Ihan asiallisia vastauksia vaan tähän, kiitän.
Kertokaapa miten ja missä aikuinen, joka on yksin, ei siis meneillään mitään liittoa eikä edes
tapailusuhteita, voisi viettää joulua toisten seurassa. Alkoholi ym. ei saisi olla pääasia, vaan mukava yhdessä olo. Hyvä ilmapiiri. Eipä haittaisi, vaikka elämänkumppaninkin vielä löytäisi, tosin aika epätodennäköistä.
Kertokaapa miten ja missä aikuinen, joka on yksin, ei siis meneillään mitään liittoa eikä edes
tapailusuhteita, voisi viettää joulua toisten seurassa. Alkoholi ym. ei saisi olla pääasia, vaan mukava yhdessä olo. Hyvä ilmapiiri. Eipä haittaisi, vaikka elämänkumppaninkin vielä löytäisi, tosin aika epätodennäköistä.
Vastaukset 54
Vanhimmat
Oletko mies vai nainen? Oikein asiallinen kysymys, joten vastaan samoin.
Itselläni on sama tilanne ja on paljon varmaan muitakin samassa jamasa
Iisalmessa.
Kaikki perinteiset jouluruuat on valmiiksi hommattu ja mietitty, joten
samaan seuraan mahtuisi hyvin kuvailemallasi ehdoilla varustettu
henkilö, ei mitään ryyppyjuhlia, lämmin booli ja kahvikonjakit.
Olen nainen, valitettavasti ikää jo yli 60. Kuitenkin tuntuu siltä, että elämällä voisi olla vielä jotain tarjottavaa minulle. Kenpä tietää?
Yksi ongelma varmaan, että Facebook, Twitter ym. eivät ole minun juttujani.
Joten mitkä ovat ne keinot saada yhteys tavallisiin, kunnon miehiin? Luottamuksellisesti, avoimesti jutellen voisimme sitten miettiä, tulisiko meistä pari??
Ap.
Ei ainakaan ravintolasta löydy. Ehkä jonkun harrastuksen parissa tai ulkoilun parista.
Hyvä Ap! Missä tavataan? Samoin ajatteleva eläkeläismies. Jk.
Tavataanko tänään kaikki kolme Halpahallin kahviossa, kävisikö teille AP ja eläkeläismies?
Hyvä ehdotus, tulen paikalle, monenko aikaan?
Jk.eläkeläismies.
Lisäystä vielä äskeiseen (klo. 11:28), minä tulen klo. 13.00.
Jk.
Olitko anonyymi 00011 itse mihin aikaan Halpahallin kahviossa, vaikka itse
sitä ehdotit? Eipä siellä ketään muita näkynyt klo. 13.00, vaikka jk sitä ehdotti.
Tapasiko arkuus, vai mikä?
Minä taas tulin tänne keskustelupalstalle ja siis huomasin tämän Halpahalli-ehdotuksen muutama minuutti sitten. Olisinkohan rohjennut tulla, jos olisin nähnyt tuon viestin ajoissa? En ollenkaan tiedä, hui, jotenkin tässä tuli semmoinen pikkutyttömäinen tunne. Hups.
Kiitos kuitenkin rohkeasta ehdotuksesta. Terv.
Ap, siis viestin alkuunpanija, ei nimikirjaimet.
Kun Sinä itse olit aktiivinen ja aloitit tämän ketjun, ehdota nyt, missä nämä
yksinäiset voivat tavata reilusti päivänvalossa ja jutella luottamuksella ,
tiedä vaikka siitä "poikisi" pitempiaikaisiakin ystävyyssuhteita, ei noin
arka tarvitse olla.
Huomenna on Halpahallissa joulupuuroa tarjolla.
Olipa hyvää riisipuuroa rusinasopan kanssa tänään Halpahallissa.
Graavilohta, leikkeleitä ,kinkkua ym. jouluista, kahvit ja tortut vielä lisäksi.
Koko lysti 8,50 euroa! EIpä näkynyt nytkään yksinäisyydesta valittavia ja
kärsiviä naisihmisiä, vaikka itse ehdottivat ko. paikkaa!
Metsien mies.
Ei ap-nainen ainakaan ehdottanut Halpahallia kohtaamispaikaksi!!
Planeetta jupitery etenee nykyisin suurella nopeudella stabiloiden hieman heikkojen ihmisien yskää ja kaikenlaiset suunnitelmallisuudet tulevat helpommin havaittaviksi kun alkeisrakennehiukkaskitka on vähäisempää. Pienemmät tekijät ovat etualalla.
Tässäpä olisi hieno koppi jollekulle järjestää yksinäisten joulu. Paikka vaikka Oma koti tai kerhotila.
Siitä vain joku aktiivinen järjestämään nuo joulujuhlat, jos paikka löytyy.
Olen valmis tulemaan mukaan ja osallistumaan tarjoilukustannuksiin.
Eikä ollenkaan sellaisesta porukasta joka on haluamaisillaan kokoajan lähteä reissuun.
Vaikkakaan silloinkaan ei joutuisi kuinkaan paaitsioon.
Suomalainen on ujo. Niin miehet kuin naisetkin. Varovainen täytyy tietenkin olla mutta ujous on päällimmäisenä.
Moni yksinäinen saisi seuraa, ystäviä, seurustelukumppanin jne. jos uskaltaisi heittäytyä juttelemaan..vaikkapa kävelyllä. Menee rohkeasti luo ja aloittaa juttelun. Kaupassakin voi jutella, ihan missä vaan. Tervehtiminen on yksi hyvä tapa..esim kaupan hyllyjen välissä, kassajonossa. Tiedä vaikka törmää uudelleen ja taas kun tervehtii ja tiedä mitä siitä kehittyy.
Kyllä saa yksinäinen olla jos ei ole ulospäin suuntautunut.
Itse olin tavattoman ujo nuorempana mutta oskus viidenkympin iässä päätin että nyt loppuu ujostelu. Nyt kuusikymppisenä ei ujoutta ole lainkaan. Menen juttelemaan kenelle vaan ja missä vaan. Tervehdin tuntemattomia, nuoria ja vanhoja. Moni kyllä katsoo vain kummissaan kun tervehdin.
Kyllä Suomalaisen täytyisi hieman alkaa avautumaan.
T. Vanha äijän käppyrä.
Hyviä huomioita, ei makaavan kissan suuhun hiiri juokse!
Sinulla on hyviä pointteja tähän asiaan. Olet selvästi henkilö, joka tunnistaa
varmaankin helposti, tuollaiset juttuseuraa kaipaavat ihmiset. Oikea lähetymis-
tapa on juuri tuollainen varovainen, ei liian tyrkyttävä.
Liike-elämässä ja asiakaspalvelussa toimineet henkilöt tunnistavat kyllä helposti
tuollaisen keskusteluseuraa kaipaavan ihmisen, se näkyy hänestä päällepäin,
mutta hän ei itse rohkene tehdä aloitetta. On sitten kuitenkin iloinen ja
tyytyväinen. jos joku kanssaihmien häntä lähestyy oikealla tavalla, hyvä niin.
Möyrötä kotonasi ei sitä seuraa löydä jos on luonnevamma ja paha
Tuoppi kellariin.Sieltä löytyy jormoo
Aloittajalla hyvä ehdotus, eikö hän tai kukaan mukaan keksi ratkaisua
tärkeään asiaan?
Jonnekkii sex palstalle ilimotus niin ei tarvii yksin olla jouluna.
Tuollainen kommentti ei kuulu ollenkaan tähän asiaan,rahastuksen maku?
Antaa ne kiimaset puliukot ilmaseksikin munnoo
Jokin yksinoleville aikuisille suunnattu tilaisuus olisi ihan mielenkiintoinen ehdotus. Miksi vaikka paikkakunnalla olevat eläkejärjestöt eivät tartu toimeen? En kuulu mihinkään järjestöön, mutta jotenkin tullut käsitys, että niissäkin ollaan usein liikkeellä pariskunnittain. Lienenkö väärässä? Tietysti on nuorempiakin yksin olevia, eri elämäntilanteissa, muitakin kuin eläkeläisiä. Heidänkin joukossaan varmaan ihmisiä, joita ei kiinnosta yhden hetken (yön) suhteet.
Ap.
Eläkekejärjestöihin kuuluu toki enimmäkseen eläkeläisiä ja pariskuntia. Eihän
niissä ole alaikärajaa, voi liittyä vaikka viisikymppinen henkilö. Onhan jäseninä
toki leskiä ja muitakin yksineläviä. On monenlaista toimintaa, retkiä , ulkoilu-
tapahtumia, karaokea ym. Näissä tapahtumissa on mahdollisuus tavata erilaisia
ihmisiä ja jutella yhdessä asioista, mikäli rohkeutta riittää.
Reippaasti vain mukaan noihin järjestöihin ja osallitumaan toimintaan!
jk
Wauu karaokee🤣
Mielummin Bingo.
Kirjaston yläkerrassa ja Ilvolanpirtissä on mm. keskustelukerhoja, joissa
käsitellään aina ajankohtaisia , ja esim. Iisalmea koskevia aiheita, molemmissa
ryhmissä on "vetäjät", kaikki osallistujat saavat äänensä kuuluviin, tai voivat
olla kuunteluoppilaana. Molemmat mielenkiintoisia ryhmiä.
Arkajalat ja tuppisuut jäävät yleensä seinän vierustoille ihmettelemään ja
haaveilemaan, "aikainen lintu nappaa madon"!
Jos ap bon nainen ja etsii vaikkapa miestä kumppanikseen niin tuskinpa noista "pitsinnypläys" kerhoista mies löytyy.
Kyllä on oksan ottajia, jos on kuusen kaatajia.
Aikanaan oli Ylä-Savossa pitsinnypläyksen opettajana miespuolinen kirkkoherra!
Tietääkseni ei noissa kummassakaan ryhmässä virkkuuta opeteta.
Yksi mahdollisuus lienee kääntyä vihreiden puoleen ja kysyä neuvoa sieltä. Hehän haluavat piikityshuoneet, ym senlaatuiseen toimintaan liittyvät vaihtoehdot. Heiltä ilmeisesti voi saada joulurauhaan ohjeistettua ensiapua? Tarvittaessa?
Ap vielä tässä, hei!
Siis yksin oleva yli 60 nainen Iisalmessa , joka mielellään löytäisi vielä tavallisen, kunnollisen miesystävän. Kiitos teille, jotka vastasitte asiallisesti ja kivastikin.
Minua jäi hieman harmittamaan, kun joku teistä "suositteli" täksi päiväksi Halpahallin joulupuuroa (ja ehkä tapaamista siellä.) Kävin ko.paikassa, mutta luulin, että siellä olisi puuroa tarjolla samaan tapaan, kuin on joskus ollut kahvitarjoilu kaikille asiakkaille. Ei ollut mitään. En ymmärtänyt, että ko. ruoka olisi päivän lounas kahviossa. Kun en siellä ole käynyt, niin en tajunnut sitä kuin vasta myöhemmin.
Miten olisi viimeistään ystävänpäivänä helmikuussa joku tilaisuus yksin eläville? Kuka osaisi tarttua tähän asiaan, tuntisi tai tietäisi henkilöitä tai järjestöjä?
Sinä itse olet se henkilö, jos olet kiinnostunut em.tapaamisesta, ei järjestöt ehdi
tällaisia touhuta nopeasti, koska heillä on normaalit vuosisuunnitelmat jo lyöty
lukkoon etukäteen.
Ilmoitat paikan ja ajan ja jonkinlaisen tunnuksen osaanottajille, esim. "kukka
rintapieleen" tai joku vastaava. Miten muuten tähän ystäväryhmään voi liittyä,
jos ei ole mitään tunnistetta?
Isoissa yleisötapahtumissa käy satoja ihmisiä, kuka heistä esim. tunnistaa Sinut,
ap, 60v. nainen?
Ystävyydellä!
ps. Tietääkseni suurimmassa Iisalmen eläkejärjestössä on melkein 1000 jäsentä.
Minäkin olen tuntenut itseni yksinäiseksi jo viimeiset 20 vuotta.
Mutta kyllä se ärsyttää kun käy kaupungilla tai kaupassa niin joku tuntematon tulee juttusille.
Minäkin oon tuntenu ihteni hevoseksi ja varsasta lähtien. Se harmittaa. kun ei
oo oikein samanhenkisiä tappelukavereirta, että sais koetella voimiaan!
HYVÄÄ JOULUA JA ONNELLISTA UUTTA VUOTTA .aloittajalle
ja muillekin yksin Joulua viettäville kanssaihmisille.
Jospa ensi vuonna ei olisi niin yksinäistä!
"Pakkasyö on ja leiskuen Pohja loimuja viskoo, kansa kartanon hiljaisen vain
viinaa ja olutta kiskoo", kun eivät jouda toivottamaan HYVÄÄ UUTTA VUOTTA,
minä toivotan kaikelle kansalle!
Kiitos, samoin minulta Hyvää joulua ja uutta vuotta! Melko hyvin on yksinäinen jouluni sujunut tv:n ääressä, ulkoillessa ja kaikkea pientä puuhastellessa.
Terveiset kaikille teille reiluille ja vapaille ihmisille, jotka tätä luette. Mietitään erilaisia tapoja tutustua ja tavata toisia yksin olevia. Joku teistä kaivannee lähinnä puhekavereita, joku -kuten minä- syvempääkin ihmissuhdetta.
"Kiitos samoin minulta Hyvää joulua ja uutta vuotta."...tämän kirjoitti siis Ap.
Hyvää tapaninpäivää ja uuttavuotta!
Luin tätä keskustelua ja tunnistan itsekin mont asiaa tästä että ei se ole helppoa löytää jouluksi saati arkeenkaan juttukaveri yksinäisenä ihmisenä. Ehkä sitä rohkeutta pitäisi vaan olla aloitta niitä juttelua ja rohkeutta olo avoin ottamaan vastaan juttelua ja katsoa mitä siitä tulee.
Monesti on käynyt että täysin yllättäen esim kaupan jonossa joku alkaa jutella mukavia ja itsekin ilahtuu mutta se pitäisi jatkaa ja uskaltaa kysyä esim sinne kahvioon kahville, elämää nähneenä ei se kupponen kahvia ole paljoa suuntaan eikä toiseen mutta se saattaa olla toiselle iso asia ja saattaa olla vaikka uuden ystävyyden alku. Me savolaiset taidettaan vaan tykätä vähän liikaa olla omissa oloissamme ja jopa säikähdetään jos joku tulee juttusille.
Kiitoksia, sitäpä samaa myös Sinulle! Erittäin hyviä homioita tähän keskusteluun.
Jos joku uskaltaa ehdottaa vaikkapa sitä kahvikupillista päivänvalossa, ei kai tuo ole
mitenkään epäsopivaa, varsinkin jos huomaa, että esittäjä on ystävällinen ja
vilpiton ehdotuksessaan.
Rohkeutta vaan kehiin. kyllä luottamuksellista juttuseuraa löytyy varmasti!
Rohkeutta varmaan kaipaisin lisää ja sitäkautta sitä nyt ajattelee että ei hän tai tuo varmaan lähde juttelemaan enempää ja sitten jää siihen.
Koetahan kerätä sitä rohkeutta lisää, taitaa keräyskoppa olla ihan tyhjänä?
No jos ei juttu ala luistamaan niin se on siinä sitten.
Ei se ihan tyhjänä ole mutta kyllä siihen vielä paljon mahtuisi.
Pitää vaan alkaa enempi jututtamaan olipa sitten keski ikäinen tai aikuisempi. Mitenkäs teillä rohkeutta piisa?
Minä höpöttelen kenelle tahansa, olipa vaikka nuori tai 80vee.
Gramofonin neulalla kun olen rokotettu😁
No eikun kupposen ääreen höpöttelemään 🙂
Pitkäaikainen kokemus eduksi.
Kesy jo advunen, menee ihan hyvin, ihmisiä haittaajia en kaipaile.
omat matkaeväät aina tarjottimella ja henkinen itsenäisyys.