Minä olen kyllästynyt perimään saataviani. Ei ole enää kuin toiselle 100e ja toiselle 50€. Olen tonnin jo saanut takaisin, toinen velallisista varasti sen ilmeisesti tädiltään. No, mitä se minulle kuuluu, kunhan maksaa sen mitä on saanut. Korottomia vielä.
Lopetin vippaamisen ja lainaamisen kesällä, kun alkoi tulla näitä "en pysty nyt lyhentämään, sopiiko että ensi kuun alussa..." - seli seli. Löin rahahanat kiinni ja aloin karhuamaan saataviani. Onneksi olen jo suurin piirtein tyytyväinen saamisieni kotiuttamiseen, mutta en anna anteeksi yhtään senttiä.
Mikä teillä oikein on, että velaksi pitää elää? Vai haluatko velkarahalla johonkin konserttiin tai uuden sähköpyörän? Ihan ilmainen neuvo, YRITÄ JÄRKIINTYÄ. Jokaisella on jotain tuloja. Menot pitää sopeuttaa tulojen mukaisiksi. Tunnetko sellaista sanaa kuin säästäminen?
En minä aina ole ollut varoissani, löytyipä n 11v sitten nimeni maksuhäiriöistäkin. Siitä kun selvisin, olin oppinut läksyni. Vaikka markkinamaailma tyrkyttää rahaa ja luottokortteja, maksuaikaa ja osamaksuja, en ikinä enää sorru moiseen. Jos saan rahaa vain 800€ kuussa, menoni eivät saa olla kuin 720 euroa. 10 % tuloista menee aina säästöön, vieläkin, vaikkei sillä enää olisi väliä. Mutta sillä on väliä, minun itsekunnioitukselleni.
Minä kulutan vähemmän kuin tienaan, sehän on ainoa terve periaate, varsinkin nyt kun olen yrittäjä. Toki, jos tiedän että jos ostan tämän kalliimman koneen, voin tehdä sillä seuraavan vuoden aikana tuplasti tavaraa. Toki sellaiseen otan lainaa, tosin aina enintään tuplasti sen, mitä otan kuukausipalkkana. Eli jos otan firmasta 5000 euroa kuussa, voin ottaa kymppitonnin lainan.
Tiedän olen saita ja tämän kulutusvelkahysteria-yhteiskunnan vastarannan kiiski. Toistaiseksi olen kuinkin todennut tämän ainoaksi tavaksi selvitä taloudellisesti. Toki jos olisin moraaliton vellihousu, voisin ottaa lainaa, jota en ikinä aiokaan maksaa takaisin. Moraalini ei kuitenkaan moista sallisi. Verot ja velat maksetaan ajallaan, muutenhan koko elämän mielekkyys ja tarkoitus pitäisi pohtia uudelleen.
Oikeesti, aiotko maksaa velkasi ja lainasi koskaan?
2
120
Vastaukset
- Anonyymi
Itse olen myös yrittäjä ja olen tosiaan joutunut miettimään miten taloutta pyöritetään.
Olen elättänyt peheeni aina, nyt helpottanut kun 3 lasta elää jo omaa talouttaan.
Periaatteeni on se että lainaa otetaan vain hankintoihin jossa hankinta tuottaa lainarahan takaisin järjellisessä ajassa.
Lainanlyhennykset tulee aina olla sellaiset että ne kykenee hoitamaan myös huonona aikana.
Isoin lainani oli kokonaisuudessaan n. 500 000€ ja sijoitus maksoi tuon takaisin vajaa 20v aikana, seuraavan 20v aikana se tuottaa mulle 500 000€. - Anonyymi
Säästäminen on hidasta ja vaivalloista. Siitä on helppo lipsua ja koska olen heikkoluonteinen, on helppo ottaa säästötililtä, kun tulee äkillinen rahantarve.
On helpompi ottaa laina, hankinnan voi tehdä heti ja tavallaan lyhennyksistä tulee "pakko", jota myös sosiaalitoimisto ymmärtää. Sosku ei mitään anna jos säästämällä yrität päästä tavoiteeseesi.
Ei nyky-yhteiskunnassa kannusteta säästämiseen, se on väärin.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Tollanen supernainen oot...
Kunnon pakkaus, ja sitten asut jonkun idiootin kanssa jossain korvessa. Oliko sulla siinä joku ajatuskin kun siihen ru1161572- 591153
Jos sinua kiinnostaa nainen
tai olet miettinyt, niin ei minulla ole ollut ketään. Olen viettänyt hiljaista ja yksinäistä elämää. En ole "käynyt nais471000- 104947
Sevenissä kuva "Aboriginaalista"
Mutta eihän vaan ole Pikkuruisen salainen serkku - yhtä omituinen hymy päällä....193840Ihana tumma
Kaunotar nainen, oletko täällä? Tiedät että olet kauneinta maailmassa ja niin tiedän minäkin. Mitenkäs Juhannus?36838Mitäpä sitä valehtelemaan nainen
Kyl oisin toivonut että juhannus oltas vietetty yhdessä. Ehkä jopa oltaisiin rakssteltu yöttömänä yönä. Mutta ei, vain y30763- 40741
Ei me saada tätä ikinä toimimaan
Näytin herkimmän puoleni. Suuttumukseni ja turhautumisen. Luotin, että tutustuminen ei kaatuisi siihen. Luotin, että pys31722Muistat varmaan tämänkin nainen
miten kutsuin sinua ihanaksi, enkä väärässä ollutkaan. Mulle tuli aina hauskoja juttuja mieleen, joita sitten kerroin. J27676