Minun on vaikea ymmärtää tilannetta, jossa nuoretkin naiset itkevät, ettei mies halua heitä pari vuotta suhteen kuumimman alun jälkeen.
Itse olen keski-ikäinen nainen eikä ole tarvinnut koskaan minkäänlaisia pornolehtiä, hepeniä tai apuvälineitä mieheni himon herättämiseen, hän on halunnut minua aina. Ulkomaailmassa liikkuessani olen sen havainnut, että kyllä kelpaisin muillekin.
Mutta en ole, enkä halua olla miesmäinen niin kuin suuri osa Suomen naisista. Ikinä en aio ostaa ensimmäistäkään tuulipukua, en jyrsiä tukkaani lyhyeksi, en luopua keveistä kesähamosistani ja iloisesta hymystäni. En ole lylleröitynyt tasapaksuksi pötikäksi, eikä maailmassani tärkein asia ei ole uuden sohvakaluston hankinta.
Itse olen keski-ikäinen nainen eikä ole tarvinnut koskaan minkäänlaisia pornolehtiä, hepeniä tai apuvälineitä mieheni himon herättämiseen, hän on halunnut minua aina. Ulkomaailmassa liikkuessani olen sen havainnut, että kyllä kelpaisin muillekin.
Mutta en ole, enkä halua olla miesmäinen niin kuin suuri osa Suomen naisista. Ikinä en aio ostaa ensimmäistäkään tuulipukua, en jyrsiä tukkaani lyhyeksi, en luopua keveistä kesähamosistani ja iloisesta hymystäni. En ole lylleröitynyt tasapaksuksi pötikäksi, eikä maailmassani tärkein asia ei ole uuden sohvakaluston hankinta.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ja sohvakalustoista haaveileminenko on miesmäistä hommaa :)?
Jos tuo oli tölväisy esim. minun tekstiäni kohtaan, voin kyllä kertoa että olen kyllä ihan nainen ja näytänkin siltä... ja ehkä tuntisinkin itseni enemmän sellaiseksi jos mieskin minua sellaisena kohtelisi.
Vaan paljastuipahan taas tässäkin se yleinen asenne; jos ei mies halua, on naisessa jotakin vikaa. Pakko kai se on hyväksyä, vaikka jokin pieni itsekunnioituksen poikanen minussa vielä koettaakin piipittää vastaan. Mutta kiitos vain ehdotuksesta. Laitankin korkkarit ja kesähamosen ensi kerralla sienimetsälle tai juoksulenkille pururadalle.
juosten hikihatussa pururadoilla (muuten ajanmyötä kehon kuivettavaa puuhaa, ja ne rumat lenkkitossutkin...), kellin minä sängyssä mieheni kanssa nautiskellen. Vapaapäivänä voimme asustaa sängyssä koko päivän, kirjoja lukien ja välillä lemmiskellen.
Pieni boheemius ei ole elämässä pahitteeksi. Suomalaisille naisille ominainen tiukkapipoinen suhtautuminen elämään ei edistä tätäkään ilottelun lajia.
Just, provo... enpä ihan heti hiffannut ;)
Kerroin vain oikeasti elämästäni. Jos en todellakaan näe itua siinä että juoksisin kuin ajokoira pitkin pururatoja illat pitkät rumannäköisissä vetimissä tai heilu puntteja kolistellen kuntosaleilla, josta lopputuloksena energiajuomien latkimisen ja kaiken rasvan ruuasta hysteerisen karsimisen kanssa on vain ennen aikojaan kuivettunut, hormonitoimintansa sekoittanut naisihminen, niin mitä provoilua siinä on.
Mieluummin harrastan vaikka sitä sienestystä, se on oikein mukavaa ja siinä toki pitkät housut ja kumisaappaat ovat paikallaan.
Sinun laillasi ajattelevan, mutta omanikäisen tytön kun löytäisin, niin olisin ikionnellinen. On vaan aika vaikea tehtävä näiden nykyisten 20-30v naisten puolelta sellaista löytää...
Onko liikkuminen ja kunnostaan huolehtiminen miesmäistä?
Allekirjoitan tuon epänaisellisen ulkonäön yleisesti suomalaisissa naisissa. Minä ihailen ranskalaista ja italialaista naisten pukeutumistyyliä. Mielestäni ne ovat ultranaisellisia. Omasta klassisesta tyylistäni olen saanut myönteistä palautetta ja ottajia olisi.
Uskon myös, että kaikesta niuhottava luonne tappaa seksin halut aika pian. Itsellä on kokemusta niuhottavasta, jatkuvasti suorittavasta miehestä ja tulos oli seksin halujen hiipuminen. Yhdyn aikaisempaan kirjoittajaan, pieni boheemius on paikallaan. Mikäs sen ihanampaa kuin viettää sunnuntai sängyssä. :)
Tietty määrä liikuntaa on hyväksi ja välttämätöntä, mutta ei nainen ole mikään painonnostaja. Juokseminen on jo fysiologisesti naiselle huono laji, siinä rinnat vain hölskähtelee ja kohtu saa asvaltilla juostessa koko ajan huonoa alaspäin ryskivää liikettä.
Jos ajatellaan asiaa perimän kannalta, missään kulttuurissa ei naiset ole juosseet päivittäin pitkiä matkoja. Kävely sen sijaan on mainio liikuntalaji ja on niitä kosolti muitakin hyviä, naiselle sopivia lajeja.
Monella naisella myös liikkumisesta on aito ilo aika kaukana, siitä on tullut suoritusta, jota pinkeänä veivataan joka ilta määrätyt ulkonäkö- ja suoritusnormit saavuttaakseen. Se jos mikä, on äärimmäisen vähän seksikästä! Ja ylipäätään. Monella kun ne lenkkiverkkarit ja lenkkarit tahtovat juuttua lopuksikin viikkoa päälle!
aiheuttaa ainakin minussa välittömän vastareaktion.
Olisi kiva jos naiset olisivat naisia, eivätkä jatkuvasti olisi niin saakelin miesmäisiä.
Tuo kuvailemasi
- lievä ylipaino
- pitkät hiukset pannassa
- tasapaksu tanttameininki
- "henkka ladonovi Ryynänen"
ei voisi miestä vähempää kiinnostaa
Suurin osa perheiden ongelmista johtuu siitä, että naiset kuvittelevat olevansa jotain muuta kuin naisia.
Alkuperäisen viestin kirjoittaja on ottanut esille todella tärkeän seikan. Miehet ovat miehiä ja naiset naisia.
Naisellisuuteen liittyy kaikki tuo mainitsemasi itsestä huolen pitäminen ja naisellinen pukeutuminen. Haluaisin kuitenkin korostaa HYMYÄ. Hyvin hoidettu ja pidetty nainen, joka muistaa hymyillä on harmillisen harvinainen näky.
Miehisyyteen en ota muuta kantaa kuin sen, että samat ovat pelisäännöt ilmeisesti sielläkin. Ylipaino ja välinpitämätön suhtautuminen pukeutumiseen eivät varmaankaan lisää naisen halua urosta kohtaan.
Asiat ovat ilmeisen yksinkertaisia, ja uskonkin hyvinvoinnin lähtevän itsestä, eikä kumppanista. Kun itse pitää huolen itsestään ja näin ylläpitää puolison huomiota itsessään, ei toisella osapuolella käytännössä ole muuta mahdollisuutta, kuin tehdä samoin. Mikäli näin ei toimi, niin pitkällä aikavälillä tulee joku toinen ja korjaa potin.
Haluttomuus on yksi pariskuntien piinallisimmista ongelmista, mutta jaksamalla itse huolehtia itsestään ja hymyillä, niin ollaan varmaankin ensimmäiset askeleet otettu kohti onnistumista. Eli toisen muuttaminen ei varmaankaan ole kovinkaan tuottoisaa puuhaa.
Itselläni on vuosien kokemus haluttomuudesta halukkaana partnerina. Mikään ei oikein yksistään ratkaise tämän tason ongelmaa, mutta jos itse ei ole huolta pitänyt itsestää, niin on ikään kuin perusta onnistumiselle tekemättä.
On mielenkiinttoista havaita kuinka minun käy tässä tilanteessa. Edistystä on selkeästi tullut, mutta uskoisin meidän olevan ongelmamme ratkaisun alkutaipaleella.
Ja sitten toisaalta, mikäli nainen ei innostu miehestä panostustenkaan jälkeen, joku muu innostuu varmasti...
Usein korostetaan keskustelun merkitystä. Keskustelulla mielestäni tuodaan esille ongelma sellaisena, että kumpikin tietää mistä on kysymys. Koviakin äänenpainoja varmasti käytetään, kun oikein turhauttaa. Näkisin kuitenkin keskustelun raportointina, enkä niinkään korjausliikeenä. Tilanteen korjaaminen on tekemistä itselle, joka vaikuttaa toiseen osapuoleen.
Mikä sitten on pitkä aika haluttomassa suhteessa?
Vuosia kuluu ja tilanne pysyy samana. Pahimmillaan menee kuukausia rakastelukertojen välillä, mutta näistä ajoista on jo muutama vuosi. Sellainen painaa mieltä rajusti, eikä kannusta mihinkään. Nykyisin ollaan jo tilanteessa, missä läheisyyttä on parikin kertaa kuukaudessa. Tosin tästä on vielä matkaa usemman kerran viikkorytmiin.
Positiivisin juttu koittaa sitten, kun minua halutaan aidosti ja lujaa...
Välillä kuljen korkkareissa ja lyhyessä hameessa vimosen päälle meikattuna. Välillä taas pukeudun (miesten) reisitaskuhousuihin, matalapohjaisiin kenkiin ja nahkatakkiin ja olen naamastani naturel. Molemmissa tapauksissa olen saanut miehiltä (ikä 15-70) ihailevia katseita. Eli kyllä se seksikkyys tulee jostain muualta kuin tietynlaisesta pukeutumisesta. Käyn puntilla ja harrastan kamppailulajeja. Ei ole huonontanut ainakaan minun kohdallani vientiä. Kyllä itsevarmuus ja "se oma juttu" ovat ne asiat, mitkä tekevät ihmisestä viehättävän.