mikä olisi paras tapa löytää seuraa,

Anonyymi-ap

kun on ollut vuosia ollut sinkkumies,

66

424

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Eiköhän ole paree aloittaa ihan siitä, minkälaista seuraa haet?

      • Anonyymi

        Kiitos kurppaneuvostasi.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Kiitos kurppaneuvostasi.

        Haist kukkanen.. jonka lehmä söi.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Kiitos kurppaneuvostasi.

        Mikäs sinä luulet olevas, kun toista kurpittelet, mulkku?


      • G-LoveR kirjoitti:

        Mikäs sinä luulet olevas, kun toista kurpittelet, mulkku?

        Luulee olevansa maailman napa..


      • Pikku-pirpana kirjoitti:

        Luulee olevansa maailman napa..

        Heh, vaik on vaan pieni persreikä. 😅


      • G-LoveR kirjoitti:

        Heh, vaik on vaan pieni persreikä. 😅

        Ja väljä sellainen, kun paskaa vuotaa..


      • Pikku-pirpana kirjoitti:

        Ja väljä sellainen, kun paskaa vuotaa..

        😂🤣😆


      • Anonyymi
        Pikku-pirpana kirjoitti:

        Ja väljä sellainen, kun paskaa vuotaa..

        Tytöt tytöt - se on Joulu nyt


      • Anonyymi kirjoitti:

        Tytöt tytöt - se on Joulu nyt

        Jaa, se että kurpitellaan siis on ok .. mutta jos takaisin antaa, nii sit hyssytellään joulusta..

        Piikkasen kaksinaismoralistista..


      • Anonyymi
        Pikku-pirpana kirjoitti:

        Jaa, se että kurpitellaan siis on ok .. mutta jos takaisin antaa, nii sit hyssytellään joulusta..

        Piikkasen kaksinaismoralistista..

        Kurppa kuuluu jouluun eli kalkkuna. Mutta tyttösten äksyilyt ei.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Kurppa kuuluu jouluun eli kalkkuna. Mutta tyttösten äksyilyt ei.

        Höpö höpö.


    • Itse olen miettinyt samaa naisena, tosin sinkkuvuosia on alla vasta edellisestä suhteesta toipumisen ja koronan tuoman hiljaiselon verran.

      Ihmisen voi tavata normaalielämässä vaikka töissä, harrastuksissa, vapaa-ajalla tai vaikka täällä, jos käy hyvä tuuri. Silti omaa aktiivisuutta ja myös hyvää pettymyksen sietokykyä se vaatii (joka yritys ja ihastus ei johda onneen). Ja kyse on hyvästä tuuristakin, oikean henkiseen ja vapaaseen ihmiseen ei törmää ihan joka päivä, eikä ihan joka naista voi yrittää, koska silloin sinua ei enää otetta tosissaan vaan pidetään epätoivoisena suharina.

      Deittisovellus S24, Tinder, Valo yms. on yksi vaihtoehto ja ehkä sattumaa aktiivisempi tapa yrittää. Noissa kaikissa alkuvalinta perustuu kuvaan ja parin lauseeseen profiilissa eli aika pintaraapaisulla aloitetaan ja epäilen, että meno on aika sarjatreffailua (ei kokemusta). Olen itse S24 ja Valoa harkinnut, mutta on jäänyt harkinnan tasolle vielä. Itse sapioseksuaalina haluaisin ensin tutustua aivoihin, arvomaailmaan ja ajatuksiin, ja kuvan swappaus oikealle/vasemmalle toimii siihen erittäin huonosti. 95% miehistä kelpaa ulkonäön perusteella, mutta sisäinen maailma osuu edes treffien verran ehkä 10% kanssa.

      Baareista taas löytää luultavasti useimmiten viinamiehiä ja pubiruusuja, ja muu menee taas sattuman piikkiin. Vielä 25-30v baareissa käy porukkaa, jolla päihdeongelmaa ei ole eikä tule, mutta mitä vanhemmaksi mennään sitä enemmän on vakiokalustoa joukossa.

      Sinkkutapahtumaa olen yhden kerran kokeillut risteilyn muodossa. Joukossa oli monta tosi fiksua 45-55v naista ja superbilettejien tai sammujien joukko oli pieni ja äänekäs (useimmat 35-40v naisia tai miehiä). Useimmilla <50v keskustelutaitoisilla miehillä oli vientiä, koska miehiä oli selkeä vähemmistö. Reissu oli kiva fiksujen naisten seuran takia eli ei mennyt hukkaan vaikkei miestä löytynytkään. Jos olet ikäluokkaa 35-55v ja sosiaaliset taidot on normaalit, on sinulle luultavasti vientiä noissa tilaisuuksissa. Noilla sivuilla on muutakin aktiviteettia, mutta ohessa kolme esimerkkiä:

      https://sinkkutapahtumat.fi/tapahtumat/sinkkuilta-2023-01-13/

      https://sinkkutapahtumat.fi/tapahtumat/sinkkujen-risteily/

      https://sinkkutapahtumat.fi/tapahtumat/sinkkubileet-tulisuudelma/

      Tulisuudelman bileet voi olla aika vauhdikasta ilman sinkkubileitäkin 😂, ja ainakin miehet ovat yleensä aika estottomia ja kontaktihakuisia (kahdenihan tavallisen keikan perusteella kolmen vuoden sisällä). Jos tykkää hienovaraisemmasta tutustumistyylistä risteily tai tuo toinen toimii varmaan paljon paremmin. 😂

      En ole itse päättänyt milloin ja missä aktivoidun, tuntuu ettei itselle sopivia vaihtoehtoja tutustumiseen ole niin vaan tarjolla. Joutuu siis tietoisesti valita jotain, joka ei osu omalle mukavuusalueelle.

      • Sinulla on selkeesti kuitenkin kipinää vielä mikä ruokkii halua löytää se joku, jahka nyt saat jalan kytkimeltä kaasulle. 😋

        Itse täällä taustalla olen myhäillyt, että itse teidän sinkkujen housuissa, sinkkuna siis olisin paljon flegmaattisempi. Minulta on jotenkin hukkunut usko joko ihmisiin tai siihen, että tältä maapallolta voisi ikinä löytyä ketään edes, joka voisi minut hyväksyä kuten olen ja vieläpä ihan oikeasti rakastaakin itsenäni.

        Ehkä minulta on hukkunut usko itseeni?


      • G-LoveR kirjoitti:

        Sinulla on selkeesti kuitenkin kipinää vielä mikä ruokkii halua löytää se joku, jahka nyt saat jalan kytkimeltä kaasulle. 😋

        Itse täällä taustalla olen myhäillyt, että itse teidän sinkkujen housuissa, sinkkuna siis olisin paljon flegmaattisempi. Minulta on jotenkin hukkunut usko joko ihmisiin tai siihen, että tältä maapallolta voisi ikinä löytyä ketään edes, joka voisi minut hyväksyä kuten olen ja vieläpä ihan oikeasti rakastaakin itsenäni.

        Ehkä minulta on hukkunut usko itseeni?

        Mutta siis ihastelen sitä kipunointia minkä täältä taustalta havaitsen. ☺️✨


      • G-LoveR kirjoitti:

        Mutta siis ihastelen sitä kipunointia minkä täältä taustalta havaitsen. ☺️✨

        Se kipinöinti on osa persoonaani. Yleensä sen mitä valitsen tehdä hyvin, minulla on haave/tavoite taustalla ja intohimo tehdä (matka on tärkeämpi kuin itse lopputulos).

        Yleensä se löytyykö ja kelpaako ei ole kiinni siitä onko jollain tavalla vajaa ja virheellinen. Jokainen meistä on omalla tavallaan! Kyse on siitä, että eri puutteet ja vajeet on eri ihmiselle esteitä ja toisille taas merkityksettömiä kaiken muun tärkeämmän rinnalla. Ja täysin virheetön ja täydellinen puoliso on luultavasti aika armoton itselle (harva saavuttaa täydellisyyttä muuten) ja lähipiirilleen, mikä on sekin puutteena hyvin suuri.

        Luulen, myös että kyky rakastaa ja arvostaa itseään (puutteineen, mutta ilman että mollaa itseään puutteista) helpottaa parin löytämistä.


      • Citrinella kirjoitti:

        Se kipinöinti on osa persoonaani. Yleensä sen mitä valitsen tehdä hyvin, minulla on haave/tavoite taustalla ja intohimo tehdä (matka on tärkeämpi kuin itse lopputulos).

        Yleensä se löytyykö ja kelpaako ei ole kiinni siitä onko jollain tavalla vajaa ja virheellinen. Jokainen meistä on omalla tavallaan! Kyse on siitä, että eri puutteet ja vajeet on eri ihmiselle esteitä ja toisille taas merkityksettömiä kaiken muun tärkeämmän rinnalla. Ja täysin virheetön ja täydellinen puoliso on luultavasti aika armoton itselle (harva saavuttaa täydellisyyttä muuten) ja lähipiirilleen, mikä on sekin puutteena hyvin suuri.

        Luulen, myös että kyky rakastaa ja arvostaa itseään (puutteineen, mutta ilman että mollaa itseään puutteista) helpottaa parin löytämistä.

        Se on varmasti osa sinua, uskon.

        Niin kai. Toisaalta kun on tarpeeksi outo ja omituinen voi olla vaikeaa olla kellekkään erityinen. Pitäisi olla tavallisempi.


      • G-LoveR kirjoitti:

        Se on varmasti osa sinua, uskon.

        Niin kai. Toisaalta kun on tarpeeksi outo ja omituinen voi olla vaikeaa olla kellekkään erityinen. Pitäisi olla tavallisempi.

        Joskus töissä juteltiin lounaalla, että moni oli koulussa kokenut olevansa outo ja erilainen, mutta opiskeluissa tai viimeistään töissä huomaa tuntevansa paljon yhteistä monen kanssa. Useampi sanoi, että täällä kokee kuuluvansa porukkaan.

        Itse jo koin kouluaikana olevani tavallinen, vaikka olen useammassa asiassa normaali populaation outlier, koska luokallani suurin osa oli samanhenkisiä. Jossain toisessa paikassa samanhenkisiä ei kohdalle olisi osunut ja sen oman porukan löytäminen voi olla pitkäkin tie. Samoin yksi tuttu sanoi, että lapsella oli haasteita löytää samanhenkisiä kavereita ja kun hän pääsi valtsikkaan opiskelemaan, yht’äkkiä ympärillä on ihmisiä, jotka jaksaa puhua politiikkaa, aatteita ja historiaan merkitystä nykyisyyteen. Sekä ystävyydessä että parisuhteessa on oleellista löytää ihminen, jonka kanssa löytyy riittävästi samaa ja kuitenkin riittävästi erilaisuutta, jotta jännite säilyy.


      • Citrinella kirjoitti:

        Joskus töissä juteltiin lounaalla, että moni oli koulussa kokenut olevansa outo ja erilainen, mutta opiskeluissa tai viimeistään töissä huomaa tuntevansa paljon yhteistä monen kanssa. Useampi sanoi, että täällä kokee kuuluvansa porukkaan.

        Itse jo koin kouluaikana olevani tavallinen, vaikka olen useammassa asiassa normaali populaation outlier, koska luokallani suurin osa oli samanhenkisiä. Jossain toisessa paikassa samanhenkisiä ei kohdalle olisi osunut ja sen oman porukan löytäminen voi olla pitkäkin tie. Samoin yksi tuttu sanoi, että lapsella oli haasteita löytää samanhenkisiä kavereita ja kun hän pääsi valtsikkaan opiskelemaan, yht’äkkiä ympärillä on ihmisiä, jotka jaksaa puhua politiikkaa, aatteita ja historiaan merkitystä nykyisyyteen. Sekä ystävyydessä että parisuhteessa on oleellista löytää ihminen, jonka kanssa löytyy riittävästi samaa ja kuitenkin riittävästi erilaisuutta, jotta jännite säilyy.

        Mitäs kun vanhemmiten tuntee olevansa vielä enemmän erilainen, kun nuorena?

        Hirmu vaikeaa löytää mitään paikkaa missä olisi kuin kotonaan. Eikä ihmisten asenteet ainakaan edesauta sitä kotiutumisen tunnetta.


      • G-LoveR kirjoitti:

        Mitäs kun vanhemmiten tuntee olevansa vielä enemmän erilainen, kun nuorena?

        Hirmu vaikeaa löytää mitään paikkaa missä olisi kuin kotonaan. Eikä ihmisten asenteet ainakaan edesauta sitä kotiutumisen tunnetta.

        Myönnän, että nuorena on helpompi löytää oma porukka kuin vanhempana sekä työelämässä että vapaa-ajalla. Vanhempana se taitaa vaatia ennemmän miettimistä mikä on oma juttu ja myös ponnistelua, että pääsee sinne minne haluaa.

        Yhden hyvän esimerkin miten se voi on onnistua olen nähnyt vierestä: ystäväni oli 20v päiväkodissa töissä ja opiskeli lopulta työn ohessa lisää. Opiskelu avasi ovia ja lopulta vaihtoi töihin kirjastoon, hän vierestä seuraten puhkesi kukkaan. Hän itse sanoitti, että on ihana kun työporukkassa saa työn ohessa puhua muutakin kuin lasten asioista, monilla on sivistystä ja kiinnostusta kulttuuriin. Uusissa tehtävissä saa käyttää luovuutta ja oppia uutta. Alanvaihto aikuisena vaatii uskallusta ja päättäväisyytttä, mutta kun ja jos se onnistuu, se voi olla vaivansa arvoinen hyppy.


      • Citrinella kirjoitti:

        Myönnän, että nuorena on helpompi löytää oma porukka kuin vanhempana sekä työelämässä että vapaa-ajalla. Vanhempana se taitaa vaatia ennemmän miettimistä mikä on oma juttu ja myös ponnistelua, että pääsee sinne minne haluaa.

        Yhden hyvän esimerkin miten se voi on onnistua olen nähnyt vierestä: ystäväni oli 20v päiväkodissa töissä ja opiskeli lopulta työn ohessa lisää. Opiskelu avasi ovia ja lopulta vaihtoi töihin kirjastoon, hän vierestä seuraten puhkesi kukkaan. Hän itse sanoitti, että on ihana kun työporukkassa saa työn ohessa puhua muutakin kuin lasten asioista, monilla on sivistystä ja kiinnostusta kulttuuriin. Uusissa tehtävissä saa käyttää luovuutta ja oppia uutta. Alanvaihto aikuisena vaatii uskallusta ja päättäväisyytttä, mutta kun ja jos se onnistuu, se voi olla vaivansa arvoinen hyppy.

        Joo. Olen vaihtanut alaa jo kahdesti, kolmatta vailla. Itselleni lähinnä ongelmaa tuottaisi tuo mistä alunperin puhuttiin, pariutuminen.

        Ennen niin helppo asia onkin yks kaks asia, joka tuntuu pelkkänä ajatuksena umpikujalta. 😅

        Liekö johtuu etten ole itsekkään kuten silloin ennen.


      • G-LoveR kirjoitti:

        Joo. Olen vaihtanut alaa jo kahdesti, kolmatta vailla. Itselleni lähinnä ongelmaa tuottaisi tuo mistä alunperin puhuttiin, pariutuminen.

        Ennen niin helppo asia onkin yks kaks asia, joka tuntuu pelkkänä ajatuksena umpikujalta. 😅

        Liekö johtuu etten ole itsekkään kuten silloin ennen.

        Siksi ihastuttaa, että jotkut ikäiseni ovat vielä sitä samaa nuoruuden intoa täynnä näissä pariutumiseen liittyvissä asioissa. Uskoa ja odotusta täynnä.


      • G-LoveR kirjoitti:

        Joo. Olen vaihtanut alaa jo kahdesti, kolmatta vailla. Itselleni lähinnä ongelmaa tuottaisi tuo mistä alunperin puhuttiin, pariutuminen.

        Ennen niin helppo asia onkin yks kaks asia, joka tuntuu pelkkänä ajatuksena umpikujalta. 😅

        Liekö johtuu etten ole itsekkään kuten silloin ennen.

        Ehkä aikuisuus, keski-ikäisyys ja elämänkokemus saa tajuamaan ettei kuka vaan sovi pariksi?

        Nuorena riitti, että on kivaa yhdessä. En ainakaan itse miettinyt paljonkaan arvoja tai sitä mitä nyt kutsun samaksi aaltopituudeksi ja sielun kumppanuudeksi. Nuorena myöskään ihmisten ongelmat ei ollut vielä isoja vaikka alkoholin käyttö pysyi aisoissa kun taas nyt osa vähään likaa nauttivista on jo alkoholisoituneita pultsareita. Sama pätee moneenkin muuhunkin elämän haasteeseen. Ihmiset on nuorena myös paremmin muovautuvia. Eri suuntaan kasvaneet ei enää sovi välttämättä yhteen, vaikka nuorena yhteiselämä olisi vielä onnistunut ja ihmiset olisi paremmin kasvaneet yhteen. Ikä siis tuo rajoitteita, mutta luultavasti myös viisautta valita paremmin.


      • Anonyymi
        Citrinella kirjoitti:

        Ehkä aikuisuus, keski-ikäisyys ja elämänkokemus saa tajuamaan ettei kuka vaan sovi pariksi?

        Nuorena riitti, että on kivaa yhdessä. En ainakaan itse miettinyt paljonkaan arvoja tai sitä mitä nyt kutsun samaksi aaltopituudeksi ja sielun kumppanuudeksi. Nuorena myöskään ihmisten ongelmat ei ollut vielä isoja vaikka alkoholin käyttö pysyi aisoissa kun taas nyt osa vähään likaa nauttivista on jo alkoholisoituneita pultsareita. Sama pätee moneenkin muuhunkin elämän haasteeseen. Ihmiset on nuorena myös paremmin muovautuvia. Eri suuntaan kasvaneet ei enää sovi välttämättä yhteen, vaikka nuorena yhteiselämä olisi vielä onnistunut ja ihmiset olisi paremmin kasvaneet yhteen. Ikä siis tuo rajoitteita, mutta luultavasti myös viisautta valita paremmin.

        Ikä voi tuottaa myös sen että katsoo oman elämänsä olevan niin hyvin tasapainossa ettei enää halua edes kokeilla olisiko se vielä enemmän toisen kanssa jakaen?
        Parisuhteet ovat myös kuluttavia, se on ihan hirveetä kun tykkää toisesta:)

        AV


      • Anonyymi
        G-LoveR kirjoitti:

        Se on varmasti osa sinua, uskon.

        Niin kai. Toisaalta kun on tarpeeksi outo ja omituinen voi olla vaikeaa olla kellekkään erityinen. Pitäisi olla tavallisempi.

        Tuo itsensä mollaaminen sitä huumorin siivittämänä tulee tehtyä vaikka itseluottamua ok.Paha tapa muuten kun tottunut siihen.Tavallinen vaikea olla kun on se oma itsensä.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Tuo itsensä mollaaminen sitä huumorin siivittämänä tulee tehtyä vaikka itseluottamua ok.Paha tapa muuten kun tottunut siihen.Tavallinen vaikea olla kun on se oma itsensä.

        No se on monilla sama vitsaus kyllä.


      • Citrinella kirjoitti:

        Ehkä aikuisuus, keski-ikäisyys ja elämänkokemus saa tajuamaan ettei kuka vaan sovi pariksi?

        Nuorena riitti, että on kivaa yhdessä. En ainakaan itse miettinyt paljonkaan arvoja tai sitä mitä nyt kutsun samaksi aaltopituudeksi ja sielun kumppanuudeksi. Nuorena myöskään ihmisten ongelmat ei ollut vielä isoja vaikka alkoholin käyttö pysyi aisoissa kun taas nyt osa vähään likaa nauttivista on jo alkoholisoituneita pultsareita. Sama pätee moneenkin muuhunkin elämän haasteeseen. Ihmiset on nuorena myös paremmin muovautuvia. Eri suuntaan kasvaneet ei enää sovi välttämättä yhteen, vaikka nuorena yhteiselämä olisi vielä onnistunut ja ihmiset olisi paremmin kasvaneet yhteen. Ikä siis tuo rajoitteita, mutta luultavasti myös viisautta valita paremmin.

        Ehkä se on sitä. Ja tajuaa ettei myöskään itse sovi kelle vaan pariksi. Edes vaikka se toinen niin luulisikin.

        Ikä tekee eristäytyneemmäksikin helposti. Väärät asiat tuntuu niin vääriltä ettei niitä viitsi katsella, oikeat asiat niin tärkeiltä että pitää niistä kiinni yksinäisyydenkin uhalla.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Ikä voi tuottaa myös sen että katsoo oman elämänsä olevan niin hyvin tasapainossa ettei enää halua edes kokeilla olisiko se vielä enemmän toisen kanssa jakaen?
        Parisuhteet ovat myös kuluttavia, se on ihan hirveetä kun tykkää toisesta:)

        AV

        Sitäkin ja itse ymmärsin ihastuessani naiseen, että siinä tunteessa tulee niin paljon mukana enemmän ihan uusia tunteita ja asioita, että pakahdun. En kykene hallitsemaan sitä pakettia ja itseäni.

        Miehen kanssa suhteessa eläminen on jotenkin helpompaa, kun ei tule samoja tunnekuohuja mukaan mitä naista kohtaan. Vaan kaikki on hyvin tasaista, jopa tylsänkin tasaista, mutta tuttua.


      • G-LoveR kirjoitti:

        Sitäkin ja itse ymmärsin ihastuessani naiseen, että siinä tunteessa tulee niin paljon mukana enemmän ihan uusia tunteita ja asioita, että pakahdun. En kykene hallitsemaan sitä pakettia ja itseäni.

        Miehen kanssa suhteessa eläminen on jotenkin helpompaa, kun ei tule samoja tunnekuohuja mukaan mitä naista kohtaan. Vaan kaikki on hyvin tasaista, jopa tylsänkin tasaista, mutta tuttua.

        Out of control tunne on aika rasittavaa pitkään jatkuessaan.


      • Anonyymi
        G-LoveR kirjoitti:

        Sitäkin ja itse ymmärsin ihastuessani naiseen, että siinä tunteessa tulee niin paljon mukana enemmän ihan uusia tunteita ja asioita, että pakahdun. En kykene hallitsemaan sitä pakettia ja itseäni.

        Miehen kanssa suhteessa eläminen on jotenkin helpompaa, kun ei tule samoja tunnekuohuja mukaan mitä naista kohtaan. Vaan kaikki on hyvin tasaista, jopa tylsänkin tasaista, mutta tuttua.

        Tuollaisesta sisäisestä heräämisestä saa älyttömän energiapiikin.
        Ihastuminen ja rakastuminen toiseen syvällisessä muodossa muuttaa ihmistä itseään, vaikkei sitä haluaisi.
        Kannattaa siis olla varovainen mitä elämäänsä toivoo.
        Onhan se älytöntä jos on tunne et voisi olla syömättä kolme päivää jos vain saisi nähdä rakastamaansa ihmistä. Tuo tunne kantaa aikansa, saa paljon hyvää aikaan mutta siinä on oma vaaransa koska on ihastunut mielikuviinsa toisesta ihmisestä, ei ehkä itse ihmiseen.
        Onneksi arki tulee ja iskee päähän kuin nuija sanoen, herää tampio:)

        AV


      • G-LoveR kirjoitti:

        Sitäkin ja itse ymmärsin ihastuessani naiseen, että siinä tunteessa tulee niin paljon mukana enemmän ihan uusia tunteita ja asioita, että pakahdun. En kykene hallitsemaan sitä pakettia ja itseäni.

        Miehen kanssa suhteessa eläminen on jotenkin helpompaa, kun ei tule samoja tunnekuohuja mukaan mitä naista kohtaan. Vaan kaikki on hyvin tasaista, jopa tylsänkin tasaista, mutta tuttua.

        Omien tunteidensa kanssa voi myös olla sinut ilman, että se heiluttaa laivaa pelottavasti. Tunteet voi olla suuria ja silti tasapaino muussa elämässä säilyy. Arvioisin itse, että kyse on miten kestää sujuvasti epävarmuuden ja mahdollisen torjutuksi ja hylätyksi tulemisen tunnetta. Suhteen alku voi olla aikamoista astumista tuntemattoman pelkän intuition varassa. Ei ole mitään varmuutta miten tässä käy ja silti onnistuakseen on pakko luottaa toiseen ja antaa itsestään.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Tuollaisesta sisäisestä heräämisestä saa älyttömän energiapiikin.
        Ihastuminen ja rakastuminen toiseen syvällisessä muodossa muuttaa ihmistä itseään, vaikkei sitä haluaisi.
        Kannattaa siis olla varovainen mitä elämäänsä toivoo.
        Onhan se älytöntä jos on tunne et voisi olla syömättä kolme päivää jos vain saisi nähdä rakastamaansa ihmistä. Tuo tunne kantaa aikansa, saa paljon hyvää aikaan mutta siinä on oma vaaransa koska on ihastunut mielikuviinsa toisesta ihmisestä, ei ehkä itse ihmiseen.
        Onneksi arki tulee ja iskee päähän kuin nuija sanoen, herää tampio:)

        AV

        Juu. Sitten on vielä tosiaan ne ennen kokemattomat osa-alueet tunnepuolella mihin ei ole tottunut eikä oppinut. Jotain ihan uutta ja ihmeellistä itsellekin. Sellaisia mitä ei tiennyt olevankaan itsessään.

        Ja jotenkin se luopumisen tuskakin on ihan omaa luokkaansa, ihan hirveää ja repivää. Siinä repii itsensä niin rikki ettei sanat riitä kertomaan. Siksi pelkään ajatustakin, että joskus olisin sinkku ja rakastuisin naiseen, sillä se voisi olla loppuni.

        Jotain niin hirveää että pirstaloituisin jauhoksi. Joten ehkä on turvallisinta vaan olla aloillaan ja kyetä pitämään tunteensa kontrollissa. 🥴


      • G-LoveR kirjoitti:

        Juu. Sitten on vielä tosiaan ne ennen kokemattomat osa-alueet tunnepuolella mihin ei ole tottunut eikä oppinut. Jotain ihan uutta ja ihmeellistä itsellekin. Sellaisia mitä ei tiennyt olevankaan itsessään.

        Ja jotenkin se luopumisen tuskakin on ihan omaa luokkaansa, ihan hirveää ja repivää. Siinä repii itsensä niin rikki ettei sanat riitä kertomaan. Siksi pelkään ajatustakin, että joskus olisin sinkku ja rakastuisin naiseen, sillä se voisi olla loppuni.

        Jotain niin hirveää että pirstaloituisin jauhoksi. Joten ehkä on turvallisinta vaan olla aloillaan ja kyetä pitämään tunteensa kontrollissa. 🥴

        Tajusin, että intohimo voi olla myös kuolemaksi. Ainakin se tekee rakkaudesta tuskallisempaa jos ja kun se satuttaa.


      • Citrinella kirjoitti:

        Omien tunteidensa kanssa voi myös olla sinut ilman, että se heiluttaa laivaa pelottavasti. Tunteet voi olla suuria ja silti tasapaino muussa elämässä säilyy. Arvioisin itse, että kyse on miten kestää sujuvasti epävarmuuden ja mahdollisen torjutuksi ja hylätyksi tulemisen tunnetta. Suhteen alku voi olla aikamoista astumista tuntemattoman pelkän intuition varassa. Ei ole mitään varmuutta miten tässä käy ja silti onnistuakseen on pakko luottaa toiseen ja antaa itsestään.

        Voi varmaan, mutta en ole ennen kokenut tunnetta etten pysty hallitsemaan sitä. Se vie minua enkä minä sitä, tunne siis.


      • Itse en ole mainituista käyttänyt kuin taksiappi Valopilkkua, joten ei ihme, että sinkkuus vallitsee 😄

        Kinkukasta ja rauhallista joulun aikaa sinne jonnekin 🎄🐷


      • G-LoveR kirjoitti:

        Voi varmaan, mutta en ole ennen kokenut tunnetta etten pysty hallitsemaan sitä. Se vie minua enkä minä sitä, tunne siis.

        On kuutenkin helpompaa, kun osaa ennustaa omia tunteitaan koetun perusteella, kun että törmäät kokonaan ihan uusiin tunneskaaloihin.


      • Anonyymi
        G-LoveR kirjoitti:

        Tajusin, että intohimo voi olla myös kuolemaksi. Ainakin se tekee rakkaudesta tuskallisempaa jos ja kun se satuttaa.

        Onnittele itseäsi, olet rakkaudessa syvästi tunnetasolla elävä nainen, kaikki eivät ole tunteisiin edes kykeneviä.

        AV


      • G-LoveR kirjoitti:

        On kuutenkin helpompaa, kun osaa ennustaa omia tunteitaan koetun perusteella, kun että törmäät kokonaan ihan uusiin tunneskaaloihin.

        Kun rakastut mieheen, osaat naisena jo maalata kuvia päässäsi miten asiat etenee. Ei ole mitään yllättävää vaan jo koettua. Vaikka uusi ihminen onkin aina uusi ja tilannekin.

        Kun ihastut/rakastut naiseen kaikki on ihan toisenlaista.


      • Anonyymi
        Citrinella kirjoitti:

        Omien tunteidensa kanssa voi myös olla sinut ilman, että se heiluttaa laivaa pelottavasti. Tunteet voi olla suuria ja silti tasapaino muussa elämässä säilyy. Arvioisin itse, että kyse on miten kestää sujuvasti epävarmuuden ja mahdollisen torjutuksi ja hylätyksi tulemisen tunnetta. Suhteen alku voi olla aikamoista astumista tuntemattoman pelkän intuition varassa. Ei ole mitään varmuutta miten tässä käy ja silti onnistuakseen on pakko luottaa toiseen ja antaa itsestään.

        Entä se jos ei näe hetkeen muuta mahdollisuutta kuin sen ihmisen jota rakastaa?
        Syvästi ihastunut tai rakastunut ihminen on tilassa jossa muulla elämällä ei enää ole niin paljon merkitystä, tuo on vaarallista.

        AV


      • Anonyymi kirjoitti:

        Onnittele itseäsi, olet rakkaudessa syvästi tunnetasolla elävä nainen, kaikki eivät ole tunteisiin edes kykeneviä.

        AV

        Heh, niin kai.


      • MaximiIIian kirjoitti:

        Itse en ole mainituista käyttänyt kuin taksiappi Valopilkkua, joten ei ihme, että sinkkuus vallitsee 😄

        Kinkukasta ja rauhallista joulun aikaa sinne jonnekin 🎄🐷

        Heh, mitäs jos Valopilkusta tulee vastaan elämäsi naistaksikuski, joka vielä tekee reteästi antaa puhelinnumeronsa aamuyön kuittiin? Tosin taidat olla sen verran älykkö, että ehkä keskimäärin elämäsi naiset ovat helposti ja pienellä vaivalla kouluttautuneet ainakin jonkin verran….

        Ilman omaa aktiivisuutta on kohtuullisen vaikeaa keski-iässä enää pariutua kun luonnollisia pariutumistilanteita ei taida olla niin usein olla enää tarjolla. Kaveripiirin isot bileet on vaihtuneet parin ystävän/ystävä perheen tapaamisia ja baarissa juoksee lähinnä juopot. Työelämässä useimmat on aika varovaisia ja toimii vasta isommissa tunteissa. Jos yöelämässä käy muutamia kertoja vuodessa, pitää käydä jo hyvä tuuri, että silloin kohdalle osuu joku jne.

        Hyviä joulun jatkoja sinnekin luultavasti jonnekin Tampereen lähistölle!


      • Anonyymi kirjoitti:

        Entä se jos ei näe hetkeen muuta mahdollisuutta kuin sen ihmisen jota rakastaa?
        Syvästi ihastunut tai rakastunut ihminen on tilassa jossa muulla elämällä ei enää ole niin paljon merkitystä, tuo on vaarallista.

        AV

        Voin rakastua kovaa ja tunteella, silti en mene maaniseen tilaan ja menetä yleistä elämänhallintaa. Silti pidän huolta lapsista, maksan laskuni ja arki pyörii, Tunne voi olla toki rankka, koska suhteen alut on usein epävarmoja ja voi saa tunteet vuoristoradalle. Suuri tunne voi olla kuin ryöppyävät tsunami, mutta kun tunteen ottaa vastaan ja sen hyväksyy oppii aalloilla useimmiten surffaamaan.

        En koe, että rakkaus syöksee elämän raiteiltaan ei edes silloin kuin kaikki ei pääty haaveiden mukaisesti. Hyväksyn isot tunteet ja niiden ryöpyttää osaksi normaalia elämää ja jos kohtaa ihmisen joka vaikuttaa niin isosti se etuoikeus ja rikkaus. Olen aina saanut olla turvallisesti kiintynyt ja se vaikuttaa miten asian koen. Rakkaus on yksi hyvä asia elämässä, joka tulee muun päälle ja muut asiat elämässä säilyvät tasapainottamassa kokonaisuutta. Jos rakkaus tuo elämään likaa haastetta ja pahaa oloa, uskon ettei kyseinen ihminen vain ole itseäni varten. Syvä aito rakkaus tuo elämään hyvää, mutta sitä ei ole tietysti ihan helppo löytää.


      • G-LoveR kirjoitti:

        Heh, niin kai.

        Jotenkin koen, ettei miehet pysty pyörittämään niin sormensa ympärille kuin naiset. Siinä on myös se sekksuaalisuus aspekti jota voi käyttää aseena. Kun taas miehillä se ei ainakaan itseeni toimi mitenkään aseena.

        Riskit on ihan eri luokkaa, siinä määrin saatan ehkä ymmärtää teitä miehiä mikä pätsi on olla rakastunut naiseen ja himoita häntä ja saada näpeilleen...


      • Anonyymi
        G-LoveR kirjoitti:

        Jotenkin koen, ettei miehet pysty pyörittämään niin sormensa ympärille kuin naiset. Siinä on myös se sekksuaalisuus aspekti jota voi käyttää aseena. Kun taas miehillä se ei ainakaan itseeni toimi mitenkään aseena.

        Riskit on ihan eri luokkaa, siinä määrin saatan ehkä ymmärtää teitä miehiä mikä pätsi on olla rakastunut naiseen ja himoita häntä ja saada näpeilleen...

        No hyvä, ymmärrät sitten meitä miehiä jotka juoksevat heti kun nainen sormiaan napsauttaa:)

        AV


      • G-LoveR kirjoitti:

        Kun rakastut mieheen, osaat naisena jo maalata kuvia päässäsi miten asiat etenee. Ei ole mitään yllättävää vaan jo koettua. Vaikka uusi ihminen onkin aina uusi ja tilannekin.

        Kun ihastut/rakastut naiseen kaikki on ihan toisenlaista.

        Luulenpa, että sinulla naiseen rakastuminen on/oli vähän sama kuin ensirakkauden ja myöhemmän pikku-ihastuksen ero meillä muilla. Ja onhan suuren rakkauden kohtaaminen aina hämmentävää, vaikka se tapahtuisi 45v.


      • Anonyymi kirjoitti:

        No hyvä, ymmärrät sitten meitä miehiä jotka juoksevat heti kun nainen sormiaan napsauttaa:)

        AV

        Heh, saattaisin olla itse yhtä hoopo naiseen rakastuneena. Pahaa pelkään, että olisin ihan löperö lapatossu. Ja menisin liian helpolla lieruten. 😅


      • Citrinella kirjoitti:

        Luulenpa, että sinulla naiseen rakastuminen on/oli vähän sama kuin ensirakkauden ja myöhemmän pikku-ihastuksen ero meillä muilla. Ja onhan suuren rakkauden kohtaaminen aina hämmentävää, vaikka se tapahtuisi 45v.

        Siinä on se ero, kun tulee seksuaalisuus mukaan, silloin on haavoittuvampi, mutta myös hullaantuneempi.


      • G-LoveR kirjoitti:

        Siinä on se ero, kun tulee seksuaalisuus mukaan, silloin on haavoittuvampi, mutta myös hullaantuneempi.

        Miehen kanssakin on ihan lääpällään, mutta ero on huima kuitenkin, jos himo puuttuu.


      • G-LoveR kirjoitti:

        Miehen kanssakin on ihan lääpällään, mutta ero on huima kuitenkin, jos himo puuttuu.

        Se on tuttua ja turvallista. Tasaista kyytiä. Naisen kanssa se on danger dangerous. Koskaan ei tiedä koska tulee piikki. Ja mopo alkaa nykimään. 🤣


      • Anonyymi
        Citrinella kirjoitti:

        Voin rakastua kovaa ja tunteella, silti en mene maaniseen tilaan ja menetä yleistä elämänhallintaa. Silti pidän huolta lapsista, maksan laskuni ja arki pyörii, Tunne voi olla toki rankka, koska suhteen alut on usein epävarmoja ja voi saa tunteet vuoristoradalle. Suuri tunne voi olla kuin ryöppyävät tsunami, mutta kun tunteen ottaa vastaan ja sen hyväksyy oppii aalloilla useimmiten surffaamaan.

        En koe, että rakkaus syöksee elämän raiteiltaan ei edes silloin kuin kaikki ei pääty haaveiden mukaisesti. Hyväksyn isot tunteet ja niiden ryöpyttää osaksi normaalia elämää ja jos kohtaa ihmisen joka vaikuttaa niin isosti se etuoikeus ja rikkaus. Olen aina saanut olla turvallisesti kiintynyt ja se vaikuttaa miten asian koen. Rakkaus on yksi hyvä asia elämässä, joka tulee muun päälle ja muut asiat elämässä säilyvät tasapainottamassa kokonaisuutta. Jos rakkaus tuo elämään likaa haastetta ja pahaa oloa, uskon ettei kyseinen ihminen vain ole itseäni varten. Syvä aito rakkaus tuo elämään hyvää, mutta sitä ei ole tietysti ihan helppo löytää.

        "Silti pidän huolta lapsista, maksan laskuni ja arki pyörii".
        Toki noin, hyvä pitää asiat tärkeysjärjestyksessä.

        Tuossa on vähän samaa mitä minun eilisessä päivässä. Heräsin aamustondikseen joka ei toennut puoleen tuntiin (tarvitsin vissiin jotain).
        Pidetään huolta lapsesta (kyllä, se sujuu).
        Saunassa alastoman naisen vieressä en tuntenut seksuaalista halukkuutta (olen ilmeisesti alentunut naisten tavoille toimia ja reagoida).

        Hmm...jospa se että arki pyörii, maksan laskut (joskus jopa toisten) ja pidän huolta lapsista. Se on saanut yliotteen siitä mitä pääni sisällä tunnetasolla ajattelen?

        Hankalia asioita, ja vika on aina ihmisessä joka sen kokee:)

        Mutta, ei se elämä huonoa ole. On joskus jotain pään sisäisiä vaikeuksia sopeutua vallitseviin olosuhteisiin ja tilanteisiin. Ja tuohan on vain sitä omaa päänsisäistä kyvyttömyyttä, ympäristö on aina ihana:)

        Tärkeimmät asiat kunnossa (kuten sinullakin nyt on) joten en valita.

        AV


      • G-LoveR kirjoitti:

        Se on tuttua ja turvallista. Tasaista kyytiä. Naisen kanssa se on danger dangerous. Koskaan ei tiedä koska tulee piikki. Ja mopo alkaa nykimään. 🤣

        Ensi rakkauteni loppui siihen kun vastapuoli tunsi liikaa ja pääsin liian lähelle, lähemmäksi kuin kukaan muu aiemmin ja se oli ollut hänelle pelottava kokemus. Olen aina ollut kiltti, suhteellisen helppo ja joustava puolisko ja myös rehellinen ja avoin siitä mitä tunnen ja miten toisen koen, joten ei ollut kyse mistään pelaamisesta tai piikkiin iskemisestä lihaan. Kyse oli nuoren miehen omista tunteista ja siitä, että hänen lapsuutensa ja nuoruutensa oli hyvin turvattomasti kiintynyttä. Pelko menettämisestä ja tunteen ailahtelemisesta oli todellinen, samaan aikaan kuin minä kuin koin saman tunteet pysyvänä ja turvallisena.

        En tietenkään tiennyt mistä kiikastaa, mutta parin vuoden päässä samassa koulutuksen (hän kouluttaja, minä kouluttautumassa) yökerhosta hotelleille palatessa aamuyön tunneilla, hän itse avautui ja sanoitti mitä hänelle tilanteessa oli käynyt. Me ihmiset ollaan kummallisia otuksia!


      • Citrinella kirjoitti:

        Ensi rakkauteni loppui siihen kun vastapuoli tunsi liikaa ja pääsin liian lähelle, lähemmäksi kuin kukaan muu aiemmin ja se oli ollut hänelle pelottava kokemus. Olen aina ollut kiltti, suhteellisen helppo ja joustava puolisko ja myös rehellinen ja avoin siitä mitä tunnen ja miten toisen koen, joten ei ollut kyse mistään pelaamisesta tai piikkiin iskemisestä lihaan. Kyse oli nuoren miehen omista tunteista ja siitä, että hänen lapsuutensa ja nuoruutensa oli hyvin turvattomasti kiintynyttä. Pelko menettämisestä ja tunteen ailahtelemisesta oli todellinen, samaan aikaan kuin minä kuin koin saman tunteet pysyvänä ja turvallisena.

        En tietenkään tiennyt mistä kiikastaa, mutta parin vuoden päässä samassa koulutuksen (hän kouluttaja, minä kouluttautumassa) yökerhosta hotelleille palatessa aamuyön tunneilla, hän itse avautui ja sanoitti mitä hänelle tilanteessa oli käynyt. Me ihmiset ollaan kummallisia otuksia!

        Toiset pelkää suuria tunteita ja avoimuutta, sitä että joku pääsee lähelle ja sisimpään. Onhan siinä riskinsä.


    • Anonyymi

      Pahasuisia naisia täällä 😀

      • Anonyymi

        hyvä kirjoutus,


    • Anonyymi

      Ihan ensiksi kannattaa poistua palstalta. Täällä on vaan naiseksi naamioituneita miehiä.

    • Anonyymi

      Jätäpä se homma väliin.

    • Anonyymi

      Mies tutustuu naisiin baareissa kun juodaan viinaa. Se on paras tapa päästä naisen kanssa heti juttelemaan kasvotusten ja siinä sitten nainen näkee heti millainen mies olet. Viinan juonti on ollut aina paras tapa tutustua naisiin. Muut tavata kuten tinder tuo miehille vain pettymyksiä.

      T: viinamies

    • Jos ei ole kovia vaatimuksia löytyy heti.

      • Anonyymi

        Niinpä! Mulla on yksi. Että on sen ajan hyvä olla toisen kanssa, mikä kerralla ollaan yhdessä. Muuta ei tarvii.


    • Anonyymi

      Baarista löytyy ne tavallisimmat naiset. Ei tarvii olla mikään priimus itse.

    • Anonyymi

      Tuskinpa on yhtä mestaa, missä toiseen voi tutustua. Eikä vuorokaudenaikaakaan.
      Välillä sattuma yllättää kun vähiten osaa odottaa.

    • Mitäs tapoja, olet ap jo kokeillut? Vai oletko vain tarkoituksella tai ajattelematta passivoitunut vuosien saatossa?

    • Anonyymi

      Pitää hankkiutua julkkikseksi tai ahdistella ihan työkseen naisia. Ei kai tavallinen mies voi muuten päästä naisten kanssa tekemisiin.

    • Anonyymi

      Miehen pitää mennä paikkoihin jossa naisia on eli baarit. Baareissa naisia on usein paljon samaan aikaan joten sinne vaan sekaan juomaan viinaa. Sitten pitää vielä olla rohkea ja puhua naisille. Jos ei ole rohkea niin ei voi saada naista. Viinaa juomalla mies saa naisen niin se on.

      T: viinamies

    • Anonyymi

      Jos et usko viinamiestä, et löydä nais seuraa.

      t, viinamies

    Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Seiska: "Naimisissa oleva kansanedustaja Matias Mäkynen (SDP) iski nuoren opiskelijan"

      https://www.seiska.fi/Kotimaa/Skandaalipaljastus-Naimisissa-oleva-kansanedustaja-Matias-Makynen-iski-nuoren-opiskelijan "Opiskelija on kertonut lähip
      Maailman menoa
      630
      5443
    2. Katja Ståhl sai yllätyksekseen masennusdiagnoosin - Yksi asia herätti: "Rupesin hirveesti..."

      Tsemppiä ja voimia, Katja Ståhl! Juontaja, hevosnainen Ståhl avaa yksityiselämäänsä Yökylässä Maria Veitola -ohjelmassa. Lue lisää: https://www.suomi
      Suomalaiset julkkikset
      13
      1650
    3. Olisitko nainen hävennyt mun kanssa

      liikkuessa, vai päinvastoin? Luin jostain lehdestä kauan sitten että naiset miettii tätä kautta asioita. Ja olisitko hävennyt mua faijasi edessä? Ei s
      Ikävä
      133
      1224
    4. Translaki meni läpi...

      Kuuntelin eilen eduskunnan lähetystä, ja monia hyviä perusteita kerrottiin, miksi moinen pitäisi hylätä. Eräs nutturatäti väitti, että kaikki estelyt
      Kokkola
      156
      1092
    5. Hyvää iltaa

      Etenkin yhdelle naiselle täällä :).
      Ikävä
      102
      945
    6. Ota muhun yhteyttä

      Jotakin kautta. Selvitetään asiat..
      Ikävä
      49
      902
    7. Ensi kerralla kun kohdataan

      Älä käännä päätäsi pois. Katso silmiini. Näet siellä anteeksipyynnön ja katumuksen. En torjuisi enää sinua. Miehelle
      Ikävä
      59
      855
    8. Tasot - ikuinen kysymys, johon ei ole vastausta

      Mikä on taso? Miten arvotatte edes tason? Omasta kokemusmaailmastani katsoen ei ole olemassa universaalia tasoa. Taso taitaa olla jokaiselle ihan eri
      Sinkut
      177
      834
    9. Translaki läpi äänin 113-69

      Niinhän sinä kävi kun veikattiin. Lisäksi kaikenlaiset tällä palstalla uutta esitystä veikanneet voivat mennä takaisin peruskoulun yhteiskuntaopin tun
      Luterilaisuus
      174
      801
    10. Olet mielessä ja pysyt

      Haluan nähdä sinua edes vilaukselta vaikka se sattuu toisinaan sydämeen. Hyvää yötä naiselta miehelle.
      Ikävä
      41
      787
    Aihe