Olessaan nuoria suuret ikäluokat mullistivat politiikan vasemmistolaisin ja liberaalein ajatuksin. He jyräsivät silloin massallaan, niin hyvässä kuin pahassakin. Nyt he jyräävät taas, tällä kertaa konservatiiveina ja persuina.
Hesari kirjoittaa juuri eräässä artikkelissaan, että Helsingissä on yritetty muuttaa kortteleita takaisin 1950-luvun tyyliin. Mihin tyyliin? Silloin maa oli köyhä ja rakennettiin, mihin oli varaa tai mitä osattiin. Senkö nyt joku haluaisia takaisin? No haluaahan ne, aivan kuten persut "haluavat Suomen takaisin".
1950-luvun Suomessa riehui polio, joka vammautti tuhansia ihmisiä. Työtä oli tosiaan tarpeeksi, koska ei ollut vielä konevoimaa eikä osaamista. Juurikasvimaita kitketytettiin lapsilla pennipalkalla tai ilmaiseksi. Yleisin lämmitysmuoto oli puu tai hiili ja kaupunkien hengitysilma oli kovilla pakkaskeleillä lähes myrkyllinen. Asunnot olivat pieniä, vetoisia ja epäkäytännöllisiä, sillä Työtehoseura ja Marttaliitto olivat vasta tekemässä sitä työtään, jonka tuloksena meillä nyt on maailmankuulut astiankuivauskaapit ja telineet keittiöissämme ja Sinin siivousvälineet.
Parina seuraavana vuosikymmenenä suurten ikäluokkien dementoituminen tulee pahentumaan. Ne ajavat meitä kohti Korean sodanaikaista vainoharhaista ilmapiiriä, jota itse imivät itseensä esiteineinä ja persujenkaltaiset vainoharhaisuutta myyvä puolueet tulevat vallitsemaan politiikassa. Yhteiskunnan kehitys pysähtyy 1950-luvun ulkomuseoksi. Suurten ikäluokkien vanhemmat haaveilivat 1970-luvulla palauttavansa 1930-luvun Niilo Yli-Vainon johdolla. Se ei onnistunut, heitä oli liian vähän. Suuret ikäluokat taas valitettavasti ovat onnistumassa. He ovat jo kääntäneet yhteiskunnan ilmapiirin takaisin tunkkaiseksi ja sekavaksi. Mitä lähemmäs kuolemaa he tulevat, sitä enemmän he kaipaavat lapsuuttaan, elämänsä alkua. Ja me kaikki muut joudumme maksamaan siitä kovan hinnan!
Ensimmäiset mustaihoiset muuten ilmestyivät mainoksiin 1950-luvulla. Televisiossahan heitä satunnaisesti vilahteli myös. Siltä osin ikäpersujen luulisi tuntevan olonsa hyvinkin kotoisaksi.
Hesari kirjoittaa juuri eräässä artikkelissaan, että Helsingissä on yritetty muuttaa kortteleita takaisin 1950-luvun tyyliin. Mihin tyyliin? Silloin maa oli köyhä ja rakennettiin, mihin oli varaa tai mitä osattiin. Senkö nyt joku haluaisia takaisin? No haluaahan ne, aivan kuten persut "haluavat Suomen takaisin".
1950-luvun Suomessa riehui polio, joka vammautti tuhansia ihmisiä. Työtä oli tosiaan tarpeeksi, koska ei ollut vielä konevoimaa eikä osaamista. Juurikasvimaita kitketytettiin lapsilla pennipalkalla tai ilmaiseksi. Yleisin lämmitysmuoto oli puu tai hiili ja kaupunkien hengitysilma oli kovilla pakkaskeleillä lähes myrkyllinen. Asunnot olivat pieniä, vetoisia ja epäkäytännöllisiä, sillä Työtehoseura ja Marttaliitto olivat vasta tekemässä sitä työtään, jonka tuloksena meillä nyt on maailmankuulut astiankuivauskaapit ja telineet keittiöissämme ja Sinin siivousvälineet.
Parina seuraavana vuosikymmenenä suurten ikäluokkien dementoituminen tulee pahentumaan. Ne ajavat meitä kohti Korean sodanaikaista vainoharhaista ilmapiiriä, jota itse imivät itseensä esiteineinä ja persujenkaltaiset vainoharhaisuutta myyvä puolueet tulevat vallitsemaan politiikassa. Yhteiskunnan kehitys pysähtyy 1950-luvun ulkomuseoksi. Suurten ikäluokkien vanhemmat haaveilivat 1970-luvulla palauttavansa 1930-luvun Niilo Yli-Vainon johdolla. Se ei onnistunut, heitä oli liian vähän. Suuret ikäluokat taas valitettavasti ovat onnistumassa. He ovat jo kääntäneet yhteiskunnan ilmapiirin takaisin tunkkaiseksi ja sekavaksi. Mitä lähemmäs kuolemaa he tulevat, sitä enemmän he kaipaavat lapsuuttaan, elämänsä alkua. Ja me kaikki muut joudumme maksamaan siitä kovan hinnan!
Ensimmäiset mustaihoiset muuten ilmestyivät mainoksiin 1950-luvulla. Televisiossahan heitä satunnaisesti vilahteli myös. Siltä osin ikäpersujen luulisi tuntevan olonsa hyvinkin kotoisaksi.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.