Kummallista...
Olen itse aika "tulisieluinen" ja saatan räjähdellä melko helpostikin pienistäkin asioista.
Mutta jostakin käsittämättömästä syystä olen ratissa itse tyyneys, multa ei todellakaan "pala hermot" millään ja pyrin itse ajamaan toiset huomioon ottaen.
Toki mä reagoin toisten "töppäyksiin", ajatuksissani voin kirota, mutta ei se laukaise minussa mitään primitiivi reaktiota tai tarvetta ryhtyä liikennepoliisiksi.
Tapahtuuko tässä jokin käänteisreaktio, useinhan kuulee ihmeteltävän, että "kuinka noin rauhallinen mies voi muuttua ratissa aivan toiseksi"
Olen itse aika "tulisieluinen" ja saatan räjähdellä melko helpostikin pienistäkin asioista.
Mutta jostakin käsittämättömästä syystä olen ratissa itse tyyneys, multa ei todellakaan "pala hermot" millään ja pyrin itse ajamaan toiset huomioon ottaen.
Toki mä reagoin toisten "töppäyksiin", ajatuksissani voin kirota, mutta ei se laukaise minussa mitään primitiivi reaktiota tai tarvetta ryhtyä liikennepoliisiksi.
Tapahtuuko tässä jokin käänteisreaktio, useinhan kuulee ihmeteltävän, että "kuinka noin rauhallinen mies voi muuttua ratissa aivan toiseksi"
Vastaukset 6
Vanhimmat
Pidä toi, toi on tosi hyvä, et häviä tuolla mitään. Itsekkin olen selvinnyt samanlaisella asenteella uli 30 vuotta, ei kolareita ei rangaistuksia. Sitä en tiedä kuinka monen kuumakallen hermot on minun takiani kärähtänyt. En kuitenkaan ole mikään tientukko, koska ajan rajoitusten ylärajoilla.
Olen "tulisielu" luonteeltani ja aina valmis "barrikaadeille". Mutta autoa ajaessani olen tyynen rauhallinen.
Joskus on kyydissäni olleet ottaneet herneitä nenäänsä ja meinanneet provosoitua. Olen onneksi ehtinyt huomauttaa, että minun autostani ei kansainvälisiä käsimerkkejä näytetä.
Aikanaan ajokokeen jälkeen oli inssi sanonut autokoulunopettajalleni, että hän ajatti minua ylimääräistä siksi kun halusi nähdä, etteikö minua tosiaan saa hermostumaan. Ei saanut:)
Sitten minulle on joku joskus huomauttanut, että ajan kuin mies......hmmmm.....on sitten tarkentanut, että hän tarkoitti, ettei kyydissäni tarvitse jännittää;)
Tämä ei tarkoita, ettenkö milloinkaan tekisi virheitä. Aivan varmasti teen, jokainen tekee.
sitä nykyisin harvinaista herkkua,eli liikennesilmää ja TERVETTÄ järkeä.
Monen mielestä heillä itsellään ON juuri sitä,mutta eivät uskalla tutkia itseään peilin edessä.
Voi tulla liian rankka ylläri.
olko LIIAN rauhallisia,vaan ajakaa sujuvasti liikenteen mukana,se on kaikkein nopein tapa liikua,uskokaa pois,on hyvä tapa opetella,koska kaahailu loppuu ennemmin,tai myöhemmin,siis ei kaahaamalla,eikä ohittelemalla,vaan mukana.
Ajettiin rauhallisesti pientä asvalttitietä rauhallisella 80kmh nopeudella,ja ajattelinkin että onpa rauhallista.Heräsin siihen kun muija huusi täysillä mun nimeä,ja ihmettelin hetken että missä mennään.no,vasemmanpuoleisessa ojassahan sitä oltiin ja kerättiin omakotitalon orapihlajaaitaa auton ja peräkärryn väliin.Lopuksi otettiin postilaatikko ja tierummusta pieni pala.Kun auto pysähty ihmettelin että onpa rauhallista.
No en siinä mielessä ole liian rauhallinen:)
Minä olen juuri sujuvan liikenteen kannalla.
Mielestäni ohittaminen ei kuitenkaan ole samaa kuin kaahailu. Jos joku tulee nopeasti perävalot edellä vastaan niin aivan varmasti ohitan heti sopivan paikan tullen. Jos taas joku ottaa minut kiinni nopeasti niin sopivan paikan tullen näytän vilkulla, että olen juonessa mukana jos haluaa ohitukseen lähteä.
Näin yksinkertaista se on:)