Olen vasta aikuisena tajunnut miten helvetin myrkyllinen oma perhe on

"Jos sinulla oli hyvä työ ja paljon fyrkkaa, täytyy sinun ymmärtää että olet etuoikeutettu"

Vitut ole. Ainoastaan ahkera. Toisen menestys ei oikeuta keneltäkään varastamaan. Vittu mitä kommunistipaskaa suollat suustasi.

Jos ottaa lainaa eikä sitä maksa takaisin, niin silloin on varas.

Anonyymi kirjoitti:

"Jos sinulla oli hyvä työ ja paljon fyrkkaa, täytyy sinun ymmärtää että olet etuoikeutettu"

Vitut ole. Ainoastaan ahkera. Toisen menestys ei oikeuta keneltäkään varastamaan. Vittu mitä kommunistipaskaa suollat suustasi.

Jos ottaa lainaa eikä sitä maksa takaisin, niin silloin on varas.

Lue lisää

Kuka on kommunisti hahaha?

Älä irrota yksittäisiä virkkeitä kontekstistaan. Kukaan ei väittänyt että lainojen maksamatta jättäminen on okei.

Anonyymi kirjoitti:

"Jos sinulla oli hyvä työ ja paljon fyrkkaa, täytyy sinun ymmärtää että olet etuoikeutettu"

Vitut ole. Ainoastaan ahkera. Toisen menestys ei oikeuta keneltäkään varastamaan. Vittu mitä kommunistipaskaa suollat suustasi.

Jos ottaa lainaa eikä sitä maksa takaisin, niin silloin on varas.

Lue lisää

Riippumatta siitä kuinka rehellisin keinoin rahat on hankittu, fakta on, että se jolla fyrkkaa löytyy, on etulyöntiasemassa sosiaalisissa suhteissa.

Elämän realismia on se, että raha muuttaa kaiken ihmissuhteissa. Se jolla rahaa on eniten, pystyy pelaamaan ihmissuhteilla, käyttämään rahaa kaupankäyntiin, syyllistämiseen, dominointiin, määräilemiseen, kristämiseen ja oman dominantin asemansa pönkittämiseen jopa perhesuhteissa. Raha mahdollistaa sen, että voit leikkiä ihmissuhteilla ihan miten tahdot (ja sitten julistaa itsesi riistetyksi uhriksi).

Raha on valtaa ihmissuhteissa. Se mahdollistaa kaikenlaisen sosiaalisen pelaamisen ja kaupankäynnin varsinkin silloin kun niillä toisilla ei ole rahaa. Jos et tätä pysty tunnustamaan, olet epärehellinen. Rahaton ei ole yhtä kuin vastuuntunnoton ja epärehellinen. Jos lainoja ei makseta takaisin vaikka olisi mahdollisuus maksaa, kukaan ei vitä etteikö se ole varastaimista. Mutta elämä on epävarmaa. Kaikenlaisia käännekohtia voi tulla jopa sinun kohdallesi. Jos eteen tulee tilanne, ettei olekaan millä maksaa lainat pois, millä maksat?

Onko aloittaja ottanut selvää mistä se johtui etteivät sisarukset maksaneet lainojaan takaisin?

Anonyymi kirjoitti:

"Jos sinulla oli hyvä työ ja paljon fyrkkaa, täytyy sinun ymmärtää että olet etuoikeutettu"

Vitut ole. Ainoastaan ahkera. Toisen menestys ei oikeuta keneltäkään varastamaan. Vittu mitä kommunistipaskaa suollat suustasi.

Jos ottaa lainaa eikä sitä maksa takaisin, niin silloin on varas.

Lue lisää

Ahkeruus ei takaa työpaikkaa. Saati hyvää työpaikkaa.

Anonyymi kirjoitti:

"Jos sinulla oli hyvä työ ja paljon fyrkkaa, täytyy sinun ymmärtää että olet etuoikeutettu"

Vitut ole. Ainoastaan ahkera. Toisen menestys ei oikeuta keneltäkään varastamaan. Vittu mitä kommunistipaskaa suollat suustasi.

Jos ottaa lainaa eikä sitä maksa takaisin, niin silloin on varas.

Lue lisää

pitää paikkaansa, N

Anonyymi kirjoitti:

Riippumatta siitä kuinka rehellisin keinoin rahat on hankittu, fakta on, että se jolla fyrkkaa löytyy, on etulyöntiasemassa sosiaalisissa suhteissa.

Elämän realismia on se, että raha muuttaa kaiken ihmissuhteissa. Se jolla rahaa on eniten, pystyy pelaamaan ihmissuhteilla, käyttämään rahaa kaupankäyntiin, syyllistämiseen, dominointiin, määräilemiseen, kristämiseen ja oman dominantin asemansa pönkittämiseen jopa perhesuhteissa. Raha mahdollistaa sen, että voit leikkiä ihmissuhteilla ihan miten tahdot (ja sitten julistaa itsesi riistetyksi uhriksi).

Raha on valtaa ihmissuhteissa. Se mahdollistaa kaikenlaisen sosiaalisen pelaamisen ja kaupankäynnin varsinkin silloin kun niillä toisilla ei ole rahaa. Jos et tätä pysty tunnustamaan, olet epärehellinen. Rahaton ei ole yhtä kuin vastuuntunnoton ja epärehellinen. Jos lainoja ei makseta takaisin vaikka olisi mahdollisuus maksaa, kukaan ei vitä etteikö se ole varastaimista. Mutta elämä on epävarmaa. Kaikenlaisia käännekohtia voi tulla jopa sinun kohdallesi. Jos eteen tulee tilanne, ettei olekaan millä maksaa lainat pois, millä maksat?

Onko aloittaja ottanut selvää mistä se johtui etteivät sisarukset maksaneet lainojaan takaisin?

Lue lisää

Tuo aloittajan tilanne on itselleni ihan tuttu lähipiiristä. Kaikki vanhemmat eivät todellakaan pysty lastensa tasapuoliseen kohteluun, pahimmillaan ovat itsekin kateellisia omalle lapselleen. Sukulaisperheessä vanhemmat ovat ne jotka käyttävät rahaa pitääkseen lapset otteessa. Heille esikoisen pärjääminen on tarkoittanut omasta valta-asemastaan luopumista, tämä kun ei heidän rahojaan tai omaisuuttaan kaipaa. Kuopus ja vanhemmat tarvitsevat toisiaan. Kuopus saa rahaa ja muita lahjoituksia sekä pyyteetöntä huomiota vaikka säheltäisi kuinka. Vanhemmat voivat tuntea itsensä tärkeäksi tukiessaan kuopusta tämän vastoinkäymisissä. Yhdessä sitten voidaan purkaa pahaa oloa esikoiseen, joka on perheelleen lojaali vaikka sontaa välillä niskaan tulee.

Anonyymi kirjoitti:

Tuo aloittajan tilanne on itselleni ihan tuttu lähipiiristä. Kaikki vanhemmat eivät todellakaan pysty lastensa tasapuoliseen kohteluun, pahimmillaan ovat itsekin kateellisia omalle lapselleen. Sukulaisperheessä vanhemmat ovat ne jotka käyttävät rahaa pitääkseen lapset otteessa. Heille esikoisen pärjääminen on tarkoittanut omasta valta-asemastaan luopumista, tämä kun ei heidän rahojaan tai omaisuuttaan kaipaa. Kuopus ja vanhemmat tarvitsevat toisiaan. Kuopus saa rahaa ja muita lahjoituksia sekä pyyteetöntä huomiota vaikka säheltäisi kuinka. Vanhemmat voivat tuntea itsensä tärkeäksi tukiessaan kuopusta tämän vastoinkäymisissä. Yhdessä sitten voidaan purkaa pahaa oloa esikoiseen, joka on perheelleen lojaali vaikka sontaa välillä niskaan tulee.

Lue lisää

Näet siis esikoisen tuon kuvion uhrina, etkä kuopusta?

Ensin toteat että vanhemmat käyttävät rahaa pitääkseen lapset otteessaan (suurten ikäluokkien bravuurinumero muuten). Mutta sitten kun esikoinen on onnistunut pyristelemään itsensä omille jaloilleen, käännätkin tilanteen niin päin, että se kuopus joka on vanhempiensa orja, onkin jotenkin etuoikeutettu ja hemmoteltu koska saa pyyteetöntä huomiota ja rahaa vanhemmiltaan?

Kuka tuon kuvion uhri on?

Anonyymi kirjoitti:

Näet siis esikoisen tuon kuvion uhrina, etkä kuopusta?

Ensin toteat että vanhemmat käyttävät rahaa pitääkseen lapset otteessaan (suurten ikäluokkien bravuurinumero muuten). Mutta sitten kun esikoinen on onnistunut pyristelemään itsensä omille jaloilleen, käännätkin tilanteen niin päin, että se kuopus joka on vanhempiensa orja, onkin jotenkin etuoikeutettu ja hemmoteltu koska saa pyyteetöntä huomiota ja rahaa vanhemmiltaan?

Kuka tuon kuvion uhri on?

Lue lisää

Tässä on hyvä esimerkki siitä miten raha ja menestys muuttaa perhesuhteita.

https://www.youtube.com/watch?v=1MZlR9Gy-F8

Edouard Louis oli köyhän työläisperheen poika joka onnistui menestymään myöhemmin kirjailijana. Tuossa Louis kuvailee mm. miten hänen oma äitinsä alkoi kerjätä, josko pääsisi töihin omalle pojalleen. Äiti voisi rahanpuutteessaan tienata vähän siivoamalla aikuisen poikansa asuntoa.

Köyhyyden uhri on se köyhä henkilö itse.

Meillä se menee niin päin, että paremmin toimeentulevat ovat köyhien köyhyyden uhreja.

Nyt näyttää siltä Suomessakin tuloerojen kasvun myötä, että joka paikka tursuilee liitoksistaan näitä taloudellisesti menestyneitä ihmisiä jotka julistavat itsensä köyhien perheenjäsentensä riiston uhreiksi. Harvemmin törmää Louisin kaltaisiin menestyjiin jotka ymmärtävät miten nöyryyttävää on olla toisten avusta riippuvainen, pyytää pakon edessä lainoja perheenjäseniltä ja sukulaisilta joiden kanssa pitäisi voida olla tasa- arvoinen. Meillä Suomessa näyttää siltä että mitä menestyneempi ihminen on, sitä suuremmalla äänellä hän parkuu itseensä kohdistuvaa riistoa. Syyllinen löytyy aina niistä ihmisistä jotka ovat elämässään kaikista ahtaimmilla.

Anonyymi kirjoitti:

Näet siis esikoisen tuon kuvion uhrina, etkä kuopusta?

Ensin toteat että vanhemmat käyttävät rahaa pitääkseen lapset otteessaan (suurten ikäluokkien bravuurinumero muuten). Mutta sitten kun esikoinen on onnistunut pyristelemään itsensä omille jaloilleen, käännätkin tilanteen niin päin, että se kuopus joka on vanhempiensa orja, onkin jotenkin etuoikeutettu ja hemmoteltu koska saa pyyteetöntä huomiota ja rahaa vanhemmiltaan?

Kuka tuon kuvion uhri on?

Lue lisää

Onko se tärkeää nimetä uhri? Onko se tärkeää pohtia, kuka on enemmän uhri ja kuka vähemmän? Onko se enemmän uhri parempi ihminen jolla on isompi oikeus ylipäätään sanoa mitään ja ripotella tuhkaa päällensä? Jos et ole kunnon uhri niin pidä suusi kiinni?

Tämähän se ongelma on, että monet määrittelevät oman ja muiden elämä sen kautta, kuka on enemmän uhri ja kuka vähemmän jonkin ihmeellisen oman mittariston mukaisesti tietämättä kuitenkaan toisen elämästä kauheasti mitään. Sitä oikein vellotaan uhriudessa ja oikeutetaan sillä itselle mitä milloinkin.

Kaikkihan tuossa perheessä ovat uhreja tavallaan. Vanhemmat ovat oman heikon itsetuntonsa uhreja koska tarvitsevat lastensa riippuvuutta sitä pönkittämään. Jokin tuon heikon itsetunnon on heille aiheuttanut, siitä uhripisteitä lisää. Kuopus on vanhempiensa kasvatuksen uhri kun ei ole oppinut kantamaan vastuuta ja elämään kunnolla itsenäisesti vaan ripustautuu vanhempien tukeen. Esikoinen on uhri joutuessaan perheen kateuden ja katkeruuden kohteeksi.

Olennaista on, kuka kokee itsensä uhriksi ja mitä sillä kokemuksella tekee. Ehkä esikoista ottaa pattiin muun perheen käytös, mutta ei se tarkoita että hän velloo uhriudessa ja määrittää itseään sitä kautta. Hän ehkä ymmärtää perheen haasteet ja antaa heille anteeksi ja on lojaali, pitäen kuitenkin huolta rajoistaan ja sitä kautta jaksamisestaan. Ehkäpä kuopuksen ongelma on, että hän on heittäytynyt uhriksi ja siksi jäänyt riippuvaiseksi vanhemmistaan. Ehkä hän ei edes yritä pärjätä omillaan vaan on jäänyt kiinni ajatukseen, ettei kuitenkaan pärjää koska on UHRI. Ehkä hän katsoo oikeudekseen käyttäytyä huonosti, luovuttaa, käyttää muita hyväksi, rypee katkeruudessa jne. koska on UHRI.

Elämässä kaikki evät nyt vaan saa samanlaisia pelikortteja. Meillä on kuitenkin yhteiskunta joka antaa aika hyvät mahdollisuudet vaikka kortit olisi huonommatkin. Kaikkea se ei pysty korjaamaa, sitä on turha odottaa. Itse uskon, että jatko on paljon siitä kiinni, alkaako uhriksi ja alkaa elää uhrin katkeroitunutta elämää vai keskittyykö johonkin mielekkäämpään.

Anonyymi kirjoitti:

Onko se tärkeää nimetä uhri? Onko se tärkeää pohtia, kuka on enemmän uhri ja kuka vähemmän? Onko se enemmän uhri parempi ihminen jolla on isompi oikeus ylipäätään sanoa mitään ja ripotella tuhkaa päällensä? Jos et ole kunnon uhri niin pidä suusi kiinni?

Tämähän se ongelma on, että monet määrittelevät oman ja muiden elämä sen kautta, kuka on enemmän uhri ja kuka vähemmän jonkin ihmeellisen oman mittariston mukaisesti tietämättä kuitenkaan toisen elämästä kauheasti mitään. Sitä oikein vellotaan uhriudessa ja oikeutetaan sillä itselle mitä milloinkin.

Kaikkihan tuossa perheessä ovat uhreja tavallaan. Vanhemmat ovat oman heikon itsetuntonsa uhreja koska tarvitsevat lastensa riippuvuutta sitä pönkittämään. Jokin tuon heikon itsetunnon on heille aiheuttanut, siitä uhripisteitä lisää. Kuopus on vanhempiensa kasvatuksen uhri kun ei ole oppinut kantamaan vastuuta ja elämään kunnolla itsenäisesti vaan ripustautuu vanhempien tukeen. Esikoinen on uhri joutuessaan perheen kateuden ja katkeruuden kohteeksi.

Olennaista on, kuka kokee itsensä uhriksi ja mitä sillä kokemuksella tekee. Ehkä esikoista ottaa pattiin muun perheen käytös, mutta ei se tarkoita että hän velloo uhriudessa ja määrittää itseään sitä kautta. Hän ehkä ymmärtää perheen haasteet ja antaa heille anteeksi ja on lojaali, pitäen kuitenkin huolta rajoistaan ja sitä kautta jaksamisestaan. Ehkäpä kuopuksen ongelma on, että hän on heittäytynyt uhriksi ja siksi jäänyt riippuvaiseksi vanhemmistaan. Ehkä hän ei edes yritä pärjätä omillaan vaan on jäänyt kiinni ajatukseen, ettei kuitenkaan pärjää koska on UHRI. Ehkä hän katsoo oikeudekseen käyttäytyä huonosti, luovuttaa, käyttää muita hyväksi, rypee katkeruudessa jne. koska on UHRI.

Elämässä kaikki evät nyt vaan saa samanlaisia pelikortteja. Meillä on kuitenkin yhteiskunta joka antaa aika hyvät mahdollisuudet vaikka kortit olisi huonommatkin. Kaikkea se ei pysty korjaamaa, sitä on turha odottaa. Itse uskon, että jatko on paljon siitä kiinni, alkaako uhriksi ja alkaa elää uhrin katkeroitunutta elämää vai keskittyykö johonkin mielekkäämpään.

Lue lisää

En minä ole ketään uhriuttanut. Aloittajalle se nähtävästi on tärkeää. Hän näkee itsensä sekä urheana selviytyjänä ja menestyjänä, että uhrina. Kuten kommentoija joka kirjoitti 2022-12-27 14:06:19 viestin.

Jos joku kuvailee tilannetta kuten aloittaja tai vaikkapa näin

"Yhdessä sitten voidaan purkaa pahaa oloa esikoiseen, joka on perheelleen lojaali vaikka sontaa välillä niskaan tulee."

hän näkee tilanteessa uhrin vaikka ei suoraan käytä "uhri"- sanaa. Viimeisimmässä tapauksessa selvästi uhriksi on tehty tuo urhea elämässään menestynyt vastuuntuntoinen esikoinen jota vastuuntunnoton kuopus joka "säheltää vaikka kuinka" sekä vanhemmat jotka kuopusta tukevat, riistävät.

Anonyymi kirjoitti:

Onko se tärkeää nimetä uhri? Onko se tärkeää pohtia, kuka on enemmän uhri ja kuka vähemmän? Onko se enemmän uhri parempi ihminen jolla on isompi oikeus ylipäätään sanoa mitään ja ripotella tuhkaa päällensä? Jos et ole kunnon uhri niin pidä suusi kiinni?

Tämähän se ongelma on, että monet määrittelevät oman ja muiden elämä sen kautta, kuka on enemmän uhri ja kuka vähemmän jonkin ihmeellisen oman mittariston mukaisesti tietämättä kuitenkaan toisen elämästä kauheasti mitään. Sitä oikein vellotaan uhriudessa ja oikeutetaan sillä itselle mitä milloinkin.

Kaikkihan tuossa perheessä ovat uhreja tavallaan. Vanhemmat ovat oman heikon itsetuntonsa uhreja koska tarvitsevat lastensa riippuvuutta sitä pönkittämään. Jokin tuon heikon itsetunnon on heille aiheuttanut, siitä uhripisteitä lisää. Kuopus on vanhempiensa kasvatuksen uhri kun ei ole oppinut kantamaan vastuuta ja elämään kunnolla itsenäisesti vaan ripustautuu vanhempien tukeen. Esikoinen on uhri joutuessaan perheen kateuden ja katkeruuden kohteeksi.

Olennaista on, kuka kokee itsensä uhriksi ja mitä sillä kokemuksella tekee. Ehkä esikoista ottaa pattiin muun perheen käytös, mutta ei se tarkoita että hän velloo uhriudessa ja määrittää itseään sitä kautta. Hän ehkä ymmärtää perheen haasteet ja antaa heille anteeksi ja on lojaali, pitäen kuitenkin huolta rajoistaan ja sitä kautta jaksamisestaan. Ehkäpä kuopuksen ongelma on, että hän on heittäytynyt uhriksi ja siksi jäänyt riippuvaiseksi vanhemmistaan. Ehkä hän ei edes yritä pärjätä omillaan vaan on jäänyt kiinni ajatukseen, ettei kuitenkaan pärjää koska on UHRI. Ehkä hän katsoo oikeudekseen käyttäytyä huonosti, luovuttaa, käyttää muita hyväksi, rypee katkeruudessa jne. koska on UHRI.

Elämässä kaikki evät nyt vaan saa samanlaisia pelikortteja. Meillä on kuitenkin yhteiskunta joka antaa aika hyvät mahdollisuudet vaikka kortit olisi huonommatkin. Kaikkea se ei pysty korjaamaa, sitä on turha odottaa. Itse uskon, että jatko on paljon siitä kiinni, alkaako uhriksi ja alkaa elää uhrin katkeroitunutta elämää vai keskittyykö johonkin mielekkäämpään.

Lue lisää

"Sitä oikein vellotaan uhriudessa ja oikeutetaan sillä itselle mitä milloinkin."

Juuri noin. Irvokkain tilanne on silloin kun itsensä uhriuttajan oma elämä on mallillaan ja kaikki bueno. Ei mitään hätää, fyrkkaa löytyy, elämä on turvallista mukavaa ja vakaata. Ja sellainen henkilö päättää alkaa uhriutua köyhien, muiden avusta riippuvaisten tai muulla tavoin sellaisten perheenjäsentensä vuoksi joilla menee huonosti.

Anonyymi kirjoitti:

En minä ole ketään uhriuttanut. Aloittajalle se nähtävästi on tärkeää. Hän näkee itsensä sekä urheana selviytyjänä ja menestyjänä, että uhrina. Kuten kommentoija joka kirjoitti 2022-12-27 14:06:19 viestin.

Jos joku kuvailee tilannetta kuten aloittaja tai vaikkapa näin

"Yhdessä sitten voidaan purkaa pahaa oloa esikoiseen, joka on perheelleen lojaali vaikka sontaa välillä niskaan tulee."

hän näkee tilanteessa uhrin vaikka ei suoraan käytä "uhri"- sanaa. Viimeisimmässä tapauksessa selvästi uhriksi on tehty tuo urhea elämässään menestynyt vastuuntuntoinen esikoinen jota vastuuntunnoton kuopus joka "säheltää vaikka kuinka" sekä vanhemmat jotka kuopusta tukevat, riistävät.

Lue lisää

"hän näkee tilanteessa uhrin vaikka ei suoraan käytä "uhri"- sanaa."

Näkeekö? Se on sinun tulkintasi, ei kirjoittajan.

" uhriksi on tehty tuo urhea elämässään menestynyt vastuuntuntoinen esikoinen"

Tuon sinä kyllä revit aivan omasta mielikuvituksestasi, mitään tuollaista tekstissä ei ole, ei kirjoiteta urheudesta eikä menestyksestä sanaakaan. Se, että pärjää ilman vanhempien tukea on ihan normaalia eikä tee kenestäkään erityisen urheaa ja menestynyttä.

Ei aloittajankaan kirjoituksesta voi päätellä että hän olisi kovasti uhriutunut, ehkä hän vain toteaa tilanteen ja tuskailee sitä. Etäisyyden ottaminen lapsuuden perheeseen on kipeä paikka vaikka siellä taustalla olisi huonoa kohtelua.

Nämä kirjoitukset selkeästi osuvat sinulla kipeään kohtaan koska tulkitset niihin sisältöä mitä niissä ei ole. Olet vähän kuin kuopus, joka on kateellinen esikoiselle ja näkee tämän sanoissa ja teoissa merkityksiä mitä niissä ei ole. Merkitysten pohjalta hän katsoo oikeudekseen olla ilkeä. Lapsena sisarukset ovat hyvinkin ilkeitä toisilleen koska uskaltavat olla, ei se sisko/veli siitä kuitenkaan häivy. Toiset sitten aikuistuvat ja lopettavat ilkeilyn, toiset eivät.

Se, että toteaa jonkun saavan sontaa niskaansa ei tarkoita että se joku olisi varsinaisesti uhri. Kaikkihan me saamme sontaa niskaamme enemmän tai vähemmän elämämme aikana, mutta tekeekö se kaikista meistä uhrin? Tavallaan kyllä, mutta tullaan taas siihen, kuka kokee itsensä uhriksi., vain sillä on merkitystä. Vastoinkäymiset kuuluvat elämään, toisilla ne on isompia kuin toisilla ja toiset selviävät niistä paremmin kuin toiset. Toisilla on parempi resilienssi kuin toisilla.

Ihmiset, joilla on resilienssiä selviävät vastoinkäymisistä paremmin eivätkä koe itseään uhriksi. He porskuttavat eteenpäin jäämättä kiinni katkeruuteen ja muiden syyttelyyn.

Anonyymi kirjoitti:

"hän näkee tilanteessa uhrin vaikka ei suoraan käytä "uhri"- sanaa."

Näkeekö? Se on sinun tulkintasi, ei kirjoittajan.

" uhriksi on tehty tuo urhea elämässään menestynyt vastuuntuntoinen esikoinen"

Tuon sinä kyllä revit aivan omasta mielikuvituksestasi, mitään tuollaista tekstissä ei ole, ei kirjoiteta urheudesta eikä menestyksestä sanaakaan. Se, että pärjää ilman vanhempien tukea on ihan normaalia eikä tee kenestäkään erityisen urheaa ja menestynyttä.

Ei aloittajankaan kirjoituksesta voi päätellä että hän olisi kovasti uhriutunut, ehkä hän vain toteaa tilanteen ja tuskailee sitä. Etäisyyden ottaminen lapsuuden perheeseen on kipeä paikka vaikka siellä taustalla olisi huonoa kohtelua.

Nämä kirjoitukset selkeästi osuvat sinulla kipeään kohtaan koska tulkitset niihin sisältöä mitä niissä ei ole. Olet vähän kuin kuopus, joka on kateellinen esikoiselle ja näkee tämän sanoissa ja teoissa merkityksiä mitä niissä ei ole. Merkitysten pohjalta hän katsoo oikeudekseen olla ilkeä. Lapsena sisarukset ovat hyvinkin ilkeitä toisilleen koska uskaltavat olla, ei se sisko/veli siitä kuitenkaan häivy. Toiset sitten aikuistuvat ja lopettavat ilkeilyn, toiset eivät.

Se, että toteaa jonkun saavan sontaa niskaansa ei tarkoita että se joku olisi varsinaisesti uhri. Kaikkihan me saamme sontaa niskaamme enemmän tai vähemmän elämämme aikana, mutta tekeekö se kaikista meistä uhrin? Tavallaan kyllä, mutta tullaan taas siihen, kuka kokee itsensä uhriksi., vain sillä on merkitystä. Vastoinkäymiset kuuluvat elämään, toisilla ne on isompia kuin toisilla ja toiset selviävät niistä paremmin kuin toiset. Toisilla on parempi resilienssi kuin toisilla.

Ihmiset, joilla on resilienssiä selviävät vastoinkäymisistä paremmin eivätkä koe itseään uhriksi. He porskuttavat eteenpäin jäämättä kiinni katkeruuteen ja muiden syyttelyyn.

Lue lisää

Provo.

Minkälainen ihminen lainaa rahaa, vaikka tietää että ei ole varaa maksaa takaisin? Tuota kutsutaan varastamiseksi.

Anonyymi kirjoitti:

Minkälainen ihminen lainaa rahaa, vaikka tietää että ei ole varaa maksaa takaisin? Tuota kutsutaan varastamiseksi.

Mistä tiedät että lainan ottajilla oli varma tieto etukäteen etteivät pystykään maksamaan takaisin? Elämässä tapahtuu kaikenlaisia käänteitä. Joskus sellaisia että lainojen takaisinmaksuista tuleekin vaikeaa tai peräi mahdotonta. Onko tämä uusi tieto?

Mikään ei velvoita ketään lainaamaan rahaa vaikka rahaa olisi. Lainaamatta jättäminen on myös vaihtoehto.

Joissakin perheissä kasvatetaan manipuloituja ihmisiä, jotka eivät tätä hyöty-kaaos suhdetta ymmärrä vaikka se miten edessä todistetaan.

Ihmisen osa johon jämähtää jos ei ole aitoa tahtoa pyristellä pois. Näin se vain on.

Anonyymi kirjoitti:

Joissakin perheissä kasvatetaan manipuloituja ihmisiä, jotka eivät tätä hyöty-kaaos suhdetta ymmärrä vaikka se miten edessä todistetaan.

Ihmisen osa johon jämähtää jos ei ole aitoa tahtoa pyristellä pois. Näin se vain on.

Lue lisää

Mikä on hyöty- kaaos suhde?

Jos tarkoitat että aloittaja on "manipuloitu" ihminen joka "ei ymmärrä" jotain hyöty- kaaos- suhdetta mitä ikinä sillä sitten tarkoitatkin, miten ihmeessä hän osaa valittaa asiasta?

Ihminen ei voi valittaa asiasta jota ei ymmärrä koska on jotenkin "manipuloitu".

Eiköhän hän ihan tietoisesti ole lainansa antanut kun siitä osaa aivan ymmärrettävästi kirjoittaakin.

Anonyymi kirjoitti:

Mikä on hyöty- kaaos suhde?

Jos tarkoitat että aloittaja on "manipuloitu" ihminen joka "ei ymmärrä" jotain hyöty- kaaos- suhdetta mitä ikinä sillä sitten tarkoitatkin, miten ihmeessä hän osaa valittaa asiasta?

Ihminen ei voi valittaa asiasta jota ei ymmärrä koska on jotenkin "manipuloitu".

Eiköhän hän ihan tietoisesti ole lainansa antanut kun siitä osaa aivan ymmärrettävästi kirjoittaakin.

Lue lisää

Tunnistat tällaisen perhe idyllin kun kohtaat sellaisen.

Ensinnäkin: kaikki eivät ole ansainneet tulojaan siksi koska ovat tehneet niin paljon töitä. Monet nostavat vastikkeetonta palkkaa vuosikymmenet.

Toiseksi: se jos ei ole ansiotyössä, on köyhä ja riippuvainen muiden avuista, ei tarkoita etteikö ole koskaan yrittänyt mitään, eikä tee töitä.

Kolmanneksi: Aloittaja ei lainannut sisaruksilleen rahaa siksi koska näki heidän olevan ahdingossa. Hän lainasi rahaa heille koska he aloittajan näkemyksen mukaan itkivät milloin milläkin tarpeettomalla verukkeella lainaa.

"Sitten alkoivat sisaruksilta "lainaa rahaa pyynnöt", milloin milläkin verukkeella itkettiin rahaa lainaa."

Anonyymi kirjoitti:

Ensinnäkin: kaikki eivät ole ansainneet tulojaan siksi koska ovat tehneet niin paljon töitä. Monet nostavat vastikkeetonta palkkaa vuosikymmenet.

Toiseksi: se jos ei ole ansiotyössä, on köyhä ja riippuvainen muiden avuista, ei tarkoita etteikö ole koskaan yrittänyt mitään, eikä tee töitä.

Kolmanneksi: Aloittaja ei lainannut sisaruksilleen rahaa siksi koska näki heidän olevan ahdingossa. Hän lainasi rahaa heille koska he aloittajan näkemyksen mukaan itkivät milloin milläkin tarpeettomalla verukkeella lainaa.

"Sitten alkoivat sisaruksilta "lainaa rahaa pyynnöt", milloin milläkin verukkeella itkettiin rahaa lainaa."

Lue lisää

"Toiseksi: se jos ei ole ansiotyössä, on köyhä ja riippuvainen muiden avuista, ei tarkoita etteikö ole koskaan yrittänyt mitään, eikä tee töitä."

Onko todella niin ettei työhalustaan huolimatta kukaan ole ottanut edes keräämään kesällä mansikoita tai mustikoita tai jos on tarjoutunut auttamaan muissa joihin kykenee, hommisaa joihin kykenee?

Kesäisin maaseudun työnantajat majoittavat työläisensä, ei tule edes hakijalta majoitusmaksuja!
Tietysti, jos on täysin kekenemätön mihinkään työhön sairaudesta johtuen, asia on toinen. se on todella paha.