Yhdet ovat ikävöineet ja sitten unohtaneet. He eivät ole täällä.
Toiset ovat niin toivottomia etteivät uskalla sanoa ikävän kohteelle mitään.
Tai heistä tuntuu ettei ole toivoakaan ja siksi eivät tartu kädestä vaan antavat kävellä ohi.
Toivottoman oleminen ikävä palstalla on melkosen turhaa
Sitten on se kolmas ryhmä. He luulevat että toivoa on edes sen hiekkamurusen verran. Mutta vaikka he kuinka kävelevät rannalla ikävöinnin kohteen ohi - naiset keikistellen ja miehet rintaa röyhistellen , niin ei se hiekanmuru kuitenkaan varpaisiin tartu.
Mitään ei ikävöimällä tapahdu.
Toiset ovat niin toivottomia etteivät uskalla sanoa ikävän kohteelle mitään.
Tai heistä tuntuu ettei ole toivoakaan ja siksi eivät tartu kädestä vaan antavat kävellä ohi.
Toivottoman oleminen ikävä palstalla on melkosen turhaa
Sitten on se kolmas ryhmä. He luulevat että toivoa on edes sen hiekkamurusen verran. Mutta vaikka he kuinka kävelevät rannalla ikävöinnin kohteen ohi - naiset keikistellen ja miehet rintaa röyhistellen , niin ei se hiekanmuru kuitenkaan varpaisiin tartu.
Mitään ei ikävöimällä tapahdu.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Minua ei tavallaan haittaa vaikka ikävöin. Olen vaan onnellinen siitä ihanasta hetkestä kun sain kohdata hänet. On jotain mitä muistella. En tiedä uskaltaisinko edes kuvitella että mitään niin ihanaa voisi tapahtua jatkossa. Ihminen, josta olin haaveillut saapui luokseni ja sanoi niitä asioita, joita olin aina halunnut kuulla. En tiedä miksi en enää löytänyt häntä sen ainoan tapaamisen jälkeen, mutta sitten ajattelin, että niin oli tarkoitettu.
Sitten on ihmisoikeusrikos
Ekat alokkaat liittyikin yhteen juuri 💥
Hyvät muistot ja haaveilu piristää kummasti harmaata arkea.
Mitä jos muistoista nousee just ne, joissa ei tehty sitä mitä ois pitänyt?
Vaikkapa kohtaat Hänet, muttet uskalla sanoa tai edes moikata.
Tai vaikka näet Hänet paikassa jossa ollaan iloisia viinan voimalla ja Hän katsoo sua ja hymyilee, niin sittenkään et mene hänen luo. Vaan luulet että Hän hymyilee pilkallisesti.
Ehkä silläkin on jokin tarkoitus, miksi asiat menivät niin.
Mulle on pari kertaa käynyt noin.
Tai siis että olen mennyt sen hymyn luo. Naisesta riippuen on joko vaan juteltu tai pyydetty tarrjoamaan tupakkaa tai juomaa.
Mutta sitten tulee paikalle se naisen poikakaveri sitten viimeistään pilkun aikaan ;-)
Siksi on parempi jättää hymyt sikseen. Ne tulee luo jotka on oikeesti kiinnostuneita.
Mikähän se tarkoitus on?
Sitten on se joka haluaa sattumalta tavata.
Ja hän kuuluu tähän ryhmään
”Sitten on se kolmas ryhmä. He luulevat että toivoa on edes sen hiekkamurusen verran. Mutta vaikka he kuinka kävelevät rannalla ikävöinnin kohteen ohi - naiset keikistellen ja miehet rintaa röyhistellen , niin ei se hiekanmuru kuitenkaan varpaisiin tartu.
Mitään ei ikävöimällä tapahdu.”
Asiat tapahtuu jos ne on tapahtuakseen. Muistella saa ja haaveita pitää olla. Yleensä kuitenkin asioilla on jokin tarkoitus. Pitäisi luottaa enemmän siihen, että ne asiat tapahtuu mitkä on tarkoitettu.
Onkos tää jotain kohtalo uskontoa??
Jossain kohtaa myöhemmin saattaa tajuta asioita, joita ei heti ymmärtänyt. Mutta yleensä asioilla on tapana järjestyä ja sitten huomaa että niinhän sen pitikin mennä.