Kun näen "sinut", tai sinusta muistuttavaa💔.
Joka kerta se sattuu
Anonyymi-ap
1863
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Ehkä se ei ole hyvä juttu, jos se aina sattuu.
Rakkaus ei pitäis satuttaa. Se pitäis olla turvapaikka, koti missä tietää olevansa turvassa.
Itsellä tuntuu kuin henki salpaantuisi jos olen kulkenut hänen ohitseen tai nähnyt hänet vaikka kauempaakin 💕🤖
Jos oikeasti on noin, niin miksi et keskustele hänen kanssaan IRL?
Never stop dreaming
Never stop the madness
Ketä kiinnostaa?
Laske irti! Jatka elämä.Mene vaikka lyhytterapiaan. Älä sano et pääse.Katso auttavia numeroita .Joihin nimettömänä voit soittaa ympäri suomea. Netti selaimeesi hakuun Helsinki Mission. Numeroita löytyy .
Ota itse lääkkeesi.Mene heti hakemaan suosittelen.
Uunon appiukolla nyrjähti polvi sijoiltaan.
Ei kuulosta hyvältä. Miksi näin? Minä tunnen ainakin aivan päinvastaisia asioita kun kipua hänet harvoin nähdessäni.
Pettymys. Ilmat pihalle ja jotain sielussa repeää.
Eikö sulle ole koskaan käynyt niin? Se sattuu pitkään.
Korkeintaan lievää turhautuneisuutta joskus yksin ollessa, mutta ei koskaan jos hän on lähellä. Lähinnä dopamiinin yliannostus on varmaan se olotila minkä hänestä saan, kun edes näen.
Joo no onhan se alussa sellaista. Sen jälkeen kun on menty naamalleen niin tunteet on vähän toista. Välillä helpompaa ja pahimmillaan sattuu melkein fyysisesti.
Alussa? Omalla kohdalla kestänyt jo puolisen vuotta.
Paljon riippuu siitä millä tavalla juttu päätetään. Kypsymättömät tekee sen taitamattomasti, eivät ymmärrä yhtään ajatella mitä se tekee...
Meisseli
Jos näen hänet kaukaa kävelemässä minua vastaan, tulee ensin sellainen pieni paniikki. Sydän tykyttää ja vaikea hengittää. En tiedä miten päin olisi ja mihin suuntaan katsoisi.
Mietin, että saanko ja uskallanko edes katsoa häntä. Pelottaa, että annan itsestäni ihan tyhmän kuvan, kun en osaa käyttäytyä ja olla, niinkuin normaalit ihmiset...
Kohdalla yritän varovasti katsoa, en tiedä saanko minä sanottua hänelle mitään, yritän kyllä tervehtiä, mutta en tiedä jääkö se johonkin matkan varrelle... En tiedä, että huomaakio hän edes.
Kun hän on mennyt ohi, eikä enää tarvi jännittää. Voi sitä ilon tunnetta, mikä tuntuu koko kehossa. Ei voi olla hymyilemättä. Toisaalta tulee vähän paha mieli siitä, että sen pidemmälle tässä ei uskalla edetä, vaikka kuinka haluaisi...
Tietyllä tavalla se sattuu, joten ymmärrän aloituksen. Mutta itselle ainakin se on ihanaa, kun saa häntä nähdä, edes ohimennen.
Tuttu tunne 💕