Koskahan tästä alettaisi puhua sen sijaan, että kauhistellaan kuinka kaikki ei pääse ajoissa terapiaan. Miksi ennaltaehkäisyä pidetään niin vähäpätöisenä, ettei siihen panosteta kunnolla? Miksi pitää ensin kärsiä ja sitten vasta tehdään asialle jotakin. Miksi jonkun pitää ensin kärsiä kiusaamisesta ja sitten vasta opetetaan (jos edes saadaan koko kiusaamisesta tietää), rankaisemalla, ettei niin saa tehdä.
Kärsivän pitää itse nähdä vaivaa avun hakemiseksi, vaikka jo elämästä selviäminen on vaikeaa ja vaikka ei ole itse voinut vaikuttaa kärsimyksen syntyyn, vaan joku toinen on sen ymmärtämättömyyttään aiheuttanut.
Minusta yhteiskunnan pitäisi tehdä ennaltaehkäisystä lähtökohta. Vanhemmaksi haluavia valistettaisiin kunnolla siitä, miten voi antaa parhaan mahdollisen alun tulevien lastensa elämälle. Laittaa heidät pohtimaan, onko heistä todella siihen. Heitä pitäisi tukea, tietoa pitäisi saada kysymättä laajasti erityisesti kehityspsykologiasta, sillä niin monet henkiset ongelmat saavat alkunsa lapsuudessa.
Kärsivän pitää itse nähdä vaivaa avun hakemiseksi, vaikka jo elämästä selviäminen on vaikeaa ja vaikka ei ole itse voinut vaikuttaa kärsimyksen syntyyn, vaan joku toinen on sen ymmärtämättömyyttään aiheuttanut.
Minusta yhteiskunnan pitäisi tehdä ennaltaehkäisystä lähtökohta. Vanhemmaksi haluavia valistettaisiin kunnolla siitä, miten voi antaa parhaan mahdollisen alun tulevien lastensa elämälle. Laittaa heidät pohtimaan, onko heistä todella siihen. Heitä pitäisi tukea, tietoa pitäisi saada kysymättä laajasti erityisesti kehityspsykologiasta, sillä niin monet henkiset ongelmat saavat alkunsa lapsuudessa.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Pitäisi huomioida myös mielen ongelmien yhteiskunnallisia ulottuvuuksia. Esim köyhyyden yhteys mielen ongelmiin. Tai ylipäätään millaiseksi yhteiskunta on rakennettu, kannustaako se yksilöitään uupumustilaan johtavaan suorittamiseen ja pidetäänkö sitä arvossa.
Kyllä vain. On monia yhteiskunnallisia ongelmia, jotka johtuvat mielen ongelmista.
Mielestäni ennaltaehkäisyn parantaminen olisi helppo keino auttaa monen yhteiskunnallisen ongelman ratkaisussa. Ja se alkaa jo ennen päätöstä saattaa uusi elämä alkuun. Lapsia ei pitäisi hankkia liian kevyin perustein ja liian vähäisin tiedoin. Lapsilla on mahdollisuus aloittaa täysin alusta, ennen heitä eläneiden virheiden opeista hyötyen
Niin ja mielen ongelmat johtuu myös yhteiskunnasta ja sen arvomaailmasta. Somen luoma ja muutenkin yhteiskunnassa vallalla oleva perfektionismi ja kulutus/kapitalismikeskeisyyden ontot arvot, yhteisöllisyyden puute ja kilpailun ja yksilön korostaminen, se että ihmiset ei saa epäonnistua elämänpolullaan kunnes heti tulee kapuloita rattaisiin työelämässä (esim miten pääset työelämään pitkän saikun jälkeen tai vanhempana tai jos et ole päässy opiskelujen jälkeen uraputkeen), työelämän joustamattomuus vajaakuntoisille, osatyökykyisille ja väsyneille kun aina vain tehostetaan ja leikataan, korona ja inflaatio ja niiden vaikutus psyykeeseen, riittämätön sosiaaliturvan taso elämän solmukohdiasa ja hankaluus saavuttaa toimeentulo sairastuessa(esim työkyvytön ei pääse eläkkeelle), kuntoutusmahdollisuuksien torppaaminen Kelalta, medikalisoitunut resurssipuutteinen hoitomalli jossa syvemmät syyt kärsimykselle jää pimentoon oireita lääkitessä, lääkeharmeilta silmien ummistaminen.
Siis toki lapsia ei kannata hankkia kevein perustein. Minkä katsot ratkaisuksi? Vanhemmuuskurssit? Pakkoehkäisyn ja steriloinnin? Lisää sosiaalityöntekijlitä ihmisten kotiin?
Ihmiset voi sortua elon tiellä vaikka heillä olisikin aluksi hyvät lähtökohdat hankkia lapsi. Kärsimys ei katso aikaa.
😋😋😋😋😋😋😋😋😋😋
🍒 Nymfomaani -> https://ye.pe/finngirl21#17690749m
🔞💋❤️💋❤️💋🔞💋❤️💋❤️💋🔞
Olen aika ajoin mittinyt samoja asioita.
Enkä osaa antaa suoria vastauksia.
Meillähän on yhteiskunnassa esimerkiksi uskonto, joka tietyllä tapaa ihannoi kärsimystä, ja sitä miten kärsimyksellä saavutetaan ikuinen elämä paratiisissa.
Mielenterveyspuolella hoidon tehokkuutta on vähän vaieka mitata, ja hoidon ennaltaehkäisyä vielä vaikeampi.
Ja taloudessa suurimpina ongelmina lienee pääomatulot, joita on vaikea korjata EU-tasolla ja lähes mahdotonta valtion tasolla.
Minä taas uskon, että uskonnot ovat ihmisten keino olla opetella pärjäämään kärsimyksen kanssa, hyväksyä se että elämään kuuluu kärsimystä. Koska elämään kuuluu kärsimys. Sairaudet ja fyysinen tuska sairauksista, läheisten kuolemat, oman kuoleman tiedostaminen, eksistentiaalinen kriisi (miksi olen täällä), epäoikeudenmukaisuus, pahaa tapahtuu paljon.
Meidän nyky-yhteiskuntamme enemmänkin on menettänyt kytköksen kuolemaan ja kärsimykseen. Ihmiset keskittyy tavoittelemaan onnea ja luulevat että kärsimys on heti sairautta.
Kärsimysten kanssa, tai niitä ajoittain kokien, voi pärjätä ilman uskoa ja uskontojakin.
Joskus se vahvistaa ihmistä, kun käy tarpeeksi pohjalla.
Tulevaisuudessa on erilaiset tiedot ja taidot pärjätä, kun on kerran suossa kahlannut.
Kyllä,matalalla kynnyksellä saada apua ei onnistu,kaikki pyörii hitaasti ja byrokraatisesti.Sitten kun ihminen viimein päätyy osastolle niin apuja saa mutta kuntoutuksistakin saa taistella ja toipumiseen menee vuosia jos toipuu.Säästetään mielenterveyspalveluista ja ennaltaehkäisevästä työstä niin säästöjä ei loppupeleissä tulekkaan.Retuperällä on hoitoon pääsy mutta onneksi on vertaistuki,se on paras tuki.
Niin, onneksi on edes joku tuki, vertaistuki.
Se, että säästetään palveluista ja ennaltaehkäisevästä työstä, tullee tulevaisuudessa todella kalliiksi.