Missä vaiheessa suhdetta

Alkuvaiheessa on hyvä tietää molemmin puolin toisesta jotain. Suhteen edetessä tietopankkikin laajenee.

Mua on aina jotenkin ahdistanu sellanen pakonomainen painostus avautuun puolituntemattomalle henk. Koht elämästä teennäisesti, vain koska ”pitäis” tutustua ja leikkiä läheisiä ennätysvauhtia.

Luottamuksen rakennus ei oo formulakisaa. Sitä ei voi pikakelata. Luonnollinen tutustuminen vie aikaa. Ja kaikesta ei välttämättä joku avaudu 39 vuodessakaan.
Esim. Lapsuuden traumoista

Itse inhon lypsämistä joten en lypsä itsekään.
Kyllä se mies kertoo luonnollisella aikataulullaan asioistaan kun on siihen valmis ilman lypsentääkin. Näin ajattelen.

Olin itse avoliitto suhteesssani noin 8 vuotta. Ja vaikka tiesin avomiehestäni paljon. Niin oli asioita joista hän koki epämieluisana avautua ja niitä oli esim. Hänen elämänsä venäjällä. Jotain puhua ja muisteli veljeään mutta niukasti. Päätti myös muistelut nopeasti. Oonkin aina ajatellu et nosti ikäviä tunteita joten ei halunnu puhua tai muistella niitä. Enkä mä sit kyselly. Miks piinata jos toinen ei pysty?


T: Karoliina

Öö, heti tapailun alussa. Miten sen toisen oppii tuntemaan, jos ei kysele mitään hänestä? Tietenkin on väliä mitä sä ajattelit kysyä. Ihan kaikkea, ainakaan intiimejä kysymyksiä, ei kannata kysellä heti alkuun.

Ehkä on syytä si unohtaa koko ihminen ja siirtyä elämässä eteenpäin

Ihan heti tutustumisvaiheessa kuin ihan kenen muunkin tahansa kanssa. Ihan sellaisia peruskysymyksiä, ei heti tarvitse olla koko elämäntarinaa tietämässä. Voi aloittaa kertomalla vaikka omista harrastuksistaan ja kysellä sitten toiselta että mitä mieltä on ja harrastaako jotain muuta.

Itselleni käy aivan jatkuvasti niin että miesten kanssa keskustellessa koko homma kariutuu kyllä siihen että miehet puhuvat koko ajan itsestään ja omista asioistaan sekä elämistään. Minä olen se joka kyselen heiltä lisäkysymyksiä mutta minulta ei kysytä yhtään mitään. Jos kerron jostain omasta jutustani niin edelleenkään ei kysellä lisää vaan koko juttu käännetään jollain tapaa johonkin miehen kokemukseen ja taas olen se joka kyselee lisää että keskustelu etenisi. Tässä vaiheessa olen sisäisesti jo todella kypsä koko tilanteeseen ja haluan lähteä pois. Tai kuuntelen kun mies vetää itsestään jotain monologia johon väliin ei saa sanottua yhtään mitään. Joskus kun alan kyselemään ja osoitan ystävällisesti kiinnostusta aiheeseen niin mies lähteekin sitten vain kauhealla kiireellä suoraan pois tai vastailee naama rutussa pikaisesti ja lähtee pois. Että mitähän ihmettä.

Useamman kerran olen hölmistyneenä käynyt juuri tuollaisen miehen aloittaman monologin miehen kanssa jonka jälkeen olen kuullut kun on joltain naislaumalta kysellyt sitten ummet ja lammet keskustellessaan. Eli siis keskustelutaitoja kyllä olisi ollut, ei vain sitten ilmeisesti kiinnostanut.

Voi siis kuvitella miten arvostan niitä jotka keskustelevat ja kyselevät vastavuoroisesti, oli sitä kiinnostusta tai ei. Ei siis herätä luottamusta kertoa kovin paljon itsestään miehelle joka ei kysele. Usein juurikin siinä pelossa että ei se kuuntele kuitenkaan ja kääntää taas homman itseensä.

Taitaa olla, että kun keskustelu tyrehtyy, niin on aika mennä eteenpäin ja jättää se kontakti. Ghostaaminen alkaa sillä kun ei juttu enää luista. Kertoo se mielenkiinnon puutteesta.