Ajanvietettä automatkoille?

Korvalappustereot korville, lapset kuuntelevat satukasetteja. Joihinkin on vielä kirjatkin olemassa.
Matkapäiväkirja (= A4-kokoinen paksu vihko) mukaan. Piirtelevät ja värittävät näkemiään kohteita. Isompana kirjoittavat. Ovat suuria aarteita myöhemminkin.
Matkan varrelta ostellaan pikkuleluja, joilla pystyy leikkimään autossa ja majapaikassa.

Tärkeää on myös herättää kiinnostusta ohiajettaviin näkymiin ja maisemiin. Aina voi laskea, montako kissaa/koiraa/lintua/lehmää/hevosta ym. näkee tietyssä ajassa. Jos automerkit ovat hyvin hanskassa, voi tunnistella eri automerkkejä. Tai jokainen valitsee merkin ja sitten lasketaan montako tulee vastaan. Eniten omaa merkkiään nähnyt voittaa.

Pahinta on lähteä reissuun ottamatta lapsille mukaan mitään muuta kuin karkkia. Kun karkit on syöty ovat lapset sokerihumalassa ja riitelynhaluisia viimeistään laskuhumalassa.

Myös GameBoy-pelit ovat olleet meidän matkoilla kovassa käytössä!

hei.
meillä on toiminut niin, että on ajeltu yötä myöten tai sitten niin, että on lupsakkaasti pidetty taukoja ja juotu kaffea järvien rannoilla, putki punaisena ajaminen ei ole kuulunut meidän kesään. en ole hankkinut autoon mitään muuta viihdettä kuin satukasetteja. autolla päästään paikasta toiseen, eikä se ole aikuisillekaan mikään viihdekeskus.

meillä korvalaput tai kahdet mukaan ja aina levyn kerrallaan saa kuunnella vuorollaan. jokaiselle omaa luettavaa tai sitten uusi akkarikirja se kelpaa kaikille. välillä ohjelmana on maisemat ja vanhempien jutut... eli vuoro ja tavarat kiertää penkillä toiselta toiselle. kännykällä saa pelata myös omalla vuorollaan (iskän puhelin jolla muuten ei saa pelata ja jossa eri pelit) joskus kun matka on todella pitkä.

ristikkolehdessä on jo isommille sopivia etsi sana yms juttuja ja täydennä sana joita voidaan miettiä yhdessä. kivoja leikkejä on muitakin mutta ei niitä kauaa jaksa ja sitten se yleensä menee hulinaksikin; sanan lopputavusta uusi sana jonka alku se on esim euto-toteemi-miniatyyri-jne esineitä tms. myös eri aiheisia lauluja voi yrittää löytää ja hauskaa on! liikennemerkkejä voi kanssa kerätä eli joku sanoo merkin ja sitten kytätään että sellainen löytyy tien varresta ja kuka sen ensin huomaa (myös sivutiet)

tauot on yleensä mietitty niin että ensin ajetaan pitkään kunnes eka alkaa nurista. silloin katsotaan kartasta tai ikkunasta kiva levähdyspaikka ja syödään eväitä. seuraavana voi olla stoppi jollain kivalla paikalla. sitten jäätelöpysäkki. ja vasta kun alkaa tosissaan puuduttaa kaivetaan karkkia esiin. pussi kiertää penkillä tai tikkarit huuleen (imu vie hiljaisuuteen).. ja jos matkaa vielä on jäljellä alkaa ruokapaikan etsintä. yleensä kannattaa pysähtyä vähän juoksentelemaan aina jos kiva paikka matkalla ja reitiksi valitsemme yleensä jonkin mukavan tien ei sitä suorinta ja komeinta baanaa.

oikein kehua omia villejä kauhukakaroita... Vauvasta asti on paljon matkusteltu autolla ja ikinä ei oo mitään suurempaa ongelmaa ollut. Helposti menee useamman tunnin automatka yhteen menoon ilman erityisviihdykkeitä. Joskus kuunnellaan joku satukasetti ja joskus arvaillaan seuraavan vastaantulevan auton merkkiä... Ja joskus jopa saattaa olla karkkipussi, mitä ei oikein jakseta edes syödä kokonaan.

Pääasiassa pojat juttelevat keskenään takapenkillä tai sitten meidän kanssa. Nyt 4- ja 5-vuotiaina harvoin enää nukutaan autossa. Ensi viikonloppuna mennään mummolaan 400 km päähän. Tuskinpa kertaakaan kuuluu yhtään koska ollaan perillä kysymystä.

Varmaan meillä on tosi hyvä tuuri, et on osunut autossa viihtyvät lapset.

Aluksi kun lähdemme matkalle(lapset 4v. ja 8v.) nautimme matkan tunnelmasta ilman mitään erit. viihdykettä. Katsomme maisemia ja suunnittelemme lomaa jne. Lapsille ostetaan kyllä jotkut lehdet juuri erityisesti matkalle, muulloin niitä ei suuri ostella. Niitä he katselevat, lueksivat yleensä sitten, kun ensimmäiset maisemakatselut/suunnitelmat alkavat kyllästyttää.Eväänä meillä on aluksi yl. porkkana- ja kurkkuviipaleita, joita narskutella, eikä tule heti sokerihumalaan. Mukana on myös paperia ja värejä/kyniä, että voi piirrustella(kaikkea ei oteta heti ekana esiin, vaan matkan kuluessa, silloin niistä on viihdykettä välillä, kun taas maisemankatselu alkaa kyllästyttää.) Jos on pitkä matka ja pysähdytään, niin pidämme vaikka pienet juoksukilpailut kaikkien kesken, saa veren kiertämään ja lapset energiaa purettua.

Tietysti myös eväät syömme ja karkkiakin jossain vaiheessa ostamme, yleensä vasta loppupuolella matkaa, kun matkanteko alkaa tosissaan rasittaa. Ja ne isot pallot, joissa on pikkulelu(huoltoasemilla) on myös luvattu pitkillä automatkoilla ostaa, muulloin niitä ei ostella.

Meillä on myös ajanvietteenä käytetty juuri näitä "etsi tietyn värinen/merkkinen auto, lehmiä, hevosia, lampaita tai mitä vaan mitä tienvarrella voi olla. Ne lasketaan yhteen ja se voittaa jolla eniten tai se joka yl. ensin näkee jonkun valitsemistaan jutuista. Välillä arvuutellaan jostakin "näkymästä tai asiasta", kuvailemalla, muttei suoraan sanomalla mikä on. Näitä sanailupelejähän oli jo edell. viesteissä, ne on kivoja ja monet kilometrit taittuu hupaisasti.

Ainahan sitä kitinääkin kuuluu välillä, mutta niinhän sitä kuuluu kotonakin ja ihan täydellisesti ei minunkaan mielestä tarvitse lapsia matkoilla viihdyttää. Välillä sanotaan lapsille kun kitiseevät, ettei ole mitään tekemistä, että pyöritelkää peukaloita... ja sitten vielä toiseen suuntaa... Siinäpä vähän pyörittelevät ja huomaavat että jopa oli pölhö ehdotus, kannattaa varmaan ite keksiä tekemistä, kun vanhuksilta tulee noin höperöitä ehdotuksia.

Kaikkein viisainta kai on ottaa matkanteko lunkisti, ei liian kiireisellä aikataululla. Mekin on matkustettu niin että odotetaan vain määränpäähän pääsyä, täysillä painamalla, mahd. lyhyillä tauoilla.. ja myös nautiskelemalla itse matkasta, pitämällä pausseja usein (esim. pysähdytty ihailemaan laiduntavia lehmiä, kun sellaisia ei usein nähdä) ja tämä viim. mainittu vaihtoehto on kyllä paljon antoisampi. Oikein kivaa matkaa!

Aluksi kun lähdemme matkalle(lapset 4v. ja 8v.) nautimme matkan tunnelmasta ilman mitään erit. viihdykettä. Katsomme maisemia ja suunnittelemme lomaa jne. Lapsille ostetaan kyllä jotkut lehdet juuri erityisesti matkalle, muulloin niitä ei suuri ostella. Niitä he katselevat, lueksivat yleensä sitten, kun ensimmäiset maisemakatselut/suunnitelmat alkavat kyllästyttää.Eväänä meillä on aluksi yl. porkkana- ja kurkkuviipaleita, joita narskutella, eikä tule heti sokerihumalaan. Mukana on myös paperia ja värejä/kyniä, että voi piirrustella(kaikkea ei oteta heti ekana esiin, vaan matkan kuluessa, silloin niistä on viihdykettä välillä, kun taas maisemankatselu alkaa kyllästyttää.) Jos on pitkä matka ja pysähdytään, niin pidämme vaikka pienet juoksukilpailut kaikkien kesken, saa veren kiertämään ja lapset energiaa purettua.

Tietysti myös eväät syömme ja karkkiakin jossain vaiheessa ostamme, yleensä vasta loppupuolella matkaa, kun matkanteko alkaa tosissaan rasittaa. Ja ne isot pallot, joissa on pikkulelu(huoltoasemilla) on myös luvattu pitkillä automatkoilla ostaa, muulloin niitä ei ostella.

Meillä on myös ajanvietteenä käytetty juuri näitä "etsi tietyn värinen/merkkinen auto, lehmiä, hevosia, lampaita tai mitä vaan mitä tienvarrella voi olla. Ne lasketaan yhteen ja se voittaa jolla eniten tai se joka yl. ensin näkee jonkun valitsemistaan jutuista. Välillä arvuutellaan jostakin "näkymästä tai asiasta", kuvailemalla, muttei suoraan sanomalla mikä on. Näitä sanailupelejähän oli jo edell. viesteissä, ne on kivoja ja monet kilometrit taittuu hupaisasti.

Ainahan sitä kitinääkin kuuluu välillä, mutta niinhän sitä kuuluu kotonakin ja ihan täydellisesti ei minunkaan mielestä tarvitse lapsia matkoilla viihdyttää. Välillä sanotaan lapsille kun kitiseevät, ettei ole mitään tekemistä, että pyöritelkää peukaloita... ja sitten vielä toiseen suuntaa... Siinäpä vähän pyörittelevät ja huomaavat että jopa oli pölhö ehdotus, kannattaa varmaan ite keksiä tekemistä, kun vanhuksilta tulee noin höperöitä ehdotuksia.

Kaikkein viisainta kai on ottaa matkanteko lunkisti, ei liian kiireisellä aikataululla. Mekin on matkustettu niin että odotetaan vain määränpäähän pääsyä, täysillä painamalla, mahd. lyhyillä tauoilla.. ja myös nautiskelemalla itse matkasta, pitämällä pausseja usein (esim. pysähdytty ihailemaan laiduntavia lehmiä, kun sellaisia ei usein nähdä) ja tämä viim. mainittu vaihtoehto on kyllä paljon antoisampi. Oikein kivaa matkaa!