Kaksoisliekit

Anonyymi-ap

Kaipaisin jutteluseuraa asiasta, kannattaako täältä edes etsiä vai onko trolleja täynnä koko palsta? Ajatuksena olisi vähän sellainen vertaistuki, jaetaan kokemuksia. Ehkä se vastaavat toisiaan. Tuntuu, ettei kyllä kukaan ymmärrä kun yritän kertoa, siksi puhuisin mielelläni sellaiselle, joka on ehkä kokenut saman. Pelkään, että tämä ei koskaan mene pois ja vietän koko elämäni tällaisena, koska mihin ihminen pääsisi itseään? Näihin kokemuksiin varmasti mahtuu monenmoista, sellaisia, jotka eivät ole yhdessä ja sellaisia jotka ovat olleet koko elämänsä yhdessä, sellaisia joiden tiet erosivat ja he sitten kohtasivat uudelleen ja sellaisia jotka pysyvästi jäivät erilleen.

Mä olen itse edelleen vain joissakin "tiloissa", en pohjimmiltaan edelleenkään tajua että hän ei ole tässä. Tunteet nostavat aina päätään kuitenkin jonkun asian seurauksena, joten niitä on turha tukahduttaa. Tää on jotenkin syvintä mussa. Kipu tulee jostain kaukaa, ja kun muutin vaikka monen vuoden jälkeen hänestä, tunsin edelleen kaipuun niin voimakkaana kuin se olisi eilinen. Olen peloissani, olen jo yli kolmekymmentä ja tapasin tämän henkilön päälle parikymppisenä. En usko, että meistä tulee mitään ja olen sinut asian kanssa tietoisesti mutta aina jostakin syvältä kumpuaa se tuska. Näen edelleen unta hänestä joka yö, tiedän sen, koska mun sisimmällä on vain tarve tuoda meidät sillä tavalla yhteen. En voi olla ilman ja tiedän sen. Tää ei vain mene ohi, niin kuin muut suhteet vaan tän kanssa mä oon aina elänyt näin niin kuin sairauden. Kun se alkoi, tunsin yhtäkkiä sellaista tuskaa kuin sieluni olisi revitty kappaleiksi, jotten voinut lähteä mihinkään. Oli ihan tavallinen päivä emmekä tunteneet toisiamme. En ajatellut hänestä edes mitään, mutta kun olisi pitänyt lähteä, niin en pystynyt. Tapaamisesta lähtien olen ollut vaan ikään kuin jossain tilassa uponneena, en oikein saanut kiinni mistään, ei kunnon ammattia ei mitään. Ja oli pakko lopulta lähteä, vaihtaa asuinpaikkaa. Tuli aivan mieletön tuska, joka tosin on vähän väistynyt mutta pohjimmiltaan tämä asia ei ole muttunut miksikään. Tunteet tulevat yhä, olemme jotenkin vedettynä toisiimme kiinni ja törmään häneen uskomattoman helposti, tai se asia tavalla tai toisella nostaa päätään jotakin kautta (en mene yksityiskohtiin koska ne ovat tunnistettavissa). Ja tällaista tää aina on, piiri pieni pyörii.

17

1682

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Richard Bachin Silta yli ikuisuuden on hieno tarina ihmisten kohtaamisesta ja "taiasta" siinä.
      Bach muistetaan ehkä paremmin Lokki Joonatanista, mutta hän kirjoitti myös muita vähintään yhtä hyviä kirjoja.

      Mikä on "Kaksoisliekki"?

      • Anonyymi

        No itse asiassa en tiedä ja siitä on jo niin monta versiota pinnalla että vaikea käsittää, mitä alkuperäisen termin takana piilevä kokemus edes on. Mä kuitenkin yritän, että josko tämä olisi sitä tai jollekin toiselle olisi käynyt samoin.

        Itse koen ja tiedän, että se mitä mulle tapahtui oli jotain vähän epätavallista, outoa, koska yleensä ajat tulevat ja menevät - niistä kuuluisi päästä. Tämä asia kuitenkin on säilynyt muuttumattomana ja elämää hallitsevana tekijänä. Tiesin jo sen siinä ekana hetkenä, että nyt on vähän outo olo, mutta ei se tietenkään itsessään paha asia ole. Vaikea käsitellä tai ymmärtää tai integroida osaksi itseä, koska ei normaalisti ihmissuhteet tuolleen mene. Ihminen tapaa toisen uutena, erillisenä ja yleensä ystävystyy, on romanttisia tunteita, on rakkautta. Tää ei ole mitään niistä, meillä ei ollut mitään yhteistä, emme normaalissa elämässä olisi edes kohdanneet koska olemme vain niin eri maailmoissa ja meillä on niin erilaiset elämät. No ei sen este sinällään pitäisikään olla, mutta hän on mennyt menojaan joka tapauksessa. Silti sisimmässäni on kuin aivan toinen maailma, jossa olemme ikään kuin yhdessä ja se hallitsee eikä mene mihinkään. Tässä tavallisessa arjen maailmassa ei ole mitään. Unessa sitten hän on läsnä tavalla tai toisella.

        Olen itse tulkinnut sen niin, että no ihmisethän kasvavat niin että rakennamme kerroksia joiden alle sisimpämme jää. Pohjimmiltamme ehkä sopisimme toisillemme täydellisesti, mutta se osa on niin syvä, ettei sitä saavuta - kaikki ihmiset eivät haluakkaan saavuttaa vaan pakenevat. Me rakennamme ihmissuhteet sen varaan, kun meistä on mukavaa eli pysymme kuoressamme ja mukavuusalueellamme ja valitsemme kumppanit jotka tukevat sitä - valitettavasti! We don't know love like we should, on sanonta mikä mielestäni pitää paikkansa. Tässä nimenomaisessa tapahtumassa oli juuri päin vastoin - aivan mieletön vetovoima, mutta elämät eivät täsmää ollenkaan.

        Mä olen kyllä onnellinen, jos hän on. Ja toivon hänelle kaikkea hyvää, mutta on rankkaa, kun heti täytyy lähteä eikä saakkaan olla lähellä... Mutta sitten taas, en koskaan käsitä sitä, että en tule näkemään häntä enää, että ei hän tule olemaan tässä. Ja tähän dilemmaan törmään aina uudelleen ja uudelleen. Mun elämä on pysähdyksen tilassa, ei ole koskaan muita, ei ehkä voi tullakkaan. Miten voisi, kun se hän on hän, hän ei voi olla kukaan muu ellei ole monessa paikkaa yhtä aikaa.


      • Anonyymi

        Kaksoisliekki on se, kun pieraset kaks kertaa sarjassa liekkipierun. Eli sytytät pierun tuleen edellisen pierun liekillä.


      • Anonyymi

        😋😋😋😋😋😋😋😋😋😋

        ❤️ ­­­N­­­y­­­m­­­f­­­o­m­a­­­a­n­­i -> https://ye.pe/finngirl21#17679760C

        🔞❤️💋❤️💋❤️🔞❤️💋❤️💋❤️🔞


    • Anonyymi

      Arvaas mitä? Just sytytin pierun tuleen ja sain vielä sytytettyä toisenki pierun tuleen edellisen pierun liekillä! Täähän on se kaksoisliekki? Häh!?

      • Anonyymi

        Siis hyi hitto miten ällöö! Ihme sika!


    • Anonyymi

      Twin flame ja starspeed.
      En mä ole demoninen nettipappi.

    • Anonyymi

      kaksoiliekit ovat toistensa vastakkaisia polariteetteja ja jokainen asia, joka sinussa/hänessä on kesken tai haavoilla, tulee pintaan. Tuosta johtuu kaikki tuntemukset, joissa kaksoisliekkisuhdetta kuvataan repivänä ja piinaavaana. Siinä ei auta kuin alkaa opetella keskittymään läsnäoloon eikä niinkään pohtia sitä toista tai edes kaksoisliekkisyyttä. Sillä, te olette jo toisissanne kiinni ja jatkuvassa vuorovaikutuksessa, siksi ei tarvitse toista niin miettiä. Kun keskittyy läsnäoloon ja itseensä, niin alkaa samalla myös korjaamaan itseään ja pysymään tasapainossa. Kaksoisliekkisuhteen ei tarvitse johtaa romanttiseen parisuhteeseen. Itse asiassa kaksoiliekkisuhteet eivät useinkaan ole niitä parhaita parisuhteita. Parisielusuhteet ovat.

      Minulla on kaksoisliekki. Hän asuu toisessa maassa ja me olemme lapsesta asti tavanneet toisiamme unissamme. Kaksoisliekkini ei uniaan muista, mutta kun tapasimme, hän tunnisti minut välittömästi. Minulle oli yllätys taasen se, miten jo tavatessamme ikäänkuin tiesin hänestä kaiken ja hänen pienen kylänsä erikoisista maamerkeistä. Vaikka hän ei uniaan muistanut, eikä sillä lailla ollut henkisesti virttäytynyt, hän tunsi, että meidän välillämme on jotain outoa ja kutsui minua aina noidakseen. Hän olisi halunnut parisuhteen, mutta elämämme eivät vain mitenkään osuneet yhteen niin, että se olisi ollut mahdollista. Rakkaus välillämme ei silti koskaan kadonnut. Se on hyvin intensiivistä, mutta ei parisuhteellista. Olen suhteessa sitten parisieluni kanssa. Hän sitten on ollut lapsesta asti henkinen, kuten minä ja hyvä niin, sillä vain tämä parisieluni hyväksyi minut tällaisenaan ja tietoisena siitä, että rakastan toistakin. Hän tajusi mikä ero näillä kahdella on ja että tuo kaksoisliekkini ei uhkaa meidän parisuhdettamme. TÄmä parisuhderkkauteni on ollut oikeasti erityisen hyvä parisuhde. Odottelen innolla, jos kaksoisliekkini avautuu joskus henkisesti, siis tietoisella tasollaan, jotta pääsemme puhumaan näistä asioista syvemmälti.

      • Anonyymi

        Se, kun se rakkaus ei lähde, ei muutu, ei häviä. Sitä vaan jollakin tasolla odottaa, että kohtaa toisen uudelleen vaikka tiedän että realiteetit sille eivät ole kovin hyvät. Hän ei halua tai pysty olemaan millään tasolla läsnä.

        Kaikille ihmisille henkisyys ei ole tarpeellinen työkalu ja sekin täytyy vain hyväksyä.

        Omani kanssa olimme kyllä samanmoisia sillä tavalla ja vain hänen kanssaan pystyin olemaan täysin oma itseni. Valitettavasti hän torjuu minut myös eikä kai halua mitään syvempää tai sitten olemme niin erilaisia etten ehkä edes viihtyisi. En kuitenkaan ole tavannut toista ja se pelottaakin, että tähän menee koko elämä kun koko ajan edelleen vain kaipaan häntä. :( Tuntuu vaan, että toisilla se elämä menee kuitenkin eteenpäin. Itse olen vaan jossain limbossa...

        T: ap


    • Anonyymi

      Itse en suosittelisi etsikelemään mitään "parisieluja" ja siinä on se toiveajattelun vaaraakin, että "tämä henkilökö se nyt sitten on". No, yleensä ei ole ja on paljon todennäköisempäää kohdata sujuvasti teeskentelevä ja huijaava psykopaatti.

      • Anonyymi

        Ei toimi "liian hyvät" muutenkaan. Ennenpitkää iskee kyllästyminen koska liian pitkässä ja intiimissä yhteiselossa tulee vastaan ihmisen biologia ja pohjaton jännän nälkä. Ja sit tosiaan nää narsisti-psykopaatit jotka huijaa. Näiden piruparkojen turmelemat ihmisraunio-exätkin aiheuttaa vain tuskaa ympärilleen.


    • Anonyymi
      • Anonyymi

        Oih! Tosi ihana stoori! Tässähän ihan herkistyy!


    • Anonyymi

      Palsta on täynnä trolleja koska ihmiskunta ansaitsee sen!

    • Anonyymi

      Älä odota ketään joka ei sinulle ympäripyöreästi sanottuna yli vuoteen vastaa ja todella ei korjaa väärin käytöksiään. Jatkaa ghostaamista vaikka olet kertonut sen sinua satuttavan. Jätä tällainen. Sinua rakastava mies kyllä kuuntelee mitä tarvitset.
      Jätä hömpötykset pois esim. Twin flame-mirror exersice sillä näin kääntäisit luultavasti toisen huononkäytöksen itsesi syyksi ja asiahan näin ei välttämättä ole vaikka onkin hyvä tarkastella omaa käytöstään eri tilanteissa esim.triggerit ..eli
      traumantakauma.
      T:S

    • Anonyymi

      Kyse ei ole mistään kaksoisliekkihumpuukista, vaan selkeästi sinulla on varhaislapsuuteen sijoittuva kiintymyssuhdetrauma, jonka seurauksea erot, päättymiset ja hylkäämiset saavat trauman aktivoitumaan. Nyt ne new age höpönlöpökirjat kiinni ja psykoterapeutin juttusille mars.

    • Anonyymi

      Kaksoisliekki voi syttyä kun turauttaa kunnolla avotulen läheisyydessä.

    Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Anteeksi mies

      En vaan osaa kohdata sinua ja olla normaali. En tiedä mikä vaivaa. Samaan aikaan tekee mieli tulla lähelle ja kuitenkin
      Ikävä
      26
      2676
    2. Ripeyttä asiointiin

      Ottaa päähän yhden ja saman asiakkaan hitaus kassalla kun yhdellä kädellä nostelee ostoksia kärrystä ja välillä pitelee
      Hyrynsalmi
      24
      2032
    3. Palstan henkisesti sairaat ja lihavat

      Täällä on sairaita, työttömiä ihmisiä kirjoittelemassa joilla ei ole tarkoituksena kuin satuttaa ihmisiä. Jos eksyt pals
      Ikävä
      108
      1541
    4. Koska me nähdään

      Seuraavan kerran ja odotanko sitä?
      Ikävä
      76
      1299
    5. Mietin aina vain

      Minä niin haluaisin nähdä sinut. Ei tuo yhden ainoan kuvan katsominen paljon helpota... Miksi sinä et voisi olla se roh
      Tunteet
      7
      1208
    6. Kysyin kaikilta yhteisiltä tutuilta mielipidettä siitä, että kannattaako sinun kanssa alkaa!

      Päätös oli lähestulkoon yksimielinen. Minunkin vaisto antoi vaaranmerkkejä, mutta järkytyin mitä sinusta kuulin. Aluksi
      Tunteet
      138
      1166
    7. En tunne muita

      Kohtaan tätä samaa polttavaa halua vain sinua kohtaan. Ei vaan muut sytytä
      Ikävä
      64
      1016
    8. Olen vähän

      Hysteerinen se on totta. Etkai ymmärrä miten syvästi tunnen sinua kohtaan. Ja olet aina lähelläni. Olet osa jo jotain. I
      Ikävä
      10
      944
    9. Ollaan kuin yö ja päivä

      Monessa asiassa… molemmat ollaan kuitenkin älykkäitä ja tiedämme, ettei kannata edetä tämän pidemmälle.
      Ikävä
      70
      891
    10. Oletko joskus lähestynyt jotakin

      väärällä identiteetillä? Miksi?
      Ikävä
      102
      867
    Aihe