisyyden tunnetta..Parisuhteessakin voi tuntea kaipuuta ja niinhän onkin se on hengellistä etsintää joka ei täyty toisella ihmisellä..
Kyllä, parisuhteessakin voi todella tuntea kaipuuta ja tyhjyyden tunnetta.
No niinpä. Kaikki rakkaus on siis olematonta. Kukaan ei oikeasti rakasta ketään. On vain "rakkauden kaipuuta" ja kukaan ei todellisuudessa välitä lainkaan kenestäkään toisesta ihmisestä. Aika kauhea maailma, jossa aloittaja elää.
Komppaan tätä.
Jos minulla olisi rakkaudenkaipuu, niin luulisi minun ihastuneen useamman kerran elämässäni. Jos 40:een vuoteen on onnistunut ihastumaan/rakastumaan 4 kertaa, niin ei mulla kovin kauhea rakkaudenkaipuu voi olla.
Päinvastoin, se rakkauden kaipuu voi olla valtava, mutta se ohjautuu niihin tiettyihin ihmisiin kun tietyt ehdot täyttyvät.
Kuulostaa täysin kahjolta teorialta. Jos minulla olisi mieletön rakkauden kaipuun, niin tuskinpa sitten olisi ollut niin helppo päästää irti toimimattomasta suhteesta ja olla seuraavaa kymmentä vuotta yksin. En mä väitä, etteikö teoriasi hyvinkin sinuun päde, mutta minuun se ei kyllä toimi millään tavoin.
"En mä väitä, etteikö teoriasi hyvinkin sinuun päde, mutta minuun se ei kyllä toimi millään tavoin."
Ehkä et ymmärtänyt teoriaa.
Ymmärsin hyvin ja se on totaalisen toimimaton.
Ja siis en sano, etteikö se toimisi sinuun. Sinä tiedät sen itse parhaiten. Mutta minuun se ei toimi lainkaan. Se ei siis ole yleispätevä teoria.
Kyllä se ainakin sinuun näyttää sopivan.
Ei se sovi, paitsi jos sulkee silmänsä kaikilta todellisilta yksityiskohdilta ja pyrkii väkisin tunkemaan neliötä pyöreään koloon. Tuota sinä nyt kuvainollisesti yrität. Yrität väkipakolla tunkea asioita väärään muottiin, vain koska et kykene näkemään erilaisuuta.
Olet oikeassa.Monella on mieltön rakaudenkaippuu,kaippu vain toista ihmistä kohtan ja takertuu ihastukseen tai ex:sään.Ilman että alkaisi elää ja ymärtäisi: Ex-on jatkanut elämää ja ihastus välttämättä ei siedä ihmistä itseä joka kohdista ihastuksensa häneen.
No mikä siihen sitten auttaa?
Voihan rakkaudenkaipuu olla vaikkapa jotain syvää tyhjyyttä mitä ei lapsena saanut kokea tai se voi olla vaikka seksuaalisuuden kasvua ja muuttumista, identiteetin elämistä ja muuttumista, jolloin tarpeetkin kumpuavat rakkaudessa niistä?
Tai ne on kuin aukkoja juustossa, jotka jää täyttymättä... Ja niitä sitten haikailee, kun jokin asia, tapahtuma, ihminen elämässä ne aktivoi?
Eikä tarkoita suinkaan, että ne kyseiset ihmiset eivät voisi tai olisi syy tunteille, mutta voivat olla myös syy sisäiselle tukahdetulle tarpeelle ja tunteelle rakkaudessa?
Tai näin minä kyökkipsykologisoin. 😆
Teoriasi suuri puute on se, että ihmiset tuntevat ikävää muitakin kuin romanttisen rakkauden kohteita kohtaan. Se, että minulla on ikävä kuollutta isoäitiäni ja paria kuollutta koiraani, ei todellakaan kerro mistään rakkaudenkaipuusta. Minä kaipaan heitä, koska itse rakastin, en koska kaipaisi rakkautta.
Miksi kaikki olettavat nyt että tämä "rakkauden kaipuu" liittyy nimenomaan romanttiseen rakkauteen ja rakastumiseen/rakastamiseen?
"Minä kaipaan heitä, koska itse rakastin, en koska kaipaisi rakkautta."
Niin rakastit eli kaipaa takaisin sitä rakkautta jota teidän välillä oli. Kysymyksiä?
t. alkuperäinen
Ei, teoriasi on väärä. En kaipaa mitään "rakkautta välillämme". Kaipaan ihmistä, jota rakastin. En kaipaa hänen rakkauttaan, sillä minulla on se jo. Minulla on se aina. Se ei koskaan katoa minulta. En kaipaa myöskään omaa rakkauttani. Sekin minulla on, eikä se ikinä minua jätä. Minä kaipaan ihmistä, en tunnetta. Kaipaan sitä, että pystyin puhumaan sille ihmiselle, kaipaan sitä, että hän vastasi minulle. Hänen elossa ollessaan en kokenut niissä hetkissä mitään sen kummempaa rakkautta. Se ei ole asia, joka kaipaan. Kaipuuni kohde on nimenomaan se ihminen tai olento. Se ei liity mitenkään tunteeseen. En kaipaa tunnetta.
Kaipaan jopa niitä helvetillisen raivostuttavia kommentteja, jotka saivat minut tuntemaan vihaa.
"Ei, teoriasi on väärä. "
No sehän selittääkin kaiken.
Ihan miten haluat.
Selitin jo hyvinkin yksityiskohtaisesti, eli kyllä sen pitäisi selittää. Eri juttu tietenkin, jos olet niin rakastunut omaan teoriaasi, että et kykene lainkaan lukemaan eriäviä ja perusteltuja mielipiteitä.
Minä kyllä rakastan ihan aidosti useampaakin ihmistä tässä maailmassa. En siis allekirjoita aloittajan teoriaa siitä, että rakkautta ei ole olemassakaan.
KETÄÄN EI KIINNOSTA sun typerät teoriat!
Etkö sä huomaa ja osaa lukea?!
Mun ikävä on ainutlaatuinen ja kohdistuu siihen ihmiseen eikä mihinkään tunteeseen.
Tunnen vahvasti ja sä et vaan osaa niin luot näitä teorioita!
Jos mä kaipaan kuollutta ihmistä niin se ei ole mikään tunne vaan todellinen juttu!
Sä et TAJUA SUURIA TUNTEITA!
Ei ei ei. Hakoteillä on aloittaja. Rakkauksilla on eroja.
Hakoteillä on täysin..ei oo varmaan edes kokenut OIKEAA RAKKAUTTA!
Ei rakkautta voi järjellä edes selittää eikä millään teorialla.
Rakkaus on sielujen yhteistanssia ja ikäväni kohdistuu ihanaan ihmiseen jollaista toista ei ole!
En jaksa lukea noin pitkää nyt. Vastaan vain tuohon ensimmäiseen lauseeseen.
Minulla ei ole rakkaudenkaipuuta eikä ollut. Olin pitkään yksin ja onnellisempi kuin koskaan. Sitten tuli hän ja jotain tapahtui. En saa häntä mielestäni. Ketään muuta en ole halunnut lopetettuani pitkän suhteen yli 10 vuotta sitten. Hän tuli vasta lähivuosina tajuntaani. Minulla oli siis aikaa useita vuosia kohdata vaikka kenet, mutta kukaan ei kiinnostanut, ei käynyt mielessäkään. Kyse on hänestä, ei rakkaudenkaipuusta. Olen tästä varma.
Ei minullakaan ollut RAKKAUDEN KAIPUUTA, ennen kuin kohtasin HÄNET!
ihan yksikseni olin ja iha nyhtäkkiä tuli hirveä kaipuu!
Älä nyt huuda siinä hamppu.
En kaipaa rakkautta vaan häntä.
Ei se ole aina noin yksinkertainen juttu. Hellyyttä ja rakkautta voi saada päivittäin. Silti ei ole suojassa ihastumisilta.
Jostain sekin silti kumpuaa että näin pääsee käymään. Toiset ihastuu usein ja herkästi. Toiset pääsee sen yli ja toisilla jää pidemmäksikin aikaa päälle.
Jotkut vaihtaa kumppania.
Toisilla on omassa mielenterveydessä syyt ja joskus vaan seksin puute tai muut parisuhteen dynamiikan ongelmat.
Ei seksiä voi halaamalla ja suukottelullakaan aina korvata.
Ei se ole niin yksinkertaista. Mutta oli tuossa asiaakin.
Tää on ikävä palsta eikä mikään typerä teoria palsta.
Ei ihmekkään ettei naiset välitä susta, et tajua rakkaudesta mitään.