Oikeesti, aiotko maksaa velkasi ja lainasi koskaan?

Minä olen kyllästynyt perimään saataviani. Ei ole enää kuin toiselle 100e ja toiselle 50€. Olen tonnin jo saanut takaisin, toinen velallisista varasti sen ilmeisesti tädiltään. No, mitä se minulle kuuluu, kunhan maksaa sen mitä on saanut. Korottomia vielä.

Lopetin vippaamisen ja lainaamisen kesällä, kun alkoi tulla näitä "en pysty nyt lyhentämään, sopiiko että ensi kuun alussa..." - seli seli. Löin rahahanat kiinni ja aloin karhuamaan saataviani. Onneksi olen jo suurin piirtein tyytyväinen saamisieni kotiuttamiseen, mutta en anna anteeksi yhtään senttiä.

Mikä teillä oikein on, että velaksi pitää elää? Vai haluatko velkarahalla johonkin konserttiin tai uuden sähköpyörän? Ihan ilmainen neuvo, YRITÄ JÄRKIINTYÄ. Jokaisella on jotain tuloja. Menot pitää sopeuttaa tulojen mukaisiksi. Tunnetko sellaista sanaa kuin säästäminen?

En minä aina ole ollut varoissani, löytyipä n 11v sitten nimeni maksuhäiriöistäkin. Siitä kun selvisin, olin oppinut läksyni. Vaikka markkinamaailma tyrkyttää rahaa ja luottokortteja, maksuaikaa ja osamaksuja, en ikinä enää sorru moiseen. Jos saan rahaa vain 800€ kuussa, menoni eivät saa olla kuin 720 euroa. 10 % tuloista menee aina säästöön, vieläkin, vaikkei sillä enää olisi väliä. Mutta sillä on väliä, minun itsekunnioitukselleni.

Minä kulutan vähemmän kuin tienaan, sehän on ainoa terve periaate, varsinkin nyt kun olen yrittäjä. Toki, jos tiedän että jos ostan tämän kalliimman koneen, voin tehdä sillä seuraavan vuoden aikana tuplasti tavaraa. Toki sellaiseen otan lainaa, tosin aina enintään tuplasti sen, mitä otan kuukausipalkkana. Eli jos otan firmasta 5000 euroa kuussa, voin ottaa kymppitonnin lainan.

Tiedän olen saita ja tämän kulutusvelkahysteria-yhteiskunnan vastarannan kiiski. Toistaiseksi olen kuinkin todennut tämän ainoaksi tavaksi selvitä taloudellisesti. Toki jos olisin moraaliton vellihousu, voisin ottaa lainaa, jota en ikinä aiokaan maksaa takaisin. Moraalini ei kuitenkaan moista sallisi. Verot ja velat maksetaan ajallaan, muutenhan koko elämän mielekkyys ja tarkoitus pitäisi pohtia uudelleen.