pitänyt sanani ja yrittänyt olla rehellinen. Surullista, mutta totta. Mikäli olisin vetänyt elämän sosiopaatti asenteella (ilman omatuntoa) olisin varmaan nyt miljonääri. Eihän se raha onnea tuo, mutta poistaa kyllä stressiä elämästä.
Olen vain saanut kärsiä tässä elämässä siitä, että olen auttanut muita
Anonyymi-ap
13105
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Oikeassa olet.
Totta. Täytyy olla mulkero, jotta menestyy ja pääsee suosioon.
Olen pahoillani puolestasi. Joskus pettyy ihmisiin. Mutta välillä yllättyy iloisesti. Jatka vain samaan malliin. Kyllä se on paras, kun pystyy itsensä kanssa elämään.
Voi morjes. Tekopyhä se täällä jorisee.
Ahaa. Olisko pitänyt sanoa, että ap ei ole rehellinen ja luotettava? Miksi olisin sellaista ajatellut. Olen niin tyhmä, että muutamin poikkeuksin uskon, että täällä on todellisiakin tunteita.
Rehellisyys on paras ominaisuus ihmisessä..
Komppaan. Vaikka se totuus sattuisikin.
Mietin aikaisemmin tänään ihan samaa! Tuntuu ettei koskaan käy niinkuin suunnittelee ja riippumatta kuinka oikeudenmukainen ja kiltti, sydämellinen ja ystävällinen on elämässä ollut niin kurjaa on lapsesta asti ollut. Ehkä se on osani ja pitää siihen tyytymän. Ehkä se joskus selviää miksi näin. En oikein osaa elää tätä elämää, en oikein osaa olla kuin muut elämän suunnitelmineen ja unelmineen. Jään jotenkin aina ulkopuoliseksi vaikka omasta mielestä olen kiva ihminen. Haluaisin oman perheen mutta välillä sekin tuntuu niin kaukaiselta.
Samaa ajatellut,mut eipä sitä voi muuten elää kuin mikä luonne on...virheistä oppii,mulkerot voi heittää elämästään,voi olla kiltti muttei kynnysmatto
Niimpä! Juu ei enään koskaan kynnysmattona.
Kyllä se vielä palkitaan ❤️
Kun oppii olemaan tyytyväinen siihen mitä on, niin elämä on paljon helpompaa. Nuorena unelmoi parisuhteesta, kun niiden aika tuli, tuntui että aina kohdalle osui väärä ihminen -> ahdisti. Sitten unelmoi varallisuudesta, kaikki aika kului töissä ja rahaa oli, mutta muu elämä täysin katkolla -> ahdisti. Myöhemmin halusi perheen, vuosia kaikki oli hyvin, kunnes alkoi tehdä mieli päästä taas vapauteen -> nyt kaikkia osapuolia ahdisti. Tällä hetkellä en oikeastaan enää tavoittele mitään, pärjään ihan ok sillä mitä minulla on ja tunnen olevani onnellisempi kuin koskaan. Ei ehkä kaikki ihan 100% osu tuohon aloitukseen, mutta halusin vaan antaa jotain ajateltavaa.
Kukaan ei voi olla onnellinen vääryydestä johtuvista menetyksistä