elämässäni on tapahtunut kaiken laista..
ekaksi muutin paikka kunnalta toiselle 8v, olin yksinäinen ja koulukiusaús alkoi, sitä kesti 7 vuotta..
kunnes menin ammatti kouluun ja muutin kotoa, yksinäisyys vaivasi ja bulimia / anoreksia alkoi. Sitä helvettiä kesti pari vuotta.
Tuli sitten kesä ja sain itseni omin avuin kuntoon, selvisin syömishäiriöstä.
Olin taas elämän iloa täynnä.
kunnes tuli syksy, äitini oli kipeä ja sitten joulun alla sain tietää äitini sairastuvan syöpään.
Kaikki musertui..
Meni kuukausi, äitini kuoli.
Nyt siitä on reilut puoli vuotta, elämä tuntui hymyilevän jälleen.
Tutustuin tässä taannoin väärään ihmiseen jonka hyväksi käytön uhriksi jouduin.
En pysty luottamaan enää kehenkään ihmiseen.
Taas hakkasin päätäni seinään, miksi aina minä?
Mutta, nämä ovat kai niitä asioita jotka opettavat vain päivä päivältä elämään.
Kun menee mutkien kautta, hakkaa päätään mahdollisimman monesti seinään, kai sitä sitten on entistä vahvempi.
En tiedä. Olen aina selvinnyt omin avuin. Aina törmännyt vääriin ihmisiin ja aina saan tulla petetyksi..
Saa nähdä mitä on 10 vuoden päästä, olen nyt 18..
heh.. mitä vielä tapahtuu.. mutta
elämää on..
kuljettava vaikeuksien kautta
voittoon...
ekaksi muutin paikka kunnalta toiselle 8v, olin yksinäinen ja koulukiusaús alkoi, sitä kesti 7 vuotta..
kunnes menin ammatti kouluun ja muutin kotoa, yksinäisyys vaivasi ja bulimia / anoreksia alkoi. Sitä helvettiä kesti pari vuotta.
Tuli sitten kesä ja sain itseni omin avuin kuntoon, selvisin syömishäiriöstä.
Olin taas elämän iloa täynnä.
kunnes tuli syksy, äitini oli kipeä ja sitten joulun alla sain tietää äitini sairastuvan syöpään.
Kaikki musertui..
Meni kuukausi, äitini kuoli.
Nyt siitä on reilut puoli vuotta, elämä tuntui hymyilevän jälleen.
Tutustuin tässä taannoin väärään ihmiseen jonka hyväksi käytön uhriksi jouduin.
En pysty luottamaan enää kehenkään ihmiseen.
Taas hakkasin päätäni seinään, miksi aina minä?
Mutta, nämä ovat kai niitä asioita jotka opettavat vain päivä päivältä elämään.
Kun menee mutkien kautta, hakkaa päätään mahdollisimman monesti seinään, kai sitä sitten on entistä vahvempi.
En tiedä. Olen aina selvinnyt omin avuin. Aina törmännyt vääriin ihmisiin ja aina saan tulla petetyksi..
Saa nähdä mitä on 10 vuoden päästä, olen nyt 18..
heh.. mitä vielä tapahtuu.. mutta
elämää on..
kuljettava vaikeuksien kautta
voittoon...
Vastaukset 1
Vanhimmat
mutta mikä se voitto on? saa leijailla taivaissa ikuisuuden,eikö se ala tuntumaan tylsälle? mä,(oma toivomukseni)haluaisin,et mua ei yksinkertasesti olis enää olemas.ei taivaassa,ei telluksen päällä.poissa vaan.